Toimija ja toiminnan tarkkailu

Lähetyssaarnaajasta enemmän. Lähetyssaarnaaja on koulutettu telogi, minun ikäiseni kutakuinkin. Tapasin hänet Tescon alakerran kiinalaisessa lounasravintolassa 9.1.2007. Hänessä on erikoista se, että hän on lähetyssaarnaaja. Semmoisia ei ole monta. Hän työskentelee Israeilissa thaimaalaisten siirtotyöläisten parissa. Auttaa heitä tarpeen vaatiessa mafiamaisia työnantajia vastaan, hoitaa vakuutusasioita työssä halvaantuneiden ja loukkaantuneiden puolesta, käy sairaaloissa ja vankiloissa, jakaa evankelioivia lehtisiä, rukoilee, opettaa ja kastaa, taistelee lähetyksen kankeita hallintorakenteita ja typeriä strategiakouristuksia vastaan voidakseen tehdä lähetystyötä niiden parissa, jotka eivät vielä tunne Kristusta saattaakseen nämä avaran armon piiriin. Nyt lähetyssaarnaaja oli tullut Thaimaahan katsomaan, miten kastetut ja Israelista palanneet tai palautetut siirtotyöläiset voivat ja että ovatko he päässeet täällä kristittyjen yhteyteen. Ehdimme lounastaa yhdessä lähetyssaarnaajan kanssa 9.1.2007. Täkäläinen luterilainen kirkko ei ollut revennyt näitä tämän luterilaisen papin kastamia hoitamaan, mutta miten muut.
 
Sian vuosi jatkui ja lähdin Singaporeen Asian Research Instituteen seminaariin 10.-12.1.2007 kuuntelemaan, mitä yhteiskuntatieteilijöillä on sanottavaa kasvavan protestanttisen kristillisen kirkon ja valtiovallan suhteista Aasiassa. Konferenssilla ei ole sian kanssa sen enempää tekemistä kuin että konferenssi pidettiin sian vuoden aluksi, sen jälkeen kun olin tavannut lähetyssaarnaajan. Se siis taas siasta – konferenssista enemmän.
 
Konferenssissa oppineet keskustelivat siitä mitä lähetyssaarnaajan kautta  oli tapahtunut Japanissa, Kiinassa, Taiwanlla, Vietnamissa, Kambodzhassa, Intiassa ja Singaporessa. Aasian valtiovallat ovat alkaneet huomata, että kirkko on ja kasvaa. Hallitusten on päätettävä, onko protestanttisen kirkon kasvu hyvä vai huono juttu, ja että missä mielessä hyvä ja missä huono. Hallitukset ja virkavalta omaksuvat ja muovaavat politiikkaa suhteessa kristilliseen kirkkoon, niinkuin ensimmäisten kristillisten vuosisatojen Roomakin joutui tekemään. Yhdet näkevät kasvavassa protestanttisuudessa uhkan niinkuin eiimerkiksi äärihindut Intiassa ja jotkut muslimit Malesiassa ja Indonesiassa, toiset mahdollisen yhteistyökumppanin moraalisesti ryhdikkäiden ja kelpo kansalaisten kasvattamisessa, kuten Singaporessa, ja orastavan kasvavasti myös Kiinassa ja Vietnamissa. Asia ei ole tällä sanottu, mutta näin voi aloittaa.
 
Sian vuoden aluksi kohtasin siis kaksi maailmaa: ensimmäisen jossa toimitaan rakkauden lain mukaisesti, missä voidaan ja heti, kun voidaan. Toisessa maailmassa kommentoidaan ja analysoidaan älykkäästi sitä mitä tapahtuu. On elämä ja sen ensyklopedia, toimijoita ja tarkkailijoita. Selvää on, kummassa on elämä. Sian vuonnakin on mahdollista joko elää tai koettaa vain selittää sitä.
 
Hyvää sian vuotta! Toivotuksella ei ole sian kanssa sen enempää tekemistä kuin, että on sian vuosi. Eläkäämme sitä!
 
Pekka Yrjänä Hiltunen
Bangkok maanantaina 15.1.2007

Hiltusten kotisivulle pääset