Liisa Pura: Kärsimys riisuu ihmistä

Moni tuntee Liisa Puran iloisena, nauravaisena ja huumorintajuisena ihmisenä. Hän ei kuitenkaan ole välttynyt itkulta ja murheelta, vaikka paljon on ollut iloa ja kiitostakin, etenkin lapsista ja lastenlapsista.

- Elämässä on myös sellaisia kipeitä alueita, joista ei voi edes puhua muuta kuin ylöspäin, Liisa myöntää.

Omasta ahdistuksen koulustaan Liisa nostaa merkittävimmiksi kaksi tapahtumaa: miehensä sairastumisen navettatyöt estävään allergiaan heti avioliiton alkajaisiksi sekä viisivuotiaan lapsenlapsen joutumisen liikenneonnettomuuteen.

Liisa rakastui tulevaan mieheensä Erkki Puraan jo 16-vuotiaana tyttösenä. Mielessä siinteli opiskelu, mutta Erkki halusi iloa ja energiaa pursuavan morsiamensa mahdollisimman pian kotitilalleen. Mies vakuutti, että tekemällä oppii maalaistalon työt, ei siinä yliopisto-opiskelua tarvita. Liisa oli 18-vuotias astellessaan alttarille vuonna 1960. Samassa talossa Tammelan Portaankylässä asuivat nuoren parin kanssa myös Erkin vanhemmat – yhteensä 23 vuotta.

- Olenkin sanonut, että minulla ei ole muuta koulutusta kuin anoppikoulutus, nauraa heläyttää Liisa Pura.

Purat pitivät lehmiä ja jatkoivat siten sukutilaa, jonka juuret ulottuvat vuoteen 1538 asti. Vilkkaan Liisan sopeutuminen jäyhään hämäläiselämään vaati totuttelemista. Yksityisyyttä ei ollut juuri lainkaan, ja talon tapana oli, että ongelmista ei puhuttu kylällä. Nuori emäntä reagoi vatsahermoillaan ja kärsi toistuvasti vatsahaavasta.

- Monet ovat saaneet jo lapsuudessaan saaneet pahat arvet elämäänsä. Monien arvet ovat seurausta elämän kolhuista. Joku on rikottu koulussa, kotona tai avioliitossa. Kerran taivaassa ymmärrämme, miksi Jumala salli meille sellaisen elämän kuin salli. Jos se meitä edes siinä vaiheessa enää kiinnostaa.

Liisa Pura muistuttaa, ettei uskovia nosteta pois maailmasta. Sairaana, ahdistuneena ja murheissakin Jumalan lapsella on kuitenkin toivo.

- Kärsimys riisuu ihmistä omavoimaisuudesta. Oman lihasvoiman heiketessä tilaa tulee Jumalan voimalle. Hänen armonsa ja anteeksiantamuksensa varassa on jokainen, myös evankelista.

Liisa hymyilee, että hänelle ei ole elämän korkeakoulussa kasvanut siipiä, ei edes tynkiä!

- Sitä aina rukoilen, etten olisi itse ristin edessä, kun olen niin voimakas persoona. Kristus käyttää murrettuja astioita, jotka hän on yhä uudestaan koonnut pala palalta ja joita hän on saanut rakentaa tahtonsa mukaiseksi.


Lue lisää Liisa Puran elämästä ja ajatuksista 21.10. ilmestyvästä Sanasta.