Kuka ei ansaitse kunnioitusta

Ihmisoikeuskouhkaaja, reikäpää, utopistikiihkoilija…

Sellaisia määritteitä saa Jussi Förbom, 38, ”valveutuneiden ja huolestuneiden kansalaisten muodostaman, maahanmuuttokriittisen kansanliikkeen” Hommaforum-nettisivustolla.

”Jussilla on jalat tukevasti ilmassa, sillä ’ihmisoikeudet’ ovat tyhjää puhetta, joka ei ole missään tunnetussa paikassa toteutunut. Luonto ei koko käsitettä myöskään tunne, eikä tule koskaan antamaan mitään erityismerkitystä ihmiskunnalle”, yksi nettikeskustelija väittää.

Hän on epäilemättä oikeassa, osittain. Villi (ihmis)luonto ja Vanha Aatu eivät tunne tai edistä käsitettä ihmisoikeudet. Siksi maan päällä ei ole paratiisia.

Eivätkä ihmisoikeudet ikinä edistyisikään, ellei olisi järkensä, vakaumuksensa ja omantuntonsa ohjaamia henkilöitä, jotka haluavat antaa erityismerkityksen ihmiskunnalle ja ihmisarvon kaikille yksilöille. Ellei olisi myös Jussin kaltaisia ihmisoikeusaktivisteja, joilla on joskus jalat tukevasti ilmassa.

Kolme vuotta sitten Jussi Förbom valittiin Amnesty Internationalin Suomen osaston puheenjohtajaksi. Ihmisoikeusjärjestö vastustaa kidutusta, kuolemanrangaistuksia ja syrjintää.

YK:n päivänä Jussi Förbomia pyydettiin saarnaamaan Helsingin Tuomasmessussa, jossa kerättiin kolehti Amnestylle.

– Oli jännittävää hypätä ensi kertaa isoon ja vakavaan rooliin kirkossa. Kävin vaimon kanssa Tuomasmessussa myös adventtina. Minulla oli ollut vähän stressiä ja menin esirukouskeskusteluun alttarille. Se oli voimakas kokemus.


Saarnassaan mies puhui kuuleman mukaan koskettavasti syrjinnästä ja ähimmäisenrakkaudesta, jonka tulisi ulottua yhtäläisesti jokaiseen ihmiseen.

– Amnestyn ja kirkon ajattelussa on yhteistä se, että meidän täytyy suhtautua kaikkiin ihmisiin kunnioittavasti, Jussi Förbom summaa.