Levollisesti Luojan sykkeessä

Kirsi Heidt, 38, vietti lapsuutensa Ruotsissa ja nuoruutensa Pohjanmaalla. Ylioppilaaksi tultuaan hän opiskeli ensin ravitsemustietoutta, luonnonmukaisia hoitomuotoja ja energiahoitoja. Monen paikkakunnan kautta levoton sielu päätyi parikymppisenä Helsinkiin opiskelemaan verhoilijaksi.

– Olin kiinnostunut itämaisten uskontojen cocktailista, josta jokainen voi valita omat periaatteensa. Se oli etsikkoaikaa, kaipasin vastauksia. Minua vaivasi lukioajoista lähtien paha olo ja tyhjyyden tunne. Olin hukassa itseni kanssa.

– En tiennyt, mikä minua oikein kiinnostaisi. Mietin kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. Leikittelin ajatuksella, että saisin tehdä kaikkea sitä, mistä haaveilen. Entäs sitten, vaikka saisinkin miehen, lapset ja työn? Mikään ei tuntunut riittävältä, Kirsi kertoo.

Hän luki new age -kirjallisuutta, intoili vuoroin astrologiasta ja numerologiasta.

– Sain toisinaan elämää suurempia oivalluksia, mutta tyhjyyden tunne ja paha olo palasivat aina entistä suurempina. Se oli mustaa aikaa. Tyydyttäviä vastauksia saati rauhaa ei tullut, vain yleistä innostusta ja pontta hetkeksi.

Hengellisten silmien
avautuminen

Eräänä kesänä Kirsi Heidt meni Ahvenanmaalle elävän ravinnon instituuttiin töihin ruokapalkalla. Siellä hän kohtasi kristityn naisen, jolla näytti olevan sitä lepoa, iloa ja rauhaa, jota hän oli jo kauan kaivannut. Nainen kertoi, mitä hänelle oli tapahtunut uskon tiellä.

– Aloin käydä rukouspiirissä ja lukea Raamattua, joka oli tuntunut aiemmin niin oudolta kuin se olisi vierasta kieltä. Koin, että silmäni olivat olleet suljetut. Yhtäkkiä kaikki tuntui ymmärrettävämmältä ja sain vastauksia.

Kirsillä ei ollut uskonnollista taustaa, mutta hän päätyi siihen, ettei elämällä ollut sittenkään mieltä ja merkitystä ilman Jumalaa. Uskoon tulon jälkeen tuntui, että omallakin elämällä on äärimmäisen suuri arvo.

– Hengellisten silmien avautuminen oli voimakas kokemus. Monenlaisia vaikeuksia oli tietysti senkin jälkeen, mutta suhtauduin niihin eri tavalla kuin ennen: enää ei tullut sitä täydellisen tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunnetta. Kykenin vihdoin nauttimaan tästä ihanasta elämästä.

– Voimme etsiä rauhaa ja lepoa rukouksessa luottaen siihen, että Jumala antaa lopulta sen, mitä on luvannut. Kristuksen seuraaja saa kulkea johdatuksessa, vaikka monesti on vain maltettava odottaa, kun sitä rauhaa ei ole. Olen saanut harjoitella tätäkin kantapään kautta.

Pelkkä pään tieto
uskosta ei auta

Kirsi Heidt hakeutui opiskelijaksi Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan etsiessään omaa paikkaansa kristittynä.

– Elämäni oli pitkään uskonelämän jatkuvaa pohtimista. Ahmin uskonnollista kirjallisuutta ja haalin hirveästi tietoa siitä, miten pitäisi ajatella, elää ja toteuttaa uskoaan. Etsin suuria hengellisiä kokemuksia ja keskityin muiden ajatuksiin henkilökohtaisen jumalasuhteeni sijasta.

Kirsi näkee, että moni länsimainen ihminen elää elämänsä suuntaa kaiken aikaa spekuloiden ja valintojaan alati analysoiden sen sijaan että osaisi elää siinä hetkessä, mikä on annettu, Jumalan varaan heittäytyen.

– Huomaan toivoneeni pikemminkin huokauksin kuin varsinaisesti pyytäen, että jonain päivänä elämäni ei olisi enää yhtä oravanpyörässä juoksemista, oikean miehen ja Jumalan etsimistä ja hakuammuntaa vaan lepoa ja rauhaa.

– Oli ihanaa tajuta, ettei uskoa ja elämää tarvitse käydä läpi ensisijaisesti pään ja tiedon kautta. Jumala ei lupaa etukäteen valmiita vastauksia joka tilanteeseen, vaan me saamme vastauksia juuri siinä hetkessä, jossa kohtaamme uusia ongelmia ja haasteita.

Teologian opiskelija sai paljon hyödyllistä tietoa kristinuskosta, mutta hengellistä tukea täytyi hakea muualta kuin akateemisesta maailmasta. Sitä löytyi muun muassa luterilaisen kirkon sisällä vaikuttavasta Kotiryhmäverkostosta sekä Kansan Raamattuseurasta.

– Vivamo on tosi ihana paikka, jossa olen tullut monesti kosketetuksi ja saanut nauttia luonnosta ja kristittyjen yhteydestä.

Yksi Kirsiä kantava voima on ollut naisten rukous- ja raamattupiiri. Se kokoontuu nykyään harvakseltaan jäsenten asuessa eri puolilla Suomea, mutta joukko jatkaa aina samasta mihin edelliskerralla jäätiin.

Uskovilla uroksilla
kukon oltavat

Kolmikymppisenä Kirsi Heidt työskenteli ranskalaisessa sisustusliikkeessä Helsingin keskustassa sisustussuunnittelijana ja pähkäili, pitäisikö teologian opiskelut saattaa loppuun. Vielä enemmän päänvaivaa tuotti parisuhdepolitiikan spekulointi.

– Uskovillakin miehillä oli todella paljon pelkoa sitoutua. Kristityissä piireissä vähemmistönä olevilla miehillä on monesti kukon oltavat! Ympärillä pyörii paljon vapaita ja viehättäviä naisia, jotka hämärtävät todellisuudentajun, eivätkä miehet osaa valita, mitä lopulta oikein haluavat.

– Turhauduin miesten suhteen. Olin jo nähnyt monenlaisia treffejä ja virityksiä. Päätin, että lopetan kokonaan miehen etsinnän, johon olin keskittynyt jopa enemmän kuin Jumalaan.

Kirsi päätti jättää kimurantin mieskysymyksen Herran haltuun, mutta laittoi kuitenkin kokeeksi yhteystietonsa kansainväliselle kristilliselle nettideittisivustolle (singlec.com), jolla uskovat sinkut etsivät toisiaan tositarkoituksella.

Syksyllä 2002 kävi äkisti niin, että nainen sai sen, mistä oli mielessään luopunut. Amerikkalainen Mark Heidt otti deittisivuston kautta yhteyttä. Kissa ja hiiri -leikit loppuivat, sillä kumpikin oli jo käynyt läpi omat kasvuprosessinsa.

Toisella tapaamiskerralla Mark kosi, kolmansilla treffeillä mentiin naimisiin Kauhajoella, missä Kirsin vanhemmat asuvat. Sitten Kirsi myi kaiken omaisuutensa ja lensi Yhdysvaltoihin.

Valkoinen Puu
kasvaa vähitellen

Mark työskenteli vapaana yrittäjänä lavastuksen, somistuksen ja keramiikan parissa. Kun Kirsi odotti ensimmäistä lasta, jonka nimeksi oli kaavailtu Hansia tai Emmaa, hän halusi suunnitella lastenhuoneeseen valaisimen. Äidilleen hän suunnitteli lisäksi tulppaanivalaisimen lahjaksi.

Hauskasta keramiikkaharrastuksesta tuli työ, kun äidin ystävätär, joka pyöritti sisustustuotteiden ja valaisinten tukkuliikettä, näki Kirsin luomukset. Hän tarjoutui niiden maahantuojaksi. Myös muun alan tuotteita yksityisyrittäjänä myyvä äiti esitteli asiakkailleen käsintehtyjä ja sivellinlasitettuja keramiikkatöitä.

Kaikki meni kaupaksi Suomessa sutjakkaasti. Bisnekset Amerikassa sen sijaan eivät olleet ottaneet tuulta alleen, joten pariskunta muutti vuonna 2007 New Yorkin vilinästä Kirsin vanhempien naapuriin Kauhajoelle ja perusti yhteisen keramiikkayrityksen nimeltä Valkoinen Puu.

Savesta muotoiltuja valaisimia seurasi sarja muita lastentuotteita, joiden tuotemerkiksi vakiintuivat ensimmäisten lasten nimet. Suurin menestys on ollut Willa-sarja, johon kuuluu astioita ja kodin käyttöesineitä.

”Haluamme yhdessä perheemme kanssa elää arvojemme mukaista luovaa elämää luonnon helmassa täällä Kauhajoella. Koska suurin kiitos luovuudesta ja lahjoistamme kuuluu Luojalle, halusimme yrityksen nimen kuvastavan uskomme kohdetta, Kristusta. Siitä nimi Valkoinen puu”, kertovat firman nettisivut.

Kauneus suo
lepoa sielulle

– Kauneus antaa nautintoa ja lepoa sielulle, rumuus luo levottomuutta. Kun nuoruudessa halusi olla erikoinen, täytyi pukeutua silmiinpistävän huomiota herättävästi, mitä kummallisimpiin väriyhdistelmiin. Meillä ei ole käsityöläisinä tarvetta olla erityisen erikoisia, vaan luoda kauniita ja tarkoituksenmukaisia tuotteita, Kirsi pohtii.

Hänen kaikki elämänvaiheensa tuntuvat nyt nivoutuneen yhteen mielekkääseen kokonaisuuteen. Sellaisillekin jutuilla, joilla hän ei joskus nähnyt mitään järkeä, on ollut oma tehtävänsä kypsymisprosessissa perheenäidiksi ja yrittäjäksi.

– Elin ennen hirvittävän vauhdikkaasti ja kyselin kaiken aikaa, keneltä löytyisi mikäkin visio ja näky. Muiden visioita seuratessaan voi helposti kadottaa oman näkynsä – jahka sitä on edes löytänyt.

– Mieheni kanssa olen oppinut, että henkilökohtainen suhde Jumalaan tulee ensin. On turha vilkuilla oikealle tai vasemmalle, vaan pitää katsoa suoraan Luojaan. En etsi enää hengellisiä kokemuksia tai yritä ymmärtää kaikkea maan ja taivaan väliltä, enkä haikaile sellaisten asioiden puoleen, joita en voi saavuttaa.

– Jumalalla on kaikille asioille aikansa. Tahdon elää kiireettömästi, luottavaisena ja levollisesti hänen sykkeessään, kiteyttää Kirsi Heidt.

Netissä: