Tulella koeteltu

Tuona paukkupakkaspäivänä helmikuussa 2001 Jalon Mylly Oy sijaitsi Enäjärvellä. Erkki Jalon isä – viidennen sukupolven mylläri – oli saanut soiton kyläläiseltä, joka kertoi nähneensä myllyn suunnassa liekkejä. Mies hälytti palokunnan ja soitti edelleen poikansa perheeseen.

– Vastasin puhelimeen varhain aamulla puoli viiden aikaan ja sanoin Erkille, että mylly palaa. Hän totesi rauhallisesti, luonteensa mukaan, että täytyy pistää paljon vaatteita päälle, koska ulkona on niin kylmä, myllärin vaimo Terhi Jalo kertoo.

Toimitusjohtaja lähti ajamaan kohti myllyä, viidentoista kilometrin päähän. Jo puolivälissä matkaa hän huomasi, miten liekit värittivät taivaanrantaa.

Perillä kohtasi lohduton näky, lähes täydellinen tuho.

– Tulipalon jälkeiset vuodet olivat erittäin työntäyteisiä. Asuimme viiden vuoden ajan vuokralla kaupalla pienissä tiloissa pienten lasten kanssa, eikä siellä ollut kodin tuntua. Myllyn rakennusmiehet tulivat meille syömään, joten pöydän ääressä oli joka päivä vähintään kymmenen henkeä. Usein aamuvarhaisella ajelin kyläkauppaan ostamaan pari kiloa lihaa. Stressi laukaisi minussa tulehdussairauden, joka on nyt onneksi saatu kuriin, Terhi Jalo sanoo.

Pariskunta kertoo tähän mennessä käyttäneensä lähestulkoon kaikki lomansa avioliittoleireihin.

– Sitä kautta ymmärrys omasta itsestä ja toisen käyttäytymiseen vaikuttavista asioista on huomattavasti kasvanut, Erkki Jalo toteaa.

Se ei ole pahitteeksi lähestulkoon 24 tuntia vuorokaudessa yhdessä elävälle ja töitä tekevälle parille.