Pyhän tilan rakentaja

Siunauskappelin suunnittelusta ja rakennuttamisesta vastasi Vantaan seurakuntayhtymän rakennusinsinööri Maija-Liisa Sahlbom. Hän esittelee tiloja innostuneena.
Pyhän Laurin kappeli on harmoninen ja seesteinen, mutta rakennusprosessi oli kiihkeä ja värikäs.

Maija-Liisa Sahlbomilla on pitkä perspektiivi rakennusalaan. Hänen suurimpia hankkeitaan ovat olleet Alvar Aallon vaimon, arkkitehti Elissa Aallon kanssa rakennetut Rovaniemen kaupungintalo ja terveyskeskus.

Rakennusala on tunnettu kurjasta ja korruptoituneesta työmoraalista eikä kappelin pystyttämisessäkään vältytty alan lieveilmiöiltä.

– Rakentajat yrittävät mennä monta kertaa sieltä, missä aita on matalin. Laatu ei ole tärkeintä vaan se, että saadaan mahdollisimman iso lasku postiin. Urakoitsijoiden kanssa on oltava tiukka valvonta.

– Rakentajat koettavat keksiä koko ajan asioita, joista ne voisivat veloittaa. Lisä- ja muutostöiden etsiminen ei ole ollut koskaan niin härskiä kuin nykyään. Jouduin kipakoihin vääntöihin ja neuvotteluihin, Maija-Liisa Sahlbom puhisee.

Juuri hänen kaltaistaan, asiallista ja tarvittaessa tiukkaa naista kaivattiin, kun työmaalla oli enimmillään 40–50 henkeä.

– Jälkikäteen olen ajatellut, että vaikka olen insinööri enkä hengellisen työn tekijä, minun olisi pitänyt esiintyä seurakunnallisessa työssä kirkon strategian ja arvojen mukaisesti.

– Aina en siihen pystynyt kiireen ja paineiden keskellä, vaan jouduin jonkun kerran sanomaan varsinkin vastaanottotarkistuksissa suorat sanat...

Riittää kun tilasta
löytyy tarpeellinen

Maija-Liisa Sahlbom ei pidä kirkoissa turhasta krääsästä, vaan arvostaa luonnonmukaisia materiaaleja ja pelkistettyä arkkitehtuuria, joka on tyypillistä Suomen luterilaisille kirkoille.
Monissa ortodoksisissa ja katolisissa kirkkotiloissa kävijät kylpevät koristeellisen kirkkotaiteen väriloistossa ja tuohuksen tuoksussa.

Työskennellessään Saksassa Sahlbomkin ihasteli sikäläisiä kirkkoja ja katedraaleja. Esimerkiksi Berliinin, Leipzigin ja Dresdenin kirkot ovat hänestä mahtavia, jykeviä ja hienosti koristeltuja. Dresdenissä jopa vessan hanat ovat kullattuja.

– Nautin kuitenkin paljon enemmän tästä eleettömästä ja koruttomasta luterilaisuudesta. Se on lähempänä omaa olemustani. Ehkä lapsuuden ympäristöni ja perintötekijät ovat vaikuttaneet siihen, että olen tottunut vaatimattomuuteen.

– Kristillisten symbolien täytyy olla läsnä kaikissa kirkkotiloissa, mutta pienintäkään visuaalista pröystäilyä ei tarvita. Luterilainen kirkkotila saa olla yksinkertainen – riittää kun tilasta löytyy kaikki tarpeellinen eikä mitään ylimääräistä, Maija-Liisa Sahlbom summaa esteettisen ajattelunsa.