Turun uusi piispa on Kristuksen katselija       

Teologian lisensiaatti ja Turun hiippakuntadekaani Kaarlo Kalliala, 58, valittiin ensi kertaa Suomen kirkkohistoriassa piispaksi jo ensimmäisellä äänestyskierroksella.

Kohtaako Turun torin laidalla ”Kallen”, lakonista huumoria kuin huomaamatta viljelevän ja suorapuheisena pidetyn papin, vai tulevan palvelusvirkansa jo vakavaksi jäykistämän kirkonjohtajan?

Pari päivää ennen loppiaisen piispanvihkimystä Kaarlo Kalliala aprikoi asiaa itsekin.

– Kuvittelen pystyväni olemaan jatkossakin oma itseni, tavallinen ihminen. Virkaa toimittaessa kukaan ei kuitenkaan ole kiinnostunut minun persoonastani vaan piispasta. On siis suostuttava olemaan instituutionsa edustaja. Tätä vastaan on turha taistella, Kalliala tunnustaa hymyillen.

Sekä vuoden 1999 että 2010 teologimatrikkelin mukaan Kaarlo Kallialalla on vain yksi harrastus: katselu.

Se voisi tarkoittaa vaikkapa aikansa seuraamista ja aikalaisten hassutusten tarkkailua, mutta teologian historiassa käsite viittaa Jumalan salaisuuden katselemiseen, keskittyneeseen rukoukseen ja mietiskelyyn.

Piispa toteaa, että taivaassa on olennaisinta Jumalan näkeminen vihdoin kasvoista kasvoihin. Täällä me voimme nähdä suoraan vain toiset ihmiset.

Käsite ”Kristuksen katse” toistuu teologin ajattelussa. Mitä se merkitsee?

– Ajattelen, että meidät kristityt on kutsuttu katsomaan toista ihmistä yhtä kunnioittavasti kuin Kristus, joka näki jokaisen yksilön arvokkaana. Sekin, joka ei näytä maailman silmissä arvokkaalta, on osa Jumalan hyvää luomistyötä. Jeesus olisi voinut katsoa vaikka koiranraatoa ja todeta, että onpa sillä kauniit hampaat.

– Kun katsomme toisiamme kasvoista kasvoihin ja tunnistamme toistemme ihmisyyden – sen että toinen on arvokas juuri sellaisenaan – kokemus on identtinen armon kanssa. Armo on yhteyteen ottamista, Kaarlo Kalliala painottaa.