Valon näkijä

Rautalammin poika palasi synnyinsijoilleen. Hän kävi kokemassa pääkaupunkiseudun elämän ja tuli mutkien jälkeen takaisin sukunsa taloon.

– Sain olla äitini lähellä hänen viimeiset vuotensa. Yhä edelleen kodissani on perheeni vanhat tavarat paikallaan. Minulla ei ole ollut tarvetta laittaa kotia omannäköisekseni, toteaa poikamiehenä elelevä Pekka Tuovinen.

Hän on ulkoistanut kodin siivouksen eikä juuri murehdi ruoanvalmistuksestakaan. Viikonloppuisin pappi saa usein hyvää ruokaa työhönsä liittyen. Muutoin hän käyttää ahkerasti kylän kuppilan ravitsemispalveluita.

Sisällä hän puuhastelee mielellään tietokoneen kanssa. Raittiiseen ulkoilmaan vetävät puolestaan metsätyöt, joita suvun mailla riittää.

Tuovinen lähtee pyydettäessä metsuriksi myös kyläläisten kaveriksi.


Tähtitiedettä myös seurakunnassa

Yhdessä muiden harrastajien kanssa hän perusti Rautalammille palattuaan tähtiharrastusyhdistyksen.

– Jo tätä aiemmin, 1990-luvulla, olivat alan harrastajat olleet aktiivisesti liikkeellä ja rakentaneet seudulle tähtitornin. Meillä päin on parisenkymmentä aktiivista harrastajaa, ja kiinnostus kasvaa yhä. Olen liittänyt tähtitiedettä myös seurakunnan toimintaan. Lapsille on kiva näyttää, mitä taivaalta löytyy – vaikkapa Saturnuksen renkaita tai punaista Marsia, sumuja ja galakseja.

Moni yhdistää kuut, auringot ja tähtien asennot horoskooppeihin ja astrologiaan, mutta Pekka Tuovinen näkee putkestaan Jumalan valtavan luomistyön upeita tuloksia.

– Taivaankappaleista Raamatussa puhutaan paljon, mutta erityisesti alussa ja lopussa eli luomiskertomuksessa ja lopun aikojen kuvauksessa. Saarnaaja sanoo, että ”kaiken hän on alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä Jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua”. Tämä todella pitää paikkansa.


Raamattu vastaa miksi-kysymyksiin

Tuovisesta tutkimustyö kuuluu ihmiselle annettuun tehtävään viljellä ja varjella luomakuntaa. Tutkimuksen avulla on selvitetty esimerkiksi se, miten maailmankaikkeus on saanut alkunsa.

– Tähän liittyen on teorioita, jopa tieteenaloja, kuten kosmologia. Tieteellinen totuus ei kuitenkaan ole lukittu niin, ettei sitä voisi tarkistaa. Raamatun sana pysyy, ja sillä on huikeasti korkeampi tarkoitus kuin tieteellä. Raamattu on annettu uskoamme varten ja vastaa pikemminkin miksi-kysymykseen kuin miten-kysymykseen.

Tästä näkökulmasta luomiskertomus saa uuden merkityksen:

– Kalenteripäivinä kuusi luomispäivää ja lepopäivä tyydyttävät tieteellisessä mielessä vain yksinkertaista, arkihavaintoon pitäytyvää maailmankuvaa. Uskon näkökulmasta ne viittaavat Jumalan kansan ”turhaan työhön” ja ”ihanaan lepoon”, jonka Kristus valmisti ristillä ja ylösnousemuksessa.


Valo oli vielä pimeyttä

Monet merkittävät asiat ovat Pekka Tuovisen elämässä liittyneet valoon.

– Olin onnekas, kun pienenä poikana sain täällä Rautalammilla hyviä ja kannustavia opettajia. He uskoivat mahdollisuuksiini, ja niin päädyin opiskelemaan teknillistä fysiikkaa Teknilliseen korkeakouluun Espoon Otaniemeen. Työskentelin valontutkijana ja perehdyin esimerkiksi gammasäteilyyn, optiikkaan ja lasertekniikkaan. Siihen aikaan kehitimme erittäin korkealaatuista lasertulostinta. Tutkin myös kuvankäsittelyä tietokoneella ja valonherkkiä materiaaleja.

Tohtoriksi hän valmistui 1991.

Sisäinen valo oli kuitenkin tuolloin vielä pimeyttä.

– Minulla oli sellainen olo ja ajatus, että elämästäni puuttuu jotain ratkaisevaa. Kärsin valtavasta kuolemanpelosta. Helsingissä oli jo tuolloin paljon kaikenlaista tarjontaa. Tartuin sumeilematta mahdollisuuksiin, joissa lupailtiin mielenrauhaa. Lähdin syväjoogaan ja henkiparantajien luo. Näin niissä yhteyksissä tilanteita, joissa kehoon tuli kramppeja ja ihmiset huusivat. Ymmärsin, että voisin aivan hyvin täyttää elämäni kaikella tuolla.

Pekka Tuovinen kohtasi ”sattumalta” myös muunlaisia ihmisiä, kristittyjä.

– Nyt jälkeenpäin ymmärrän, että Jumala oli lähettänyt heidät varoittamaan minua, ohjaamaan oikealle tielle. Eräänä iltana päädyin vuodattamaan elämäntarinaani aivan ventovieraalle ihmiselle. Kuultuaan sen hän sanoi: ”Pekka, Jeesusta sinä tarvitset elämääsi.” Myöhemmin eräs läheiseni kysyi, mikä on suhteeni Jeesukseen.

Nuo lyhyet kohtaamiset olivat merkittäviä. Pekka Tuovinen päätti tarttua pölyttyneeseen Raamattuunsa. Oli aika hakea sieltä ratkaisuja. Niitä löytyi tipoittain.

”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa…”

”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu…”


Kannosta kasvaa uusia versoja

Elämän suunta kääntyi, eikä mies päätynyt tieteen maailmaan, dosentin uralle. Hän ryhtyi opiskelemaan teologiaa ja sai pappisvihkimyksen vuonna 1997. Rautalammin seurakunnan kirkkoherraksi hänet valittiin helmikuun alussa.

Tällä hetkellä monitaitoista miestä kiehtoo uskon ja tieteen keskinäinen suhde.

– Olen kovasti miettinyt, miten saisin hyötykäyttöön ne leiviskät, jotka minulle on suotu. Vielä toistaiseksi en ole antautunut tuota teemaa koskeviin väittelyihin. Sen sijaan olen kyllä kertonut aiheesta omia näkemyksiäni muutamissa tilaisuuksissa, joihin olen kutsun saanut. Saa nähdä, miten tämä asia tulevaisuudessa johdatetaan.

Painopiste on vielä toistaiseksi ollut luomakunnan ihmettelyssä ja ihastelussa.

– Se on valtavan suuri symbolivarasto. On puhuttelevaa, miten esimerkiksi kannosta kasvaa uusia versoja. Siitä puhuu myös Job 14:7–10. Erään metsurin hautajaisissa käytin sitä puheessani.


Murheellisena mutta iloisena

Pekka Tuovinen on Jumalan edessä aralla mielellä.

– Olemme perisynnin turmelemia. Tarvitsemme parannusta, ja siksi pyydän joka päivä syntejäni anteeksi. On haasteellista säilyttää herkkä omatunto – pysyä yhtä aikaa murheellisena synneistään, mutta iloisena siitä, että on armahdettu.

Raamattu on hänelle oikeasti elämän leipää, päivittäinen ravinto.

Hän tutkii mielellään tieteilijän tarkkuudella pyhän kirjan sanakäänteitä. Siksi hänellä on Raamattu, jossa on samalla sivulla vierekkäin sekä uusi että vanha käännös.

– Tarvittaessa otan esiin vielä kreikankielisenkin! virnistää Tuovinen, joka oppi alkukielen teologian pänttäyksen sivutuotteena.