Muistojuhlassa Kambodzhassa
Maanantaina 30.10.2006
Hyvyys on perusta Jumala katsoi luomaansa ja totesi, että se kaikki oli sangen hyvää. Elämä on pohjimmiltaan hyvää. (There is a fundamental goodness of life in Christianity, sanoi yksi guruistani, Johannes Aagaard.)
Syntiinlankeemuksessa yhteys hyvän perustaan katkesi, ja elämästä tuli katoavaa, vieläpä tavalla, joka kantaa syystä nimeä kärsimys. Eikä siinä vielä kaikki: ihminen menetti yhteyden persoonalliseen pohjaansa, eikä häntä enää ollut. Jäi vain eksyksissä oleminen.
Katoavuuteen astui kuitenkin katoamaton Poika, joka teki jokaisesta katoavasta hetkestä iankaikkisesti arvokkaan. Muutos, syntyminen, vanheneminen kantaa nyt iankaikkisuuden liinaa käsivarrellaan, koska Kristuksen katoavat vaatteetkin ovat koskettaneet iankaikkisuuden Poikaa. Katoavuus kantaa sisässään hyvyyttä.
Kärsimys tuli kannettua loppuun asti punaiseksi värjäytyvällä ristin puulla. Syvimmän kärsimyksen keskeltä nousee uusi puhdas höyhenen kevyt pääsiäsiaamun ilo, vastaansanomaton hyvyys itse.
Itsensä menettänyt organismi, joka luulee olevansa persoona, saa uuden sisäisen minän, nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja, jos iankaikkinen persoona saa sitä koskettaa. Me olemme tulossa joksikin, omiksi itseksemme, säteileviksi persooniksi, joksi meidät oli tarkoitettu jo ennen kuin saimme nahkakasvot. Ihminen kohtaa hyvyytensä, ei omassa itsessään, vaan hänen hyvyydessään, joka täyttää kaiken olemuksellaan.
Hyvän tekeminen kannattaa – hän, jolta tulee jokainen hyvä ja täydellinen lahja, saattaa sen keskellä päästä salaa koskettamaan hyvän tekijää ja tekmisen vastaanottajaa katoamattomalla, persoonallisella hyvällään.
Ole(i)mme työmatkalla Phnom Penhissä Kambodzhassa 30.10.-3.11.20006. Maanantaina tutustuimme KCC:hin, Kambodzhan Christian Councilin (KCC on yksi 13:sta Kambodzhan uskontoministeriön alaisista protestanttisten kirkkojen katto-organisaatiosta) toimintaan, ja jouduin (Pekka) arvaamatta puhumaan KCC:n johtajan sisaren muistojuhlassa. Hiljaisena miehenä olisi mieli tuossa tilaisuudessa kyllä istua, kun muut miehet kertoivat ensin , kuinka nyt edesmenneen sisaren, sisaren tyttären kanssa oli selvitty Pol Potista, viidakoista, kobrista, ainaisesta riisin puutteesta, pakolaisleireistä. Pakko oli kuitenkin vieraan puhua. Noin.
Pekka Y. Hiltunen
Phnom Penh
30.10.2006
Hiltusten kotisivulle pääset
