Häivähdys Pyhää
12.8.2010
| Teksti: Janne Villa
| Kuvat: Raine Haikarainen

Kokemus Pyhän läsnäolosta saattaa hiipiä aikalaisen sisikuntaan kuin varkain. Pyhään on niin monta tulokulmaa kuin on sitä kohti kutsuttujakin.
Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa arvioi, että aikalaisilla on yhä tarve kokoontua yhteen ja kokea jotakin totaalisen epäkaupallista, ehkäpä peräti pyhää. Pelkkä yhdessäolo saattaa mahdollistaa sen, vaikka hengellinen viitekehys olisi verrattain väljä.
– Kaupallisen ja kristinuskosta näennäisesti vieraantuneen kulttuurin alla elää vahva pyhän tuntu. Jopa muodollisesti todella yksinkertaisten kristillisten traditioiden kautta ihminen voi kokea voimallisesti, että pyhä lähestyy minua – ilman että minun tarvitsee tehdä jotakin suurta saavuttaakseni sen.
– Vastustan ajatusta, että pyhä olisi erotettu jyrkästi tästä arkisesta ja maallisesta elämästämme. Pyhä on läsnä tässä hetkessä ja näissä ihmisissä meidän ympärillämme.
– Kristinuskossa Jumala tulee ihmiseksi ja Pyhä lävistää siten koko elämänmuotomme. Se tulee mukaan niihin moninaisiin muotoihin, joissa me toteutamme tätä ihmisen osaa, Jaana Hallamaa pohtii.
Henki liikkuu
missä tahtoo
Jaana Hallamaa on ollut mukana toteuttamassa sekä asuinlähiössään Tapanilassa että työpaikallaan yliopistolla ihmisten ja pyhän kohtaamisen perinteitä, kuten ”eläviä adventtikalentereita”.
– Nykyään on tarjolla runsaasti ammattimaisia ja korkeatasoisia esityksiä, mutta monet meidän jutuistamme ovat olleet puhdasta amatöörien puuhastelua. Silti osallistujat ovat kertoneet saaneensa näiden kohtaamisten kautta lahjan.
– Pyhä on pilkistellyt hämmästyttävällä tavalla! Se on vain ilmaantunut esiin ilman mitään ihmeellisiä ponnisteluita. Tunnelma on ollut monta kertaa käsittämättömän koskettava, Jaana Hallamaa hämmästelee.
Loogiset analyysit ja tieteelliset metodit tunteva teologian tohtori myöntää, ettemme kykene etukäteen määrittelemään, miten, missä ja millä tavalla pyhä tarkalleen ottaen toimii.
Pyhän syvin olemus paljastuu monille pikemminkin vähitellen ja vaivihkaa. On siis turha selittää ja analysoida puhki kunkin hengellisiä kokemuksia siinä toivossa, että pyhä olisi helpompi tavoittaa tietoisesti seuraavalla kerralla.
Pyhien asioiden liika psykologisoiminen on pahimmanlaatuista sielullisuutta. Jumala puhuttelee ihmisiä salatulla tavallaan. Suunnitelmilla ja strategioilla pyhää ei saa otettua haltuun, toteaa Jaana Hallamaa.
– Henki liikkuu, missä tahtoo.
Lue lisää Jaana Hallamaan ajatuksia pyhästä ja sen vastakohdasta 12.8. ilmestyvästä Sanasta.