Murheellinen taivaanrannanmaalari

Ulkomaisista trubaduureista Sami Kukan lähin hengenheimolainen on surumielinen Nick Drake (1948–1974). Suomalaisista tekijämiehistä samaan koulukuntaan kuuluu Kukan ystävä ja muusikkotoveri Pekka Yrjänä Hiltunen. Hiltusta ja Kukkaa yhdistää myös tekstien läpi lyövä vahva kristillinen pohjavire.

Missä näin kypsä lauluntekijä on piileksinyt?

Esa Santonen teki taiteilijanimellä Sami Kukka esikoislevynsä vuonna 1988. ”Elämä on ohikiitävä hetki. Bussi pysähtyy hautausmaan kupeeseen. Nuoruusmuistot ovat jokaiselle pyhät ja tämä on ollut mun juttuni”, hän kirjoittaa kansiteksteissä.

Tuolloin kymmenen vuotta kiihkeästi lauluja tehneen taiteilijan debyytti oli hieno. Intiimin henkilökohtaiset ja haikeat, akustiset mies ja kitara -laulut eivät kuitenkaan nousseet esiin reteän suomirockin kultakaudella eikä ujohkossa taiteilijassa ollut hitustakaan itsensä markkinamiehen vikaa.

Liian paljon
murhetta

Hän teki toisen yrityksensä vuonna 2002. Vettä kuusta -levy on vahvistettu muutamalla eturivin muusikolla.

”Annoit minulle uuden nimen sekä uuden tehtävän. Annoit minulle uudet kengät sekä kauniin matkalaukun. Annoit minun saada potkut töistä, jossa olin tehnyt parhaani. Heitit minut paikkaan, jossa tehdään tällaisia lauluja.

Saanhan vielä orkesterin, joka soittaa sormin verisin. Saanhan laulaa raikkain sävelin. Ethän salli loppua musiikin”, Sami Kukka toivoo laulussa Taivaanrannanmaalari.

Levyllä välähtelee esikoista enemmän valonpilkahduksia. Laulaja kiittää siitä, että päivä paistaa risukasaan.

”Niin paljon olen murhetta kantanut, etten olisi enempää jaksanut.

Minä saan luottaa rakkauden hoivaan, anteeksiantavaan ja ymmärtävään voimaan. Paljossa olen kiitoksen velkaa, lähetän sen nyt tässä – kuunnelkaa!

Musiikki kantautuu köyhien miesten luota, säälittävien eikä aivan virheettömien. Malttamattomina olemme odottaneet, emme olisi yhtään enempää jaksaneet.”

Muusikon piti jatkaa yleisönsä odottamista. Tyylikästä levyä ei markkinoitu ensinkään. Yli 600 laulua demonauhoille äänittänyt Sami Kukka päätti lopettaa levyttämisen. Tämä oli tässä, hän kuvitteli.

Nuoret innostuvat
konkarista

2000-luvun puolivälissä tapahtui pieni ihme. Nuori muusikko Joose Keskitalo oli löytänyt Sami Kukan varhaiset hengentuotteet.

– Joose soitti ja halusi tavata. Aloin saada kutsuja nuorten folkmuusikoiden järjestämille keikoille, Sami Kukka hymyilee.

Hänestä tuli uuden sukupolven esikuva, joka sai kulttimainetta pienissä asiaan vihkiytyneissä piireissä.

Helmi Levyt -yhtiön omistaja Arwi Lind innostui artistista ja ryhtyi Sami Kukan uuden bändin rumpaliksi. Vuonna 2007 syntyi synkkä, jylhän komea levy Kuolema tekee tuloaan. Se ja vuonna 2009 ilmestynyt Menen veteen saivat huippuhyvät arvostelut.

Lokakuussa ilmestyvät Sami Kukan liveäänite sekä eri artistien tribuuttilevy hänen lauluistaan.

– Minulla oli mielettömän hyvää tuuria, että löysin vihdoin kuuntelijani. Musiikillisen informaation määrä on nykyään valtava ja levyjä ilmestyy paljon. Kappaleeni olisivat saattaneet hautautua ikuisiksi ajoiksi.

– Oli hirveä pettymys, kun esikoislevy ja sen seuraaja eivät ottaneet tuulta alleen. Olin alitajuisesti toivonut, että muusikon ura voisi ureta. Yksi kulmakivistä masennukseeni oli vuosia kestänyt kokemus siitä, ettei kukaan ymmärrä minua taiteilijana eikä kuule laulujani, Sami Kukka kertoo.