Vähenemisen luova voima

Mies asettui Venäjän vallan aikoihin rakennettuun savupirttiin, ukkivainaansa mökkiin, johon ei tullut sähköjä, ei juoksevaa vettä. Ympärillä oli metsittyneet pellot, pihassa sauna ja pirtissä harmaat hirret, kynttilän valo. Askeettisissa oloissa mies aikoi uppoutua piirtämiseen ja maalaamiseen kaukana kaupunkien meluista ja katkuista.

Vapaahetkinään mies tarttui moottorisahan varteen ja ryhtyi raivaamaan ympäröiviä metsiä takaisin pelloiksi.

Joskus, kun oli vaikeaa, hän otti yöpöydältä Raamatun ja alkoi lukea. Sisimmässä kytenyt lapsenusko sai syttöjä sanasta. Pyhät kirjoitukset alkoivat puhutella ja vaikuttaa sydämessä.

Vielä parikymmentä vuotta sitten Okkonen asui Helsingissä, soitti hevibändissä rumpuja ja paiski duunarina voimalaitoksessa vakituisessa työpaikassaan. Hengelliset asiat eivät tuntuneet läheisiltä.

– Tein sitä hommaa seitsemän vuotta. Minulla oli kuitenkin koko ajan haave kuvataiteen harjoittamisesta, mutta ajattelin aina, että pitää olla ensin se oikea ammatti. Mutta kolmivuorotyö ei antanut tilaisuutta taiteelle.

Lopulta Okkonen irtisanoi itsensä erään yövuoron päätteeksi.

– Olin silloin 27-vuotias. Ajattelin, että jos en tee sitä nyt, niin se jää tekemättä.

 

Lue miten Anssi Mikael Olkkosen kävi savupirtissä ja siitä miten luovuutta löytää vähenemisestä .