Enää en pelkää yhtään mitään

Neljä vuotta sitten Magin perheessä Espoossa valmisteltiin Carlo-pojan ja hänen morsiamensa häitä, jotka oli määrä pitää 23.helmikuuta.

– Äitien tapaan olin suunnitellut kaiken valmiiksi, viettänyt unettomia öitäkin järjestelyjä pohtiessani, Sonja Magi kertoo.

Perheen kahdesta lapsesta Carlo oli vuotta sisartaan vanhempi. Matemaattisesti lahjakkaaksi osoittautunut nuorimies työskenteli tutkijana Teknillisessä korkeakoulussa. Väitöskirja oli valmis, ja väitöstilaisuudenkin päivämääräkin oli lyöty lukkoon.

Poikaporukka päätti järjestää hänelle polttarit lauantaina 7. helmikuuta.

– Sanoin pojille, etten pidä polttareista – menkää vain syömään. Carlo oli pikkupojasta lähtien onnettomuusaltis, esimerkiksi urheilun yhteydessä oli sattunut havereita.

Polttaripäivän aamuna kello 9.50 he saivat Meilahden sairaalasta puhelun: ”Poikanne on hukkunut. Tilanne on erittäin kriittinen.”

– Jotenkin selvisimme Meilahteen.

Heille kerrottiin, että onnettomuus oli tapahtunut Lauttasaaren rannassa, jonne polttariporukka oli vienyt Carlon sukeltamaan. Myöhemmin selvisi, että happilaite oli jäätynyt.

Carlo makasi Meilahdessa letkuissa viikonlopun yli.

– Maanantaina mieheni tuli sanomaan: ”Carlo pitää ottaa pois hengityskoneesta. Magneettikuvissa hänen aivokäyränsä oli suora viiva.”

Jollakin lailla

Olemme selvinneet

– Onnettomuuden jälkeisinä kuukausina ajattelin, että tästä ei voi selvitä! Mutta me kaikki olemme selvinneet, ainakin jollakin tasolla, vaikka en ymmärrä miten – paitsi että päivä kerrallaan. Yhtä hyvin joku meistä voisi maata psykiatrisella osastolla.

– Olihan siinä tietysti synkkiä aikoja. Olin vihainen Jumalalle ja tuskainen.

Aamut ja illat olivat pahimmat. Sonja saattoi herätä yöllä ahdistuskohtaukseen, jossa tuntui ettei saa ilmaa.

Sonja kiittää hyvästä ammattiavusta, jota he saivat. Morsian pääsi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön kautta kriisipsykologi Salli Saarelle. Espoon seurakunnat järjesti kriisiryhmän sulhasen ja morsiamen läheisille sekä polttariporukan pojille.

Polttariporukan pojat saivat Helsingin kriisikeskuksen kautta pitkään tukea ja tietoa auttavista tahoista, joiden puoleen voi kääntyä.

– Kaikki verkostot pitää ottaa käyttöön. Oikeat ihmiset ja oikeat sanat – se on ollut minulle ratkaiseva tuki.

Sonja on kiitollinen siitä, ettei ole katkera. Hän ajattelee, että Carlon varhaisella kuolemalla oli joku tarkoitus, vaikka se ei tämän elämän aikana selviä.

– Kenties Carlo säästyi joltain kärsimykseltä.

– Tämän asian piti mennä näin. Jumala päätti Carlon kohdalla näin. Tällä tavalla minä ajattelen, vaikka jotkut eivät kestä tällaista puhetta ollenkaan.

– Olen ihan vakuuttunut, että näen Carlon vielä kerran. Sen avulla jaksan.