Suruttomuus on kristillisen kilvoituksen päämäärä.
Tiistai 22. toukokuuta. Nimipäivää viettää Hemminki, Hemmo, Hemming

Jippu: ”En voi pitää suutani kiinni Jeesuksesta”

22.12.2010
| Teksti: Hellevi Pouta
| Kuvat: Jani Laukkanen

Nykyisin Jipulla ei ole Jumalalta paljon pyydettävää. Rukoukset ovat enimmäkseen kiitoksia. - Jumala on antanut minulle Raamatun ja Jeesuksen. Siinä on kaikki, mitä tarvitsen.
– Rock-uskottavuuteni olisi varmasti kovempaa luokkaa, jos en puhuisi uskostani, mutta en voi olla Pietari ja kieltää Jeesusta, joka on minulle niin totta. Hän on pelastanut minut ja voin sanoa, että hän on pelastanut jopa henkeni.

Jippu viittaa niihin nuoruusvuosiinsa, jotka hän eli holtittomasti ja itsetuhoisesti. Hän teki kaikkea mahdollista, millä hän nykyisen ymmärryksensä mukaan pelkästään haavoitti itseään ja rikkoi elämäänsä.

– Kun kotona oli seurat, osoitin mieltäni ja marssin suurieleisesti olohuoneen poikki hakemaan tupakka-askini. Niihin aikoihin olin tosi kaukana Jumalasta ja vasta myöhemmin ymmärsin, että olisi sittenkin kannattanut uskoa isän ja äidin opetuksia.

Jippu naurahtaa, että hänellä on uskonasioihin aika vahva sukurasite, sillä suvusta tunnetaan väkeviä maallikkosaarnaajia. Omilta vanhemmilta tulivat tutuiksi kaikki uskonnolliseen elämään kuuluvat raamit.

12-vuotiaana Jippu rakensi huoneensa komeroon oman alttarin, ja hän otti tavaksi kirjoittaa rukouksensa paperille ja pistää ne talteen alttarin alle. Kaikki rukoukset ovat yhä tallessa.

– Kun olen myöhemmin lukenut niitä, olen huomannut, että Jumala on vastannut niistä jokaiseen, mutta omalla tavallaan.

Jippu myöntää olevansa raju. Hän on kironnut maailmassa kaiken, mitä kirota voi. Hän on potkinut kirkonpenkkejä. Hän on vaatinut Valamon luostarissa isältä, että aja minusta synti pois. Hän on huutanut Agricolan kirkossa papille, että tähän paikkaan Jeesus ei tule.

– Kaiken olen pyytänyt anteeksi ja saanut anteeksi.

Lue lisää Jipun uskosta .





Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin