Loistava välitilinpäätös

Kansan Raamattuseuran verkkoviestintävastaavan työstä eläkettä edeltävälle lomalle jäänyt Thorleif ”Tusse” Johansson alkaa olla muisteluiässä, joskin värikkäitä juttuja on sinkoillut häneltä aina ennenkin.

Tussen henkistä kasvualustaa on sota.

Isä Johansson haavoittui vakavasti rintamalla ja vietiin ruumishuoneelle vainaana. Veristen ruumiiden joukossa maatessaan hän ei nähnyt mitään, mutta oli hetkittäin tajuissaan.

Lääkintämies kiroili julmetusti. Onneksi suruton sielu sentään huomasi, että yksi kamalasta kielenkäytöstä järkyttynyt sotilas oli yhä hengissä. Se oli Tussen isä, ja poika syntyi vuonna 1947.

Vuodet rintamalla jättivät jälkensä. Isä oli ”helluntailaistenkin mittapuulla” ankara kasvattaja. Radiota ei suvaittu ja kaunokirjallisuus oli kiellettyä.

– Romaanit ovat keksittyjä eli valhetta, isä päätteli. Ahmin historian ja luonnontieteen kirjoja, joita sain lukea. Niistä hankin kohtuullisen yleissivistyksen.

– Kova lapsuuteni koitui hyväksi. En saanut traumoja, vaikka kaikki isän päätökset eivät olleetkaan hauskoja. Isä eli niin kuin opetti ja oli aina oikeudenmukainen, Tusse kertoo.

”Tyhmä helluntailainen” voitti sotansa

Johanssonin perheellä oli vain vähän kanssakäymistä ei-uskovaisten kanssa. ”Meidän” ja ”heidän” välillä nähtiin jyrkkä ero.

– Minä ja veljeni emme voineet käydä kavereilla kylässä. Kun koulu meni katsomaan vaikka jonkun luonnontieteellisen filmin, vein rehtorille isäni lapun: ”Meidän poika ei käy elokuvissa, sillä hän on uskovainen.”

– Luterilaisia pidettiin huonompina uskovaisina. En saanut osallistua uskonnontunneille, vaan istuin oppituntien ajan jakkaralla oven ulkopuolella. Lukion ensimmäisellä yksi opettaja kysyi, ”onko hauskaa olla noin tyhmä”, kun en ollut käynyt rippikoulua.

– Opettaja päätti nujertaa minut, koska en kuulunut kirkkoon. Välillämme alkoi kolmen vuoden sota. Sen seurauksena luin itsekseni uskonnonkirjat niin hyvin, että sain uskonnosta ylioppilaskirjoituksissa täydet pisteen ja laudaturin reaalista.

Ikävä opettaja oli ensimmäinen, joka onnitteli ylioppilasta.

– Kolmivuotinen sotamme kuitattiin sillä kädenpuristuksella onnelliseen loppuun. Sillä hetkellä tunsin vahvasti, että haluan rakentaa elämässäni mieluummin yhteyttä kuin vastakkainasetteluja ihmisten välillä, Tusse herkistyy.

Sillanrakentaja armon kirkossa

Verkostoitumisen mestari ui kuin kala vedessä mitä erilaisimmissa kristillisissä kuppikunnissa. Hän arvelee sosiaalisten taitojensa kehittymisen olevan lapsuuden eristäytyneisyyden seurausta. Ahtaista rajoista oli pakko murtautua ulos, ja sen Tusse teki ryminällä.

Hän väsyi työhönsä helluntailaisten lehtien luotsaajana ja kääntyi luterilaiseksi 1990-luvun puolivälissä. Tusse ei sulkenut ovia takanaan, vaan vastaa tänäkin vuonna helluntailaisten kesäjuhlien verkkoviestinnästä. Johanssonin vaikutuksesta juhlille on kutsuttu puhujiksi muun muassa luterilaisia ja ortodokseja.

– Yritän toimia ekumeenisena sillanrakentajana. Meidän kristittyjen tulee kunnioittaa toisiamme, vaikka säilytämmekin kohtaamisissa oman identiteettimme.

Elämänkokemukset ovat opettaneet Tusselle, että jos hän ei ole armollinen itselleen, hän ei osaa olla armollinen muillekaan.

– Olen viihtynyt Kansan Raamattuseurassa hyvin, koska se on armon liike, joka ei julista tuomioita elämänsä kipujen keskellä kamppaileville. Sana-lehti kantaa samaa perinnettä. Pidän sen rohkeudesta ja ennakkoluulottomuudesta rakentaa siltoja.

– Sanan toimituspäällikkönä määrittelin, että lehden tehtävänä on auttaa löytämään elävä yhteys Jumalaan. Se ei tarkoita vain uskoontuloa, sillä monet kasvavat uskoon hitaasti. On suhtauduttava avarasti, ystävällisesti ja kutsuvasti myös niihin, jotka eivät jaksa uskoa tai elää kristillisten ihanteiden mukaan.

Aikaansa edellä, budjettia jäljessä

Thorleif Johansson tunnetaan innovatiivisena ihmisenä. Hän on hankkinut yrityksiinsä uusinta tekniikkaa ja kehitellyt sovelluksia esimerkiksi internetin hyödyntämiseen.

– Olen ollut teknisesti aikaani edellä, mutta usein liikaakin… Olen maksanut ison laskun siitä, etten ole ollut aina liikkeellä taloudellisesti oikealla hetkellä.

– Taidan olla 95 prosentin mies. Aina kun olen saanut työssä jonkin rakennelman melkein valmiiksi ja tehnyt valtavat panostukset, pelikavereilta on jo loppunut usko.

Thorleif Johanssonin lapsuudenkoti oli köyhä. Hän halusi luoda lapsilleen paremmat puitteet ja puursi yrittäjänä. Tussen perustama tunnustustenvälinen, seurakuntien kadottamia nuoria aikuisia tavoitteleva Credo-lehti sekä Suomen ensimmäinen Internet-lehti osoittautuivat tuottamattomiksi ja rahoittaja petolliseksi.

Kunnianhimoisesti tehty Credo keräsi rutkasti kiitosta vaan ei rahoitusta. Tussen talous oli rempallaan. Laiva alkoi upota elokuussa 1995. Palkkaa ei ollut tullut kevään jälkeen. Vuokra oli maksamatta, puhelimet katkaistiin, autoa ei ollut varaa korjata. Parturiin ei ollut rahaa.

– Onneksi olen näinkin kalju! mies veisteli, kunnes voimat ehtyivät.

”Mielialani vaihtelee haluttoman masentuneesta raivoisan herjaavaan: tulkaa tänne, pahuuden voimat, ja taistelkaa! Älkää näännyttäkö! Olen sitkeä ja juossut maratonit, olen rohkea ja hypännyt laskuvarjot, osaan uudistua ja opin huilunsoiton. En ole ylen ihmeellinen, mutta en järin yksinkertainenkaan. Tulkaa tasaiselle, te voimat, jotka estätte tämän kasan lapioimista. Te, joille minun kuolemani on merkki omasta oikeassa olemisesta”, Tusse esittelee tuolloin kirjaamiaan tuntoja.

Lainojen vakuutena oli Johanssonin perheen asunto. Varallisuus katosi konkurssissa.

Viimeinen tase nollataan

Olennainen hengellinen oivallus tapahtui Tukholmassa, missä kaatunut yrittäjä vaelteli rahattomana. Hän poikkesi kirkkoon ja päätyi ehtoolliselle.

Tusse tunsi alttarilla, että hänen välitilinpäätöksessään on hirvittävän pitkä taloudellinen miinus. Sen lyhentäminen kestäisi koko loppuelämän.

– Mutta kun kerran saavun viimeiseen tilintekoon, silloin nollautuvat kaikki miinuksetkin. En ota mukaan tämän elämän voittoja enkä hengellisen hurmautumisen hetkiä, mutta perään eivät tule myöskään syntiset tappiot.

– Kaikki nollautuu. Sen tekee Kristuksen murrettu ruumis ja ristillä vuodatettu veri. Ehtoollisen asetussanoissa pappi sanoo, että Kristuksen ruumis on sinun edestäsi annettu. Lopullinen tilinpäätös on tehty jo 2000 vuotta sitten Golgatalla. Siellä meidät on vapautettu.

Talous, terveys ja ihmissuhteet saattavat romahtaa koska tahansa. Tämän elämän välitilinpäätökset voivat olla tylyjä. Kenenkään ei kuitenkaan kannata jäädä tuleen makaamaan, Tusse korostaa.

Kokonaisvaltaisesti konkurssikypsän miehen lävitse kulki helpotuksen aalto, kun hän ymmärsi ehtoollisen ytimen.

– Pappi ei kysy meiltä mitään. Ei sitä, mistä me tulemme, minne me menemme; miten me ole olemme elämässä onnistuneet; onko 50-vuotispäivillä odotettavissa moniakin viirejä elämän urotöistä.

– Pappi vain jakaa meille osallisuuden Kristuksen kärsimykseen ja kuolemaan, mutta myös ylösnousemukseen ja elämään. Hän ei ota sitä meiltä pois epäonnistumistemme tähden eikä hän anna meille osallisuutta siihen ansiomme pohjalta. ”Minun armossani on teille kylliksi.”

Harmaalla eminenssillä kaikki hyvin

Konkurssin jälkeen Tusse haki eräänä kauniina päivänä lapsiaan polkupyörällä. Vastaan tuli pyörällä pieni poika kypärä päässä.

– Mietin, että voi kun meidän Lassi-poikakin muistaisi käyttää kypärää, kun meillä on juuri nyt kaikki niin hyvin.

– Minulta oli mennyt alta koti, työ, koko omaisuus ja unelmani Credo-lehdestä – ja silti huomasin ajattelevani, että kaikki on hyvin! Tajusin, että tärkeimmät elämänarvoni ovat muualla kuin näissä asioissa. Uskoon ja perheeseen liittyvät arvot kantoivat, ja elämä oli sittenkin hyvässä mallissa.

Thorleif Johanssonin työelämässä oli sittemminkin vaihtelevaa menestystä, voittoja ja kirveleviä tappioita. Jälkimmäiset eivät enää voineet heilauttaa häntä nurin.

Monien hankkeiden harmaan eminenssin ja visionäärin edessä on eläkkeelläkin useita kiinnostavia tehtäviä. Tusse toimii Mikael-poikansa eCredo-verkkoviestintäyrityksessä konsulttina.

Hän on mukana seurakuntalainen.fi -nettiportaalissa ja SuomiTV:n uskonnollisia aiheita käsittelevän Sunnuntaikatsauksen tuottajana. Syksyisin monitoimimies järjestää kirkollisten asiantuntijoiden kanssa matkoja Patmoksen saarelle.

– Johtajana olen ollut huono ykkönen, mutta oikein hyvä kakkonen, taustavaikuttaja. Nyt minulle pukkaa päälle lievää innostusta, kun saan keskittyä teknisten ja käytännöllisten asioiden pyörittämisen sijasta siihen, mistä olen aina eniten pitänyt: kristillisten sisältöjen tuottamiseen.

– Elämäni on ollut niin värikäs, hyvä ja mielenkiintoinen, etten jaksa vielä laulaa pallea piukalla taivaskaipuun lauluja. Haluan toteuttaa kiinnostavia projekteja, lueskella parvekkeella ja nauttia ajasta perheeni kanssa, Tusse summaa.