Antti Nylén panisi kristofoobikot kuriin

Suomentaja ja kirjailija Antti Nylén, 37, on noussut kotimaisen esseistiikan terävimpään kärkeen kahdella loisteliaalla teoksellaan: Vihan ja katkeruuden esseet (Savukeidas 2007) ja Halun ja epäluulon esseet (Savukeidas 2010).

Kielenkäyttäjänä Nylén on herkullinen. Hänen vimmaisen kiihkeät tekstinsä ovat nautinnollista luettavaa ja hauskoja kohteisiinsa kipakasti osuessaan.

Kirjoittaja käsittelee suorasanaisesti ja omakohtaisesti kristinuskonkin ilmiöitä. Uusimmassa teoksessaan hän osoittaa esimerkiksi kosmologi Kari Enqvistin uskontokritiikin heppoisuuden ja tyhjyyden niin perinpohjaisesti, ettei professorin taistelevasta ateismista jää kiveä kiven päälle.

– Ajattelin itsekin lukiolaisena ja sitä seuranneina vuosina olevansa ateisti. Kristinusko tuntui järjettömältä, Antti selittää taustaansa uskonnottoman kodin kasvattina.


Maailmassa onkin mieli

Antti Nylén oli 1990-luvulla mukana kristillisessä kulttuuri- ja mielipidelehdessä Etsijässä, ystäviensä innoittamana. Hän kirjoitti jo tuohon aikaan vakavia ja intohimoisia esseitä. Uskoa miehellä ei vielä ollut, vain orastava kiinnostus.

– Mietin 1990-luvun jälkipuoliskolla, olenko kristitty. Hämmentävässä prosessissa meni monta vuotta.

– Ensimmäinen lapseni syntyi ollessani 30-vuotias. Se oli hätkähdyttävä kokemus. Silloin oli pakko myöntää, että me olemme tässä maailmassa muidenkin kuin omien valintojemme seurauksena ja asioilla on jokin mieli. Tämän mielen miettiminen johti emotionaaliseen kääntymykseen, Antti Nylén kertoo.

Hän liittyi katoliseen kirkkoon vuonna 2005. Se tuntui luontevimmalta vaihtoehdolta, sillä muutamalla kirjailijalla, joiden hengentöiden parissa mies oli viettänyt aikaansa, oli katolilainen tausta.

Nyléniä viehätti varsinkin katolilaisten mystiikka ja tapa käsitellä kärsimystä. Myös sittemmin paaviksi valitun Joseph Ratzingerin teokset inspiroivat. Uudessa kirjassa on omistettu kokonainen essee paaville.

– Minua miellyttää paavin peloton suhde maallistumiseen ja kunnioittava suhde maallistuneisiin ihmisiin. Hän luottaa siihen, että kunhan edes jotkut ihmiset pitävät huolta kristinuskon asiasta, se elää tulevaisuudessakin.