Ystävällisyys ja luotettavuus – jumalallisia ominaisuuksia
Palasimme Suomeen 26. kesäkuuta, nyt 2007. Kotimaa ehtii lyhyessäkin ajassa muuttua päänsisäiseksi utopialandiaksi – samalla tavalla kuin entinen asuinmaa muuttuu palanneelle kohta ihmemaaksi, pahaksi painajaismaaksi tai hyväksi ihmemaaksi.
Kulttuurit elävät, muuttuvat, eivät pysy paikallaan. Ensitunnelmien perusteella osa (ainakin Kehä III:n sisäistä Etelä-) Suomea on entisestään aasialaistunut.
Kaupoissa ollaan kohteliaita kaupankäynnin takia. Kuulin toki “Hauskaa herkuttelua” -tyyppisiä kummallisuuksia toki ennenkin. Karkkipussi-liikkeet ovat uudelleen kouluttaneet työntekijänsä kuulemma sittemmin. Ystävällisyyden osoitus ei tarkoita, että olisin saanut uuden ystävän, vaan sitä, että minut halutaan asiakkaaksi ja että aamun palaverissa on taas muistutettu, miten asiakasta on tervehdittävä.
Muistui mieleen thaimaalaisen tutistihoukuttelijan tervehdys “Hello my friend”. Silloin piti varoa.
Useamman kuin kerran saimme Suomeen tultuamme tiedusteluumme vastauksen: “Palaamme välittömästi asiaan”, eikä kukaan ole palannut. Asia oli hoidetttava yksin ja ihan itse.
Thaimaassa olimme tottuneet sosiaaliseen valehteluun, jossa miellyttävä kommunikaatiotilanne luodaan läsnäolijoiden sen hetken tarpeita tyydyttävällä tavalla. Lupauksia annetaan, mutta on kaikille osapuolille on selvää, että niiden varaan ei saa rakentaa mitään. Kun tämän tietää, keskustelusta tulee mielenkiintoista ja taitoa vaativa, jopa hauskaa leikkiä. Mutta se pitää tietää.
Mielikuvani Suomesta sai korjaavan muistuksen. Päänsisäinen Suomeni on ollut tunnettujen ja osaavien asiantuntijoiden, hieman byrokraattisten tahojen kooste, tahojen, jotka hoitavat asiani – ehkä hitaasti ja jähmeästi, mutta kuitenkin. On päästävä luukulle, joiden takana istuja ovat sitoutunut sanoihinsa. Lupaus luukulta pitää saada, ja kun olen sen kuullut, voin lähteä rauhassa kotiin kahville.
Thaimaassa totuimme siihen, että jokainen asia pitää synnyttää itse alusta loppuun ja käsitellä itse tarpeen vaatimia asiantuntijatahoja matkalla. Näin tapahtuu sellaisten yhteiskuntien ja yhteiselojen piireissä, jotka asioiden hoitaminen on ulkoistettu yhteisön jäsenille. Jono on ohittamista varten, jos oma asia niin vaatii, eikä kukaan pahastu. Taidokas osaa.
Ystävällisyys ja luotettavuus – jumalallisia ominaisuuksia. Niitä on aina ikävä. Eläkööt ne kauan ja saakoot yhä uusia muotoja muuttuvassa Suomessakin!
Pekka Yrjänä Hiltunen
