Rajallinen näkemys auringonlaskusta
Sunnuntaina 22.10.2006
Kehitysyhteistyö tavataan määrittellä kokonaisvaltaiseksi. Sellaista sen pitäisi olla. Samoin lähetystyötä mainostetaan kokonaisvaltaiseksi. Asiaan kuin asiaan tulisi löytää kokonaisvaltainen näkemys, terveyteen, sairauden hoitoon, parisuhdeongelmiin ja kunnallispoliittisiin ratkaisuihin, esimeriksi metron rakentamiseen Matinkylän ostarille asti.
Vielä hienompaa joidenkin mielestä on, että jokin on holistista, vaikka sana tarkoittaakin samaa. On holistisia hoitoja ja näkemyksiä. Sellaiset ottavat ihan kaiken huomioon.
Hetkinen.
Jos jollakulla on kokonaisvaltainen, holistinen näkemys, täytyy näkijällä olla valta kokonaisuuteen. Kokonaisuuden täytyy olla hänen hallinnassaan, koska hän pystyy kokonaisvaltaisiin näkemyksiin ja lauselmiin.
Holisteja löytyy usealta oksalta.
Esimerkiksi uskontotiede pyrii näkemään uskonnot kokonaisvaltaisesti; ja jos ei pyri, sen tulisi. Uskontoja ilmenee psyykkisessä todellisuudessa, joka ilmenee sosiaalisissa suhteissa, joka on saanut muotonsa poliittisessa ja taloudellisessa historiassa, joka tapahtuu eri kulttuurisssa ympäristöissä. Kokonaisvaltaisuutta siis tarvitaan, jotta näkemys olisi tarkka ja oikea. Siihen pyrkikäämme.
Hetkinen.
Voiko näkemys olla kokonaisvaltainen, jos näkijä ei ole. Jos näkijä pyrkii vain kuvaamaan ilmiötä ja sen eri tekijöitä, mutta näkijällä ei ole uskonnollista, poliittista, mielenterveydellistä, historiallista, taloudellista, kulttuurista identiteettiä eikä ohjelmaa, hän on vain heijastuspinta, ei vielä olevainen ja toimiva ihminen. Hän on ensyklopedisti, joka kerää tietoa tiettyjen kriteereiden mukaisesti, ei vielä kokonaisvaltainen ihminen. Ei siis ihan holistinen vielä, näkemys saattaa tosin pyrkiä käsittämään kaiken. Olisi hauska, jos pyrkimys riittäisi.
Uskonnon kuvaaminen ei vielä ole osallistumista uskonnollisena olentona elämään. Kuvaus voi tosin oll atarkka ja hyödyllinen. Se on elämän kuvausta, ei kokonaisvaltaista elämää. Ihminen on homo religiosus. Tällainen voi kuvata uskontoa, mutta vain kuvaamiseen tyytyminen jättää käyttämättä uskonnollisen tunnustautumisen inhimillisen mahdollisuuden. Se toimii vain yhden inhimillisen osajärjestelmän, havainnointikyvyn varassa. Havainnointi voi olla kyllä tarkkaa, nasevaa, hauskaa ja monella tavoin hyödyllistä, niinkuin ajattelu ja analyysi parhaimmillaan on. Kokonaisvaltaisesta ihmisyydestä jää kuitenkin jotakin puuttumaan, jos havainnoitsija ei ole ottanut paikkaansa katsomukseen kykenevänä ihmisenä.
Näkijällä on vain kaksi silmää ja katseella suunta. Myös tarkastelupaikka rajaa nähtyä.
On vain kokonaisvaltaisuuksia, useita eri holismeja. Väittää, että jokin näkemys olisi ihan kokonaan kokonaisvaltainen, ei rajallinen enää ollenkaan, on istumista kaikkivaltiaan näkijän pallilla.
On huomattava henkinen helpotus luovuttaa kaikkitietäjän ja kokonaisvaltaisen näkijän palli jollekulle osaavammalle. Kristittynä jätän sen Jumalalle.
Pekka Y. Hiltunen
Hiltusten kotisivulle pääset
