Liki valaistuneet kilvoittelijat

– Alussa juoksin positiivisessa mielessä ”pakoon” kaikkea: näitä ruuhkavuosia, jatkuvaa kiirettä ja stressiä töissä ja kotona kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa. Juoksemalla raivaan itselleni omaa aikaa. Tässä elämänvaiheessa on terapeuttista saada olla hetken aikaa yksin.

– Sitten tajusin, että saan itselleni mukavamman elämän myös pitkässä juoksussa, kun kroppa ja mieli toimivat paremmin. Nukun enemmän, syön ja elän entistä terveellisemmin. Ehkäpä saa lisävuosiakin, toivoo toimistopäällikkö Kim Björklund Helsinki City Marathonin maaliin saavuttuaan elokuussa.

Hyvää oloa tuottavat endorfiinit virtaavat yhä elimistössä hänen ylistäessään juoksun virkistäviä vaikutuksia, mielenrauhaa ja henkistä tasapainoa.

Puolitoista vuotta sitten juoksuherätyksen kokenut Kim tuntee elämänsä olevan juoksijana laadukkaampaa kuin sohvaperunana. Juostessa saa etäisyyttä arkeen, työn ja perheen palikat asettuvat kohdalleen. Kiireinen mies tyhjentää päänsä turhista ajatuksista ja murheista.


Rohkaistuin elämään
riskien kanssa

Kristikunnan suurista kilvoittelijoista, askeetikoista ja mystikoista useita tietokirjoja tehnyt Maiju Lehmijoki näytti jo 19 kilometrin kohdalla vähän voipuneelta. Useita maratoneja reiluun neljään tuntiin selättäneellä juoksijattarella ei ollut paras päivänsä, joten tulos oli siihen nähden hieno (4.07.).

– Juoksu tässä trooppisen painostavassa ja kosteassa kuumuudessa oli kammottavan raskasta, pelkkää tuskaa. Olin tosi kovilla henkisesti ja fyysisesti.

– Maalia lähestyessäni olin jo epätoivoinen. Toisinaan maratonilla tuntuu, että tuska on sen arvoista, mutta nyt oli vain piesty olo. Kova koettelemus lihaskipuineen oli liikaa. Jaksoin maaliin saakka vain kannustajien ansiosta, voipunut filosofian tohtori tunnustaa.

Mitä tarkoitusta tämä tuskien tie sitten palveli?

– Koettelemus osoittautuu varmasti hyväksi, kun pääsen sen yli. Joskus lannistava kokemus on hyödyllinen. Vähintään opin olemaan kerrankin puhtaasti muiden kannettavana. Juoksijan ja kannustajien dynamiikka on tärkeä.

– Keski-iän kriisi ja ammatillisten kysymysten pohdinta ovat liittyneet juoksuprojektiini. Nyt olin ensi kertaa elämässäni niin vahvoilla, että uskalsin ajatella häviäväni. Aiemmin olin pelännyt keskeyttämistä niin paljon, etten ollut uskaltanut kilpailla rohkeasti täysillä ja ottaa riskiä, että juoksu menee pieleen.

Lisää maratoonareita ja heidän juostessa syntyneitä ajatuksiaan 2.9. ilmestyvässä Sanassa.