Täytyy olla toiselle hyvä

Anne, 30, ja Tsuriel, 34, ovat pitäneet yhtä pitkään nuoresta iästään huolimatta. Lukion jälkeen Anne tuli vapaaehtoiseksi Jad Hashmonan moshaviin. Välivuosi oli kohtalokas, sillä Anne ihastui Israeliin – ja Tsurieliin. Se oli menoa, ja ennen pitkää juhlittiin pariskunnan häitä.

Parille oli itsestään selvää, että he asettuisivat Jad Hashmonaan asumaan, olihan Tsuriel sieltä kotoisin.

– Moshavi on erinomainen paikka kasvattaa lapsia. Kylä on pieni ja turvallinen, ja aina löytyy kavereita.

– Tunnen itseni kotoisaksi messiaanisten juutalaisten parissa. Olen kristitty, enkä ole koskaan harkinnut kääntymistä juutalaisuuteen, mutta uskomme on yhteinen.

Messiaanisen juutalaisen elämä ei Israelissa aina ole helppoa. Harva käsittää miten juutalainen voi tunnustaa uskoa Jeesukseen ja moni näkeekin sen kristityksi kääntymisenä. Messiaaniset juutalaiset ovat kokeneet jopa vainoa ääriortodoksijuutalaisten taholta. Tsuriel ei kuitenkaan peittele uskoaan.

– Pyrin kertomaan uskostani kaikille, joita tapaan, olipa kyseessä sitten taksikuski tai vierustoveri. Puhun juutalaisena juutalaiselle. Oma isoisäni kävi läpi juutalaisvainot. Meillä on sama Jumala, sama Raamattu. Myös Jeesus oli juutalainen.

Tsurielin työ- ja armeijakaverit tietävät miehen vakaumuksesta. Messiaaniset juutalaiset palvelevat armeijassa kuten muutkin kansalaiset. Tsuriel suoritti kolmevuotisen asepalveluksensa laskuvarjojääkäreiden eliittijoukoissa. Valintaprosessi oli tiukka, ja usko herätti kysymyksiä.

– Vielä vuosikymmen sitten edes armeijan taholla ei tiedetty mitä messiaaninen juutalainen tarkoittaa. Mietittiin, onko hän isänmaallinen, onko hän kenties uhka maan turvallisuudelle.

Anne istuu sohvalla Tsurielin kainalossa selvästi onnellisena. Pariskunta pohtii parisuhdettaan ja naurahtaa, kun heiltä kysytään monikulttuurisen parisuhteen salaisuutta.

– On meillä toki ristiriitoja, mutta ne johtuvat varmasti enemmänkin miehen ja naisen välisistä eroista kuin eri kulttuureista. Myös lasten kasvatuksesta tulee joskus sanomista, Tsuriel miettii.

– Kotitöistä ei meillä riidellä. Tsuriel siivoaa koko ajan, ja minulla on usein huono omatunto siitä, etten tee tarpeeksi, Anne nauraa.

Myös usko on yhdistävä, eikä erottava tekijä.

– Usko ja rukous ovat läsnä arjessamme, niin parisuhteessa, kuin perhe-elämässäkin. Toivomme, että oma käytöksemme välittäisi Jumalan rakkautta, ja lapset uskoisivat häneen omasta tahdostaan, Tsuriel sanoo.