Tyytyväisenä eläkkeelle

 

Millaisin tuntemuksin jätitte arkkipiispan tehtävät?

– Kahtalaisin tuntein. Vastuun luovuttaminen on helpotus. Samaan aikaan voi olla tyytyväinen, että olemme saaneet vietyä muutamien isojen asioiden valmistelun, kuten parisuhdeasian ja diakonaatin, sellaiseen jamaan, mistä niitä on hyvä viedä eteenpäin päätettäväksi.

 

Mitkä ovat olleet uran mieluisimpia muistoja?

– Niitä on paljon. Vierailut seurakuntiin, joissa tehdään töitä innostuneesti, jäävät mieleen. Pappien ja diakoniatyöntekijöiden vihkimykset ovat olleet huippuhetkiä, joissa kokee, että Jumala ei jätä kirkkoaan vaan kutsuu jatkuvasti uusia työntekijöitä.

Olen saarnannut maailman suurimmassa kirkossa, Rooman Pietarin kirkossa ja kaikkein pienimmässä kirkossa Japanissa Kansanlähetyksen työalueella.

 

Mikä yllätti työssä kun aloititte 12 vuotta sitten?

– Julkisuuden suuri määrä ja kansainvälisten tehtävien laajuus.

 

Onko kirkko niin maallistunut kuin puhutaan?

– Riippuu siitä, mitä sillä tarkoitetaan. Uudet työmuodot, kuten uusi hengellinen musiikki ja uudet messut kuten Tuomasmessu, eivät ole maallistumista vaan aidon hengellisen elämän etsimistä tässä ajassa.

Vanhassa pitäytymisen ja uudistumisen jännite kuuluu kirkon olemukseen.

 

Kirkkoa moititaan myös maailman mielistelystä?

– Jos kritiikillä viitataan naispappeuteen tai parisuhdekysymykseen, unohdetaan pitkä taustatyö, jossa kirkko on omista hengellisistä lähtökohdistaan käsin valmistellut asioita ja tehnyt sen nojalla linjaukset ja päätökset.

 

Onko kirkossa liian monia eri suuntiin vetäviä voimia?

– Monimuotoisuus on meidän kirkollemme tyypillistä ja tänne ovat mahtuneet kaikki konservatiivista liberaaleihin. Jos tämän lähtökohdan hyväksymme, se vaatii käytännössä kaikilta suvaitsevaisuutta.

 

Onko piispojen yhteisten paimenkirjeiden aika ohi?

– Aika näyttää. Joissakin viime aikojen isoissa eettisissä kysymyksissä piispojen kannanotot ovat poikenneet toisistaan.

 

Miten pitkälle Luther-säätiön kanssa voidaan joustaa?

– Yhteisön jumalanpalveluselämästä kuulee hyvää. Ihmettelyä herättää se, että yhteisö haluaa pysyä kirkossa, mutta valitsee oman piispan. Se on vastuutonta toimintaa.

 

Mistä kirkon pitää etsiä uudistumista?

– Olemme panostaneet jumalanpalvelukseen, jonka taannoinen uudistus ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Edessä on uusi rutistus tällä alueella.

Uskon, että kirkon toimintamuodot uudistuvat Jeesuksen antaman esimerkin mukaan ihmisistä välittämisen kautta. Hengellinen elävyys ja syvällisyys on tietenkin kaiken uudistumisen perusta. Kannattaa luottaa myös Pyhän Hengen uudistavaan voimaan.

 

Voiko kirkko oppia virheistään?

– Virheet pitää tunnustaa. Näin teimme taannoin esimerkiksi vuoden 1918 muistoseminaarissa. Laiminlyönteihin pitää kiinnittää huomiota, kuten nyt tehdään, kun selvitellään perusteellisesti lasten seksuaalista hyväksikäyttöä.

 

Mitä opittavaa meillä on vapailta suunnilta ja pieniltä uusilta seurakunnilta?

– Vapaissa suunnissa otetaan tosissaan hengelliseen elämään syventyminen ja sitoutuminen seurakuntaan.

 

Entä ortodokseilta?

– Aitoa pyhyyden kokemusta.

 

Mitä karismaattisuus tuo kirkolle?

– Herätysliikkeissämme on esiintynyt karismaattisia ilmiöitä, joten se ei ole mikään uusi asia. Karismaattisuus on tehnyt tilaa elämyksille ja tunteille, jotka toki kuuluvat uskon elämään. Koin oloni kotoiseksi esimerkiksi Etelä-Afrikassa karismaattisessa jumalanpalveluksessa, jonka ylistysmusiikki veti seurakuntalaiset mukaan liikkumaan.

Olemme puhuneet kirkossa liian vähän Pyhästä Hengestä ja siitä, mitä kaikkea sisältyy siihen, että ihminen on Kristuksessa uusi luomus. Karismaattisuus vastaa ihmisten kaipaukseen kokea uutta Jumalan yhteydessä.

 

Miten monitahoinen työ vaikutti perhe-elämään?

– Kun arkkipiispalla on hyvin epäsäännöllinen työaika ja joutuu olemaan viikkokaupalla matkoilla, oli hyvä, että lapsemme eivät olleet enää pieniä, kun isä joutui oleman paljon poissa.

Ajan etsiminen johonkin perhejuhlaan oli aika haasteellista.

 

Millaisia suunnitelmia teillä on eläkepäivien alkuun?

– Toivon, että voin viettää aikaa pienten lastenlasten kanssa ja tavata muita sukulaisia. Pino lukemattomia kirjoja odottaa.

 

Miten kannustaisitte uutta arkkipiispaa?

– Ole aito oma itsesi. Ole uskollinen sille, minkä koet oikeaksi. Kun odotuksia, arvostelua ja ohjeita satelee, pidä kiinni saamistasi armolahjoista.

 

Mitä kirkkokansa voi tehdä kannustaakseen arkkipiispaa.

– Sulkea hänet esirukouksiin.