Kadotetun sukupolven paluu

Media esittää nuoret ikäryhmät toisinaan ”pullamössösukupolvena”, itsekeskeisinä Playstationin ja tosi-tv:n orjina vastapoolina sitkeille ja kovaa työtä tehneille sukupolville.

Tutkimukset ovat toista mieltä: muissa Euroopan maissa tämä kirkon ja kansalaisjärjestöjen ”kadotettu sukupolvi” arvostaa enemmän pinnallisina pidettyjä asioita, kuten ulkonäköä ja hauskanpitoa.

Suomalaisnuorten arvomaailmassa sen sijaan heijastuu vahvasti hyväntahtoisuus ja solidaarisuus.

– Nuoret eivät ole vielä ehtineet muuttua kyynisiksi. Siksi nuoruuden idealismi kannattaisi käyttää hyväksi!

Monen nykynuoren arvot ovat ”jälkimaterialistisia”.

– Nyt on tulossa sukupolvi, jolle omakotitalon, auton ja television hankkiminen eivät ole ylimpiä tavoitteita. He ovat saaneet elää turvallista elämää ja ovat kyllästyneitä suorittamisen, kiireen ja kulutuksen kulttuuriin.

– Materialistisen uraputken vasta-arvoina kannatetaan ihmisten yhdessäoloa, luonnonsuojelua ja vastuuta myös kaukana olevista lähimmäisistä. Nuoret ovat nähneet, että vanhemmat ovat burnoutin partaalla, eikä kiireyhteiskunta tee onnellisiksi.

Myytti lattea
litkivästä hedonistista

Nuorten aikuisten passiivisuuteen vapaaehtoistyössä vaikuttaa elämänvaiheen kiireisyys. Ruuhkavuosia elävien enin energia suuntautuu opiskeluista selviämiseen sekä työ- ja perhe-elämän pyrintöihin.

Henrietta Grönlund painottaa, että enemmistön arvot ovat kohtuullisen kohdallaan, vaikka puhutaan arvotyhjiöstä.

Lähes 70 prosenttia pääkaupunkiseudun nuorista aikuisista vakuuttaa, että voisi tehdä vapaaehtoistyötä vaikkapa vanhusten tai nuorten auttamiseksi, jos siihen tarjoutuisi mielekäs mahdollisuus.

– Käsitys lattea litkivästä, vain omia lomamatkoja ja nautintoja ajattelevasta nuoresta hedonistista, joka ei halua sitoutua minkäänlaiseen vapaaehtoistyöhön, on pelkkä myytti. Tätä valtavaa auttamishalua ei ole osattu valjastaa kunnolla käyttöön.

Ennen nykyistä tehtäväänsä Grönlund toimi kirkon työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kouluttajana. Hän loi yhteisöllisiä seurakuntatyön malleja, joissa kaikki toimijat ja työmuodot puhaltavat yhteen hiileen.

– Tilanne on monessa seurakunnassa se, että toisessa huoneessa kysellään, minne sijoitettaisiin kaikki ne isoset, jotka eivät mahdu rippileireille, ja toisessa tuskaillaan, mistä löydettäisiin Yhteisvastuu-kerääjiä, joista on huutava pula.

Hyviä projekteja
pätkäihmisille

Henrietta Grönlund on vakuuttunut siitä, että suurella osalla nuorista aikuisista on voimakas auttamisen ja hyvän tekemisen halu.

Pätkä- ja projektiluonteiseen elämänmuotoon mahtuvat parhaiten säännöllisiin kellonaikoihin sitoutumattomat keikat.

– Nuorelle aikuiselle on tarjottava juuri hänelle sopivaa tapaa tehdä hyvää, saada merkitystä elämään ja toteuttaa arvojaan. Toiminta on tuottava heidän kielellään ja heidän elämäntilanteeseensa sopivasti.

Henrietta itse innostui, vuosia sitten, hankkiutumaan yksinäisen vanhuksen ystäväksi, ja otti yhteyttä kotiseurakuntaansa.

– Sain tehdä aikamoista salapoliisin työtä saadakseni vapaaehtoistyöstä tietävän yhdyshenkilön kiinni. Kun joku vanhus sitten lopulta löytyi, minulla oli jo tunne, ettei apuani oikeasti kaivattu.

Diakonian aate on arvatenkin HelsinkiMission kansalaistoiminnan johtajalle erityisen läheinen.

– Meidän on autettava niitä, joiden hätä on suurin, ja niitäkin, jotka eivät osaa pyytää apua.

– Minulla on vahvana ihanteena kirkko, joka toimii yhteiskunnassa profeetallisena äänenä ja tekee niin kuin itse opettaa. Konkreettisen arjen diakonian ohella tarvitaan yhteiskunnan omatuntona toimimista, linjaa Henrietta Grönlund.