Kirkot vetävät Kansaa

Kun Tapani Kansa astuu kirkkoon, hän haistelee tuulia. Tavan hän omaksui edesmenneeltä oopperalaulajalta Veikko Tyrväiseltä. Se tarkoittaa sitä, että laulaja ottaa tuntumaa kirkon akustiikkaan.

– Suomeen on rakennettu paljon varsinaisia konserttisaleja, mutta parhaat akustiikat löytyvät yhä kirkoista, Tapani sanoo.

Yksi Tapanin ensimmäisistä kirkkokonserteista oli hänen synnyinkuntansa Kymin kirkossa jouluna 1975. Hänen lapsuuskulmillaan asui paljon vanhoja ihmisiä, jotka toivoivat häntä kirkkoonsa esiintymään.

Konsertissa olikin sitten monia tuttuja. Jotkut heistä hän muistaa tavanneensa silloin viimeisen kerran, Josefiinankin.

– Josefiina-mummo, jolla oli hyvä huumori ja lämmin sydän, oli hoitanut minua joskus lapsena. Hän tuli kiittämään, ja tuo lyhyt hetki konsertin jälkeen jäi erityisen rakkaana mieleeni.

Kirkot ovat aina olleet Tapanille pyhiä paikkoja ja hänen mielestään niitä pitää kunnioittaa sellaisina, vaikka ajat muuttuvat.

– Erityisesti monet vanhat kirkkomme ovat kauneinta arkkitehtuuria, mitä edesmenneet rakentajat, kirves- ja kivimiehet ovat luoneet. Ne ovat itsessäänkin taideteoksia, mutta niissä voi myös hienovaraisesti ylläpitää laulutaiteellista perinnettämme.

– Kun kirkkoon mennään esiintymään, ohjelman tuottajalla on oltava hyvä maku. Suurempaa taitoa vaatii valita kirkkoon sopivaa musiikkia kuin koetella sen pyhyyden rajoja.

Tapani alkoi jo nuorena ottaa haltuunsa perinteistä kirkkomusiikkia.

– Lisäksi olen halunnut esittää kirkoissa sellaistakin musiikkia, mitä seurakuntalaiset eivät muuten kuulisi.

Vain pari kertaa Tapanille on käynyt vuosikymmenien aikana niin, että kirkkoherra on sulkenut kirkkonsa ovet hänen edessään. Hänen kokemuksensa perusteella seurakuntien käytäntö on varsin kirjava siinä, miten tarkkaan esiintyjien ohjelmistoa valvotaan.

– Tässä iässä miettii entistä tarkemmin, miten jäljellä olevan uransa käyttää. Minulle on tullut yhä tärkeämmäksi se, että elämä on rauhallista ja merkityksellistä. Kirkkokonserteissa saan laulaen sitä rauhaa, jota elämääni haluan.

Verinen ristiinnaulittu
herätti kauhua

Suhdettaan evankelisluterilaiseen kirkkoon Tapani kuvailee kunnioittavaksi. Jos hän itse toimisi kirkon piirissä, hän nostaisi ristinkuolemaa keskeisemmäksi sen, miten Jeesus kävi maan päällä tarjoamassa ihmiskunnalle mahdollisuutta hyvään ja humaaniin elämään.

– Kun olin lapsi, ristillä verissään roikkuva Jeesus herätti minussa jopa kauhua ja ahdistusta enkä vieläkään katsele mielelläni ristiä Jeesuksen symbolina. Hänen kiertueensa opetuslapsiensa kanssa on sen sijaan aina ollut minulle innostava ja merkityksellinen.

– Jokainen Raamattunsa lukenut tietää, miksi Jeesus ristiinnaulittiin. Siksi korostaisin enemmän Jeesuksen sanomaa. Laupeutta, lämpöä, rakkautta. Sitä, että autuaampi se, joka antaa vähästään, kuin rikas, joka ryöstää lisää paljoutensa keskelle.

Tapanin mielestä kirkon pitäisi luottaa siihen, että sen toiminnallinen ja aatteellinen sisältö on niin hyvä, ettei sen tarvitse käyttää mainoskikkoja.

– Kun minä pidän konsertin, minunkin on uskottava siihen, että se on sisällöltään niin hyvä, ettei sitä tarvitse markkinoida millään ulkomusiikillisilla keinoilla. Jos niin tehtäisiin, minulle jäisi huono jälkimaku, vaikka konsertti olisi sinällään sujunut hyvin.

Totuuden etsiminen on Tapanin mielestä ihmiselämän tärkeimpiä tehtäviä. Siihen kuuluu luonnollisesti se, että pitää pyrkiä eroon kaikesta, mihin liittyy jotain pahaa ja vilpillistä.

– Kun puhuu aina totta, muistaa huomennakin, mitä on tänään sanonut.

Totuutta Tapani on etsinyt muun muassa Raamatusta, joka on ollut hänelle lapsesta lähtien kiehtova ja haastava kirja. Se on hänelle samalla rauhaa, lohtua ja toivoa antava kirja, josta hän löytää joka lukemalla uusia elämän eväitä.

– Mielenkiintoista on se, miten eri tavalla Raamatun kertomukset avautuvat eri elämänvaiheissa. Esimerkiksi luomiskertomusta olen alkanut pohtia viime aikoina ihan uudella tavalla.

– Sana on ollut aina, mutta kirjalliseen muotoon sen ovat laittaneet ihmiset viime vuosituhansien aikana. Koska kirjoittaja on ihminen, hänellä on aina ollut myös omat intressinsä. Se on inhimillistä eikä tee tyhjäksi Raamatun perussanomaa, joka on ja pysyy. Niin minä luen Raamattua.

Tapani hämmästelee korostunutta kinastelua Raamatun kohtien tulkinnoista. Hänen mielestään kirkon pitäisi olla tällaisen nahistelun sijaan nyt avaamassa avarampia ovia oikeudenmukaisempaan tulevaisuuteen.

– Sen pitäisi tuntea paremmin jäsenensä yhä nopeammin muuttuvissa ajan haasteissa ja käydä entistä rohkeammin ja aloitteellisemmin keskusteluja siitä, millä tiellä yhteiskunnassamme ja koko maailmassa ollaan. Kirkko tekee paljon hyvää, mutta sen pitäisi olla nykyistä selvemmin heikkojen puolella.

Kun Tapani miettii omaa uraansa, hän sanoo, että se on ollut tahtoa, tunnetta ja draamaa täynnä. Hän ei voi valittaa, ettei olisi saanut mahdollisuuksia. Avoimia ovia on riittänyt.

– Monista olen käynytkin sisään. On vieritty virroissa, kuohuttu koskissa ja oltu välillä suloisissa suvantopaikoissakin, hän kuvailee.

Tärkeintä hänestä on, että pyrkii aina tekemään työnsä parhaalla mahdollisella tavalla. Se pitää virkeänä.