Kari Hotakainen:Ei usko mihinkään katoa

Hotakaisen kasvuympäristö Rautalammilla oli ajalleen tyypillinen. Hänen kaltaisensa tavallinen perusnuori oli mukana kaikkialla, missä oli reipasta toimintaa: seurakuntakuvioissa, vapaapalokunnassa, partiossa, jääkiekossa…

– Rippikoulun jälkeen olin isosena, mutta rajujen puberteettisten epäilyjen ja kiihkeän nuoruuteen kuuluvan kuohunnan ja kriisin seurauksena erosin kirkosta. Koko instituutio tuntui mädältä ja merkityksettömältä. Tekopyhältä.

Pitkätukkaisen nuoren näkökulmasta saarnoilla ei ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Romanttiselta näyttäytynyt Jeesuksen sanoma ja elämä suhteutettuna kirkon toimintaan tuntui ristiriitaiselta.

– Teillä on pyhässä kirjassanne aito kapinallinen, mutta te itse käytätte vain yhtä työkalua: syntiä, viimeistä tuomiota ja kadotusta pelotteena! Puhutte helvetistä huomattavasti enemmän kuin taivaasta, joka on teille jonkinlainen ”kunnon ihmisten” loppusijoituspaikka, taiteilija eläytyy nuoruuden tunnelmiinsa.

Kateellinen tyttären
rippikoulusta

Kun kirjailijan tyttäristä vanhempi kävi rippikoulun, muinoin niin taantumukselliselta tuntunut kirkko vaikutti parantaneen perusteellisesti tapojaan.

– Kun näin tyttäreni rippikouluporukan ja sen hengen, teki melkein mieli mennä mukaan. Homma näytti todella hyvältä. Nuoria kohdeltiin täysivaltaisina ihmisinä ja he keskustelivat mielenkiintoisista aiheista.

– Olin kateellinen tyttärelleni, kun vertasin hänen kokemuksiaan omiini. Minun rippikoulussani nuoret pelkäsivät melkeinpä nukkumaan menemistäkin. Synninsaarnaaminen sekä helvetillä ja tuomiolla pelottelu oli kestämätöntä.

Kirkko on siis kehityskelpoinen?

– Ehdottomasti. Korostan silti, että vaikka minä koin nuorena kirkon näin tuomitsevana, en tiedä, oliko kirkko todella sellainen. Nuoruuteen kuuluu kapinallisuus, ja vahva tunne on tärkeintä asioita arvioitaessa.

– Rajulta tuntuneet mielenilmaukseni olisivat ehkä hukkuneet luontevasti suurkaupunkiin, mutta pienellä paikkakunnalla ne nousivat esiin kuin ruoho maasta aamulla.

Kari Hotakainen pitää suuressa arvossa lähimmäisen auttamista ja armon ilmenemistä ihmisten elämässä.

– Käytännön tasolla tapahtuva lähimmäisen palveleminen nostaa aina mielialaani. Kaikkeen kirkon hyvään työhön nähden on irvokasta, kuinka paljon aikaa ja energiaa menetetään naispappeus- ja homokysymyksistä tappelemiseen.