Ambrosius: Usko hioo näkökykyä

Helsingin Vuosaaressa on viime vuosina viritellyt toimintaansa uusi hiljentymisen ja hengellisen elämän hermokeskus. Meren rannalla kauniiseen kallio- ja männikkömaisemaan levittäytyvä ortodoksinen Kulttuurikeskus Sofia on silta Bysantin, Kreikan ja Venäjän kristillisen perinnön ja valtakirkkomme välillä.

– Sofia on yksi foorumi aikamme henkiselle etsinnälle. Kirkon, taiteen, kulttuurin ja hiljentymisen yhdistäviä paikkoja ei ole liikaa. Me ortodoksit annamme täällä oman pienen kontribuutiomme sielujen pelastamiseksi, kertoo Sofiassa asuva Ambrosius, joka on kulttuurikeskuksen omistavan säätiön puheenjohtaja.

Merkittävä askel miehen omalla hengellisellä tiellä oli se, kun hänen silmänsä avautuivat taiteelle.

– Aiemmin uskoni oli enemmän korvien välissä. Kuva, draama ja musiikki ovat idän kirkossa uskon tulkkeja, näkymättömän tekemistä näkyväksi. Ainekin voi olla Jumalan pyhyyden kantaja ja välikappale.

– Usko hioo näkökykyämme. Jos meillä on aikaa ja halua hiljentyä, todellisuus voi avautua uudelleen ihmeenä ja lahjana. Samalla on muistettava, että Jumalan antamaa järkeäkin on käytettävä.

Ambrosiuksen mukaan paasto muistuttaa elämän syvemmästä todellisuudesta. Rutiinien tilalle voi löytyä jotain uutta ja parempaa. Jokaisen kristityn tulisi ottaa vakavasti edes yksi paasto-ohje. Paastoaja voi esimerkiksi lopettaa television katselun. Ruokavaliota kannattaa keventää.

– Kysymys on sydämen syväpuhdistamisesta: millä täytän sen tilan, joka paastotessa vapautuu ja ajan, joka jää yli? Esimerkiksi hyvän kirjan lukeminen voi avata ihan uuden maailman, ortodoksijohtaja opastaa.

Kokemattomat paastoajat tapaavat tilittää, ettei kilvoittelu etene sen paremmin fyysisellä kuin hengellisellä tasollakaan, vaan pyristelyä leimaa pikemminkin kommunistien perinteinen ”yksi askel eteen ja kaksi taaksepäin” -tekniikka.

Heikkoa ihmisluontoa ymmärtävä ja kokenut sielunhoitaja rohkaisee hymyillen kilvoittelussaan epäonnistuneita.

– Ellei jaksa paastota, pysähtyä ja hiljentyä, pääsiäisjuhla voi tietysti tuntua laimeammalta. Ei ole kuitenkaan yhtä oikeaa paastomallia. Jokainen paastoaa voimiensa mukaan – voihan sitä aina yrittää edes pikkuisen…

– Paastoon voi hypätä mukaan milloin vain. Vielä ehtii! Koskaan ei ole liian myöhäistä. Suuri Paasto on valmistautumista kristikunnan suurimpaan juhlaan, mutta vasta pääsiäisenäkin voi liittyä muiden juhlijoiden joukkoon.

– Ristin ryövärin katumus jäi jokseenkin viime tippaan, mutta niin vain hänkin kerkesi mukaan yhdennellätoista hetkellä! Ambrosius kannustaa.