Meditoimisesta

Vulgata-käännös käytti 400-500 -vuosisadan vaihteessa meditare-verbiä kääntäessään ensimmäisen psalmin sanan, joka suomeksi kuuluu "tutkia": Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa vaan löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin. Eräs lähteeni väittää vielä, että Vulgata käyttää psalmien kohdalla aikaisemmin, jo 300-luvun puolessa välissä kreikan kielestä tehtyä käännöstä. Siis se on ainakin totta, että kristillinen meditaatio on vanhaa tavaraa.

"Meditoiminen on kristillisessä perinteessä ymmärretty sanasta medium - keskus - käsin. Meditaatiossa Sana saatetaan persoonan keskukseen, sydämeen, missä tieto ja mielenliike ovat yhtä. Meditaatiossa Raamatun sana, kuva tai ajatus alkaa määrätä sisintä, salattua tahtoamme. Sana pannaan harjoitukseen tosiasiallisessa elämässämme" (Tuomo Mannermaa: Pieni kirja Jumalasta..Kirjapaja.1995, 98).

Miltei jokainen erämaaisiä kuvaava lukemani kirja - viimeksi Basil Penningtonin Centering Prayer - vertaa erämaaisien elämänkuvauksia myöhempien mystikkojen kokemuksiin. Päädytään tulokseen, että kaikkien historian pyhien mystiset kokemukset ovat jossakin ja hämmästyttävässä määrin samankaltaisia. Kristillinen meditaatio tuottaa kristillistä mystiikkaa ja samanlaisia sisäisiä juttuja vuosisadasta ja -tuhannesta toiseen.  On mahdollista tutkia ja verrata eri aikakausien kristittyjen kokemuksia toisiinsa ja koettaa selvittää itselleen, mikä tekee mietiskelystä kristillistä.

Mietiskelytekniikoita ja mystisiä kokemuksia on verrattu myös eri uskontojen välillä. Mystinen kokemus ja meditaatio ovat jossakin ja hämmästyttävässä määrin samankaltaista uskonnosta huolimatta. Kaikki meditoimiseen liittyvät mystiset kokemukset eivät ole siis vain kristillisiä.

Mutta olisiko meditoiminen sitten hylättävä, koska muissakin uskonnoissa meditoidaan? Ei, samasta syystä, josta emme hylkää syömistäkään, vaikka muidenkin uskontojen edustajat syövät, emmekä hengittämistä, emmekä verenkiertoa, emmekä hiusten kasvua emmekä lähtöä. On kyse inhimillisestä mahdollisuudesta, jota voi käyttää joko Jumlan edessä ja hänen kunniakseen tais sitten jonkin tai jonkun muun kunniaksi. Eli, jos halutaan meditoida kristillisesti, on selvitettävä, miten meditoidaan kristillisesti ja aletaan sitten vasta meditoida.

Tuomo Mannermaa kirjoitti "Meditaatiossa Raamatun sana, kuva tai ajatus alkaa määrätä sisintä, salattua tahtoamme". Kristillinen meditaatio tapahtuu Jumalan edessä. Siinä harjoittaja koettaa rauhoittaa levottoman mielensä ja koota sen olemuksensa keskustaan - usein sanotaan "sydämeen" - Jumalan sanan avulla.

Tästä joskus toiste lisää, että miten Jumalan sanaa voi meditoimiseen käyttää. (Ehkä syntyy vielä blogi "Meditoimisesta 2".)

Mitä itse sanoisit, voiko ja miten meditoida kristillisesti?

Pekka Yrjänä Hiltunen

Hiltusten kotisivulle pääset