Pekka Kähkönen: Jälleennäkemisen toivo lohduttaa

Pekka Kähkösen luonnonkiharat hiukset tulivat viime talvena suomalaisille tutuiksi television välityksellä, kun matkalaukut ruuhkautuivat Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Päätoimisena pääluottamusmiehenä hän pyrki pitämään huolen noin viidensadan työntekijän työpaikoista ja työsuhteista, kun Finnair ulkoisti kenttätason palvelut Barona Ground Handling -yhtiölle.

Nyt samat hiukset hulmuavat hyvässä myötätuulessa, kun Kähkönen laskettelee rennosti loivaa alamäkeä. Hätilän kirkko on jäänyt taakse, mutta edessä näkyy jo seuraavan kirkon torni ja sen huipulla oleva risti.

– Ristiä kohti on hyvä juosta, haastateltava perustelee reitinvalintaa.

– Kirkkoon menemisessä minulle on tärkeää päästä hiljentymään ja kuuntelemaan, olisiko Jumalalla taas kerran tarjota minulle ikuisesta maljasta voimia tälle elämän matkalle. Seurakuntayhteys ja jumalanpalvelus ovat minulle valtava mahdollisuus, ei missään määrin velvollisuus. Mitä muuta ihminen tarvitsisi yhtä kipeästi kuin jumalanpalveluksessa tarjolla olevia synnintunnustusta, synninpäästöä, ehtoollista, seurakunnan yhteistä rukousta ja niin edelleen?

Kähkönen muistuttaa, että kirkkoa on usein verrattu veneeseen. Hänen mielestään se on hyvä vertaus.

– Vene kannattelee kyydissä olevaa. Saman tekee omalla tavallaan seurakunnan yhteinen usko ja seurakuntayhteys. Minä istun mielelläni seurakunnan yhteisessä kirkkoveneessä ja luotan siihen, että sen perätuhdolla pääsee turvallisesti perille.

Vanajan kirkon nurkalla Pekka Kähkönen ehdottaa juoksemista kirkon vieressä olevalle hautausmaalle. Kapeilla sorakäytävillä haastateltavan vauhti hiipuu hiljalleen kunnes se pysähtyy kokonaan. Edessämme on valkoinen, ristinmuotoinen hautamuistomerkki. Teksti ristissä kertoo, että tähän on haudattu puolentoista vuoden ikäisenä kuollut Kustaa Kähkönen, Sanna ja Pekka Kähkösen lapsista keskimmäinen.

– Olen itkenyt paljon, ja itken vieläkin. Eivät ole kyyneleet loppuneet, eivätkä varmasti koskaan lopukaan. Ajan myötä surulle on sisimpääni tullut oma paikkansa, jota voi vanhan kristillisen terminologian mukaisesti nimittää murhehuoneeksi.


Lue lisää Pekka Kähkösen ajatuksista lenkin lomassa 4.11. ilmestyvästä Sanasta.