Juha Tapio nousee lavalle rukoillen

Juha Tapio on innoissaan.

Haastattelua edeltävänä iltana pelattu jalkapallon maailmamestaruuskisojen finaaliottelu meni juuri niin kuin Tuusulassa toivottiin. Brasilian puuttuessa Espanja kelpasi musiikin maestrolle mainiosti maailmanmestariksi.

Vielä enemmän jalkapallohullu laulaja on innoissaan siitä, että hän sai ensimmäistä kertaa katsoa tämän tason futista yhdessä muutaman vuoden ikäisten poikiensa kanssa.

– Pojat ovat alkaneet pelata itsekin, ovat aivan innoissaan. Aika paljon kertoo heidän huokauksensa finaaliottelun jälkeen: ”Miten me jaksetaan odottaa neljä vuotta seuraavia MM-kisoja?”.

Haastattelulenkki osuu kesän kuumimpaan päivään, mikä sopii hyvin Suomen viime aikojen kuumimman artistin juoksuttamiselle. Alkumatka taiteilijan kotoa juostaan pienten kivien päällystämää soratietä. Paljon suurempia eivät ole olleet nekään kivet, jotka ovat osuneet Juha Tapion taiteilijantielle.

Nousukiito rakastetuksi laulajaksi ja lauluntekijäksi, vuoden 2008 Miessolistiksi, tämän vuoden Iskelmä-Finlandia -ehdokkaaksi ja niin edelleen, on ollut tasainen. Alkukiihdytys tapahtui suurelta yleisöltä salassa rippikoulujen leirinuotioilla ja seurakuntasaleissa.

– Olen kiitollinen, että juureni ovat siellä. Usko Jeesukseen on valtava voimavara tässä työssä. Se on varjellut minut monelta kompastuskiveltä, pitänyt oikeat asiat tärkeimmällä sijalla.


Tuoreus palasi keikkatauolla

Sora muuttuu asvaltiksi, juostaan tasaisen alkutaipaleen jälkeen loivaa alamäkeä. Hurjassa helteessä hyvään hikeen päässyt Juha Tapio näyttää nauttivan alamäestä, mutta entä sitten, kun ura lähtee alamäkeen, tai nousukiito tasaantuu edes vähän? Sellainenkin vaihe ehkä tulee.

– Silloin mitataan henkistä kanttia ja punnitaan rakkaus lajiin. Arvostan kovasti pitkän linjan taiteilijoita, jotka löytävät innostuksen yhä uudestaan. Toivon, että minustakin voitaisiin joskus sanoa samaa.

Tuusulan taiteilijan ei tarvitse menettää yöuniaan. Mikään ei viittaa siihen, että hänen suosionsa olisi vain ohikiitävää.

Keväällä pitämältään neljän kuukauden keikkatauolta muusikko odotti juuri tuoreuden palaamista. Viime vuoden lopulla virta oli vähissä ja vain palava halu työhön, sekä yleisöltä saamansa energia, auttoivat Juhaa jaksamaan.

– Toukokuussa oli upeata palata estradille ja huomata, että soittaminen ja laulaminen on taas kivaa.

Neljän kuukauden keikkataukoja on vaikeaa pitää vuodessa kolmea enempää. Juha Tapio arvelee, ettei hän ihan pian katoa lavoilta näin pitkäksi ajaksi.

– Rauhoittuminen tässä kohtaa oli kuitenkin erittäin hyvä ratkaisu. Se opetti myös sen, että tästä lähtien pidän paremmin huolta työni rytmittämisestä.

Tauon aikana oli tarkoitus mieluummin tyhjentää pää kuin täyttää se uusilla lauluilla. Lauluntekijän elämässä on kuitenkin se ikävä puoli, että pää saattaa alkaa täyttyä yllättäen ja pyytämättä. Silloin voi joutua kyselemään tv-mainoksen tavoin, että ”mistä näitä lauluja oikein tulee?”

– Minulle sellainen tilanne on aika harvinainen.


Lue lisää Juha Tapiosta 5.8. ilmestyvästä Sanasta.