Suruttomuus on kristillisen kilvoituksen päämäärä.
Keskiviikko 23. toukokuuta. Nimipäivää viettää Lyydia, Lyyli, Lydia
- Pelimannen pitkä matka vapauteen
- Suojelkaa edes lapsia
- Kallion kundi
- Jumalasta puhuvat julkkikset
- Pekka Laiho: Ihmisen pitää olla ikuinen epäilijä
- Allan Grönfors: Itku tuli monta kertaa
- Aino Vesti: Rohkaiskaa arkoja
- Kopea vai kasvosokea
- Suopalo-sielujen piispa
- Kari Hotakainen:Ei usko mihinkään katoa
- Opus Dein oppipoika
- Saara Järvinen: Onneksi en ole katkera
- Pyhän tilan rakentaja
- Pastorin tehokas vasen koukku
- Enää en pelkää yhtään mitään
- Yhtä intona karateen
- Täytyy olla toiselle hyvä
- Atte Korhola: Ihminen on nerokas selviytyjä
- Tommy Hellsten - mieluiten moderni mystikko
- Jukka Relander aloittaa jouluevankeliumilla
- Luonto tekee nöyräksi
- Lahjomaton Harri Nykänen
- Virpi Kätkä: "Nykyisin luotan elämään"
- Hyvä voittaa lopulta
- Jumala kukistaa kuolemankauhun
- Jälleennäkemisen toivossa
- Urbaani munkki
- Uusi voima nousee
- Hannu-Pekka Björkman ja maisemaan kätketty Jumala
- Korpien kulkija
- Köyhien kaveri
- Murheellinen taivaanrannanmaalari
- Sami Saari: Kaikki kääntyy hyvin päin
- ”Uskoni on ihmettelyn sekaista toivomista”
- Huippu-urheilun julmat lait
- Se on siunattu sato
- Elämässä ei voi tulla valmiiksi
- Yksinkertainen uskoni
- Kävellessä sydän oli raollaan
- Raisa Cacciatore: Ole läsnä lapselle
- Ei enää täyttä hepreaa
- Kuin kala kuivalla maalla
- Samettinen ääni ja hyvä sydän
- Kadotetun sukupolven paluu
- Koivuniemen kultin kuristus
- Vallankumous sielun linnassa
- Jonakin päivänä kuolema tulee
- Keski-iän ihmiskoe
- Heikkous kääntyy vahvuudeksi
- Kitaraa pitkin sohvalta alas
- Isompaa käsikirjoitusta etsimässä
- Ambrosius: Usko hioo näkökykyä
- Elävän uskon ja epäilyn liitto
- Huusin Jumalaa juoppohullunakin
- Kuva kristityistä hämärtyy Pattayassa
- Uskonnonopetus on suomalaisen sivistystä
- Sisäinen kasvu tavikseksi
- Valon näkijä
- Antti Nylén panisi kristofoobikot kuriin
- Tulella koeteltu
- Raila Leppäkoski: Sielun voi kadottaa
- Isä Myyrmannin pommin jälkeen
- Äidit murheen laaksossa
- Turun uusi piispa on Kristuksen katselija
- Kuka ei ansaitse kunnioitusta
- Jippu: ”En voi pitää suutani kiinni Jeesuksesta”
- Olli Saarela ja kovismyytin murtumapiste
- Vähenemisen luova voima
- Matti Apunen: "Älkää pelätkö!"
- Jukka Tolonen: ”Elin pitkään niin pimeässä!”
- Syvistä vesistä kissojen auttajiksi
- Apu tulee yläkerrasta
- Pekka Kähkönen: Jälleennäkemisen toivo lohduttaa
- Tavat hallussa?
- Liisa Pura: Kärsimys riisuu ihmistä
- Kyrkpressenin päätoimittaja: Rakastan kirkkoani!
- Miikka Ruokanen: Kirkko mätänee
- Taviksesta muutosvoimaksi
- Masennuksesta kukoistukseen
- ”Vaikeuksista on ihanaa selvitä”
- Pekka Puska on sydämen asialla
- Liki valaistuneet kilvoittelijat
- Olen ollut itseni suurin vihollinen
- Etsitään hyvää elämää
- Häivähdys Pyhää
- Juha Tapio nousee lavalle rukoillen
- Aito alkuasukas ja kosmopoliitti
- Haen turvapaikkaa Suomesta
- Levollisesti Luojan sykkeessä
- Hyväksytyksi tulemisen tie
- Ristiriitojen sulattaja
- Loistava välitilinpäätös
- Tyytyväisenä eläkkeelle
- Perhearvojen puolustaja
- Kirkot vetävät Kansaa
- Ben Malinen ei pelkää häpeän haamuja
- Jumala kestää uhman, kapinan ja kuohut
- Edessä hitaan kasvun aika
- Paula Lehtomäki: Olisi ihana päästä retriittiin!
- Kari Mäkinen: Jumalasta ei voi puhua kuin pöytälampusta
- Munkki, isä ja isoisä
- Jumala loi kuvakseen myös vastakkaisen sukupuolen
- Martti Ahtisaari: Väkivaltainen uskonto on harhaoppi
- Suomalaisten sivistäjät
Kari Mäkinen: Jumalasta ei voi puhua kuin pöytälampusta
– Vuosien mittaan olen tullut aremmaksi puhumaan suurilla uskonnollisilla käsitteillä. Jumalasta ei voi puhua niin kuin pöytälampusta, tuleva arkkipiispa Kari Mäkinen sanoo Sana-lehden haastattelussa. (Sana 25.3.2010)
– Tai kun puhuu vaikka armosta, se kantaa niin paljon sisällään, ettei siitä halua puhua kovin kevyesti. Ehkä se tarkoittaa myös sitä, että on oppinut antamaan arvoa Jumalan edessä hiljaa, sanoitta olemiselle.
Kari Mäkinen ei osaa kuvitella kirkkoa, joka olisi täysin yksiääninen.
– Sellaista kirkkoa ei ole milloinkaan ollut. Läpi historian kirkko on sisältänyt monia erilaisia näkökulmia ja näköaloja. Se näkyy jo Uudessa testamentissa, jonka erilaiset kirjat tuovat ikään kuin keskusteluun kukin oman näköalansa. Siellä keskellä on Kristus, josta ne kaikki puhuvat.
Eikä kirkko myöskään ole erehtymätön.
– Tietyllä tavalla kirkko kantaa ristiä, yhteistä taakkaa ja syyllisyyttä siitä, että Jumalan antama ja tarkoittama elämä vääristyy joskus kauhistuttavalla tavalla. Kirkko on tässäkin suhteessa Kristuksen ruumis.
Freija Özcan
Lue piispa Kari Mäkisen henkilöhaastattelu 25.3. ilmestyvästä Sana-lehdestä.
