Suruttomuus on kristillisen kilvoituksen päämäärä.
Tiistai 22. toukokuuta. Nimipäivää viettää Hemminki, Hemmo, Hemming

Mikä sinun nimesi on?



Ihminen syntyi maailmaan
Filippiläiskirje sanoo, että Jumala antoi Jeesukselle nimen, koska hän oli ihmisenä kuuliainen kuolemaan asti. Mitä ihmettä! Eikö Kristuksella ollut jo ennen aikojen alkua Jumalan Pojan nimi? “Hän oli alussa Jumalan luona.” Miten sellainen voi tulla Jumalan Pojaksi, joka jo on sitä?


 
Kun nyt kuitenkin sanotaan kuin sanotaan, Filippiläiskirjeen täytyy tarkoittaa sitä, että yhdelläkään ihmisellä ei ollut Jumalan Pojan nimeä ennen kuin ihminen ansaitsi itselleen sellaisen. Ihmisen piti osoittautua nimen arvoiseksi. Nyt tämä Nimi on annettu Jeesukselle, joka syntyi jouluna maailmaan.

Jeesus otti ihmisen paikan ja tuli myös ihmisenä Jumalan Pojaksi, joka hän jo olikin. Ihminen pääsi Jumalan lapseksi. Sellaisiksi meidät alunperin oli tarkoitettukin. Mitä Jumalan lapsena oleminen sitten on, selvinnee lopullisemmin sitten, kun matka on edennyt taivaallisen kartanon maille.
 
Vanhempi raamatunkäännöksemme sanoo, että Baabelin tornin rakentajat aikoivat tehdä itselleen nimen, pysyvän ja vahvistetun inhimillisen identiteetin. Abramille Jumala taas sanoi, että Hän on se, joka tekee tälle nimen, ei Abram itse. Ilmestyskirja kertoo, ettei meistä kukaan vielä tiedä oikeaa nimeään. Nimemme on siis haussa ja vielä julkistamatta.
 
Olen parhaimmassa tapauksessa vasta tulossa siksi mikä olen. Siunattu tosiasia! On suunnaton onni, että se, mikä nyt olen, ei ole lopullinen versioni. On ihmeellistä, että Hyvä Jumala on tehnyt kaiken hyväksi, myös sinut ja minut. Semmoiseksi olisi tosi kiva päästä. Lupaus siihen on annettu.
 
Jumalan suunnitelma on, että tulen siksi, miksi Hän on minut luonut, enkä minä vielä tiedä, mitä se on. Enhän tiedä, millainen Jumala on, ja minut on luotu Hänen kuvakseen. En tunne todellista itseäni. Minun elämäni on kätkettynä Kristukseen, ei omaan olemukseeni – siinä kristillisen mietiskelyn ja buddhalaisen mietiskelyn ultragalaksinen ero.
 
Tiibetin buddhalaiset ovat kuitenkin ainakin yhdessä asiassa oikeassa, vaikka minun näkemykseni mukaan toisessa aivan käsittämättömän väärässä.

Oikeassa Tiibetin buddhalainen on siinä, että ”luontomme on myötätuntoa ja rakastavaa ystävällisyyttä”. Kuitenkin tällä erotuksella: Siinä missä kristitty puhuu Kristukseen kätketystä todellisesta elämästä, buddhalainen puhuu omasta, jo läsnä olevasta mutta arkiselle silmälle tavoittamattomissa olevasta Buddha-luonnosta, mikä on toteutettavissa harjoituksella, taitavin keinoin ja oikealla oivalluksella.

Käsittämättömän väärässä – siis kristinuskon kannalta – buddhalaiset ovat siinä, että rakastava olemuksemme olisi saavutettavissa omin voimin ja valaistuneiden opettajien ohjauksella. Raamattu on tässä päivää kirkkaampi: Armosta teidät on pelastettu. --- Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luodut Jeesuksen Kristuksen yhteyteen.” Siinä yhteydessä minulla on uusi nimi.

Johanneksen kirje sanoo: "Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: Me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen”. Jumala on luonut meidät yhteyteensä, ja nyt Jeesus-lapsen maailmaansyntymisen ja hänen kuuliaisuutensa tähden ihminen on saanut uudestaan tämän nimen itselleen. Meilläkin oli tämä nimi maailman luomisesta alkaen ja saamme sen joululahjaksi uudestaan.

Hyvää joulua
Pekka Y. Hiltunen



Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin