Ei enää täyttä hepreaa

Kaikki lukeminen on aina tulkintaa ja jokainen raamatunlukija on monitasoisella ”tulkintojen kehällä”, Mika Aspinen huomauttaa.

Kun Vanhan testamentin profeetta puhui, hänellä oli viesti välitettävään. Kirjoittaja tallensi sen parhaan ymmärryksensä mukaan. Sanoma puettiin alkuperäisten kuulijoiden kannalta ymmärrettävään asuun.

Jotta profeetan sanoma olisi myöhemmin ymmärrettävissä ja kuulijoita koskettava, jonkun täytyy tulkita ja päivittää se. Viestin vastaanottaja taas tulkitsee sanoman oman ymmärryksensä pohjalta…

– Jokainen seurakuntalainen – Jumalan kansan täysivaltainen jäsen – saa lukea Raamattua omana itsenään. Tämä ei tietenkään tarkoita ääri-individualismia, jossa jokainen uskoo ihan mitä haluaa.

– Henkilökohtainen suhde Raamattuun haastaa meitä aikuiseen uskoon, itsenäiseen ajatteluun ja omakohtaiseen painiin tekstin kanssa. Mitä usko Jumalaan merkitsee minulle tänään? Se on kaikkien aikojen kysymys.

Raamatun kertomukset näyttävät monesti menevän vähän eri suuntiin. Mooses ei saa nähdä Jumalan kasvoja ja toisaalta hän saa nähdä Jumalan. Tekstit asettuvat keskusteluun toistensa kanssa.

– Tästä ei ole pitkä hyppy siihen ajatukseen, että välillä ihminen ikään kuin kokee näkevänsä Jumalan kasvot tai tahdon ja välillä ei. Moniaineksinen, paikoin epälooginen Vanha testamentti auttaa ymmärtämään, ettei elämäkään ole mustavalkoista ja yksiviivaista.

Seurakuntien työntekijöitä opettava Raamatun tutkimuksen popularisoija suhteuttaa sujuvasti tutkijoiden alati vaihtelevia näkemyksiä kirkon opetukseen ja julistukseen.

Maltillinen ja sovinnonhaluinen mies rakentaa mieluummin siltoja erilaisten katsantokantojen välille ja välttää turhia vastakkainasetteluja kuin provosoi tai haastaa riitaa eri kuppikuntien välille.

– Tuntuu tolkuttomalta vaatia Raamatun tulkinnoilta yksiäänisyyttä, sillä melkoinen moniäänisyys sisältyy jo kirjaan itseensä. Eivät puolisotkaan ole samaa mieltä joka asiasta, vaan monesti käydään varsin dynaamista keskustelua kaikella sillä järjellä, tunteella ja paatoksella, joka meille on annettu, Mika Aspinen muistuttaa hymyillen.