Hannu-Pekka Björkman ja maisemaan kätketty Jumala

Valamon luostari oli tupaten täynnä vieraita, joiden äänet häiritsivät, ja hurjan helteen takia majoitushuone oli tolkuttoman kuuma. Näissä oloissako Hannu-Pekka Björkmanin pitäisi työstää toista esseekokoelmaansa, hiki otsalla ja hermot kireällä?

Björkman käveli apein mielin kirkkoon ja polvistui rukoilemaan Jumalanäidin ikonin eteen, jotta saisi sekä mielenrauhan että kunnollisen työtilan kyetäkseen keskittymään kirjoittamiseen.

Ja katso: rukouksen jälkeen tuntematon munkki asteli hänen luokseen tarjoutuen esittelemään paikkoja. Hannu-Pekka kysyi, voisiko hän tulla kirjoittamaan kirjastoon. Välitön rukousvastaus oli myönteinen.

– Kun astuin kirjastosta ulos, vastaani tuli taas mies. Hän sanoi: ”Pakkaapa kamasi, niin sinut siirretään toiseen huoneeseen!” En tiennyt, että Valamossa on taiteilijaresidenssi. Siellä oli viileätä ja täydellinen työrauha, Hannu-Pekka Björkman hymyilee.

Kirja Kadonneet askeleet – Matkoja aikaan ja taiteeseen (Kirjapaja) ilmestyi viime viikolla. Näyttelijä ja kirjailija (pyhiin)vaeltaa viisaiden taiteilijakollegoidensa jäljillä: Grünewaldin, Paavo Rintalan, Antti Hyryn, Rax Rinnekankaan, Tarkovskin...

– Kulttuurimme ytimessä on ollut kristinusko, mutta pahoin pelkään, että ytimessä on nyt talous. Todellisen taiteen ytimessä pitäisi olla aina Jumalan etsiminen, Hannu-Pekka Björkman sanoo.

Näyttelijä kritisoi aikaamme, joka on unohtanut, että taide on myös hengellisen transformaation väline, läpinäkyvin säikein punottu side ihmisen ja Jumalan välillä.

Ajallemme on ominaista ”hengellisen muistin menetys”. Täydellistä vapauttava tavoitteleva ”kelluva ihminen” on irti klassisesta sivistyksestä sekä uskonnosta. Hän kelluu tiedon valtameressä tyytyväisenä, ajelehtien sattumanvaraisesti ajan tuulten mukana. Tietoisuutta hallitsevat populaarikulttuurin sisällöt ja arvot.

– Teatterissa on nyt paljon eettisten, henkisten ja hengellisten kysymysten pohdintaa, mutta yleisesti ottaen hyvyyden, totuuden ja kauneuden tavoittelu ei kiinnosta viihteellistynyttä ja kaupallistunutta kulttuuriamme. Julistetaan, kuinka kaikki kulttuurin ilmiöt, halpahintainen roskakin, ovat muka samanarvoisia!

– Kulttuuriamme hallitsee murrosikäisen mieli. Lapset yritetään saada nopeasti murrosikäisiksi, jotta he kuluttaisivat maksimaalisen paljon. Samasta syystä aikuiset yritetään saada pysymään murrosikäisinä, Björkman puhisee.

Kelluva ihminen ei kykene tai ole halukas sukeltamaan pyhien kirjoitusten ja kristinuskon syvyyteen.

– Idiootissa ruhtinas Myškin kertoo tavanneensa ateistin, joka tuntui uskonnosta keskustellessaan puhuvan koko ajan aiheen vierestä. Minulla on usein sama tunne ateisteista, jotka eivät tunne tippaakaan sitä kristinuskoa ja kirkkoa, jota he kritisoivat. Älykkäätkin ihmiset sortuvat täydellisiin rimanalituksiin.