Irti turhista huolista

Isoäiti on huolissaan lastensa perheestä. Jotakin pahaa on varmasti tapahtunut lomamatkalla, kun soittoa ei kuulu.

Keski-ikäinen nainen huolehtii terveydestään tunnontarkasti, ja särky selässä herättää huolen. Joku kauhea sairaus varmasti aiheuttaa sen.

Nuori etsii omaa paikkaansa. Jokin menee pieleen ja huoli täyttää mielen. Nuori miettii, voiko hänestä tulla koskaan yhtään mitään.

Työikäinen mies on saanut unelmiensa pestin. Mielessä kuitenkin jäytää pelko valtavasta mokasta ja väistämättömistä potkuista.

Jokaisella meistä on huolia. Toisin kuin taivaan linnut, me mietimme elämäämme monelta eri kantilta, teemme suunnitelmia ja varasuunnitelmia, kannamme vastuuta. Toisilla huolet kuitenkin alkavat täyttää yhä isompaa tilaa ajatuksissa ja heikentävät lopulta ihmisen toimintakykyä. Niistä pitäisi päästä eroon.

– Yksi avainkysymys on tehdä ero terveiden ja sairaiden huolien välillä, sanoo teologi Anna-Liisa Valtavaara, joka on luennoinut kiltteydestä ja anteeksiannosta sekä viime aikoina pitänyt kursseja ja tilaisuuksia huolehtijatyypeille.

– Tervettä huolehtimista on esimerkiksi se, että vanhemmat pitävät huolta lapsistaan tai että ihminen huolehtii töistään ja muista sitoumuksistaan.

Mutta toisinaan terveistä huolista kasvaa jättiläismäisiä murheita, jotka pyörivät mielessä päivin, öin. Turhat ja terveet huolet alkavat mennä sekaisin.

Huolehtijaksi kasvetaan

Huolehtiminen näkyy toisista ulospäin, ihminen saattaa huokailla ja olla hermostuneen oloinen. Toiset kätkevät huolensa taitavasti, mutta vahvan ulkokuoren taakse saattaa piiloutua useita varasuunnitelmia miettivä ihminen.

Huolehtimisen syyt ovat syvällä, taipumus turhaan murehtimiseen alkaa kehittyä jo varhaisessa lapsuudessa.

– Päällimmäisin syy huolehtimiseen näyttäisi olevan luottamuspula. Ihminen ei luota itseensä tai toisiin eikä oikein viime kädessä Jumalaankaan. Asioita pitää varmistella viimeiseen asti.

Toiset oppivat huolehtimisen vanhemmiltaan, jotka joko ylihuolehtivat itse tai osoittavat käytöksellään lapselle, ettei tämän tekemisistä tule mitään.

– Puhetapa kotona voi jatkuvasti olla voivotteleva. Vanhempien vähättelevät sanat ruokkivat häpeän ja arvottomuuden tunteita ja johtavat luottamuksen puutteeseen.

Toiset oppivat huolehtimaan, koska ovat joutuneet liian varhain kantamaan vastuuta itsestään tai koko perheestään. He oppivat pelkäämään hallitsemattomia tilanteita ja pyrkivät pitämään itse ohjat käsissään. Olemista leimaa epävarmuus, kun aina löytyy asioita, joita ei ole osannut ottaa huomioon.

– Lapsi huolehtii ja tarkkailee pienestä pitäen, miten vanhemmat pärjäävät. Hän miettii, miten voisi helpottaa vanhempiensa elämää. Kun ei ole uskoa tai kokemusta, että olisi muita, joilta pyytää apua, pitää pärjätä yksin.

Huolet lamaannuttavat

Huolissaan kiinni oleva ihminen ei pysty elämään tässä hetkessä. Hän on ajatuksissaan jatkuvasti joko menneessä tai tulevassa, jolloin nykyhetkestä nauttimisesta tulee mahdotonta.

– Huolehtija miettii usein etukäteen kaikki mahdolliset vaihtoehdot ja valmistautuu takaiskuihin. Jälkeenpäin hän murehtii, ratkaisiko tilannetta sittenkään parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Eri ihmisillä huolenaiheet ovat erilaisia. Huolehtiminen kohdistuu omiin tekemisiin, onnistumiseen ja pärjäämiseen, mutta myös toisiin ihmisiin, kuten omien lasten pärjäämiseen. Huolehtija saattaa miettiä työpaikalla, hoitavatko työkaverit hommansa, vai pitääkö toisten tekemisiä paikkailla.

Huolehtija myös imuroi murheita ympäröivästä maailmasta.

– Kannamme huolireppua, joka voi olla hyvin painava jo omista asioista, mutta toiset ottavat sinne auliisti myös läheistensä asioita. Samaa reppua täyttävät myös globaalit huolet, joihin ihminen ei välttämättä itse voi edes vaikuttaa.

Hengelliset huolenaiheet

Huolehtiminen ei lopu arkisiin asioihin. Toisten suurimmat huolet liittyvät omaan tai toisten hengelliseen elämään.

– Itseen liittyen se johtaa epävarmuuteen, että mitä Jumala minusta ajattelee tai pääsenkö sittenkään taivaaseen, kun olen tällainen, saanko sittenkään anteeksi. Tietysti, jos itseensä katsoo, onkin syytä huoleen. Mutta silloin ollaan kiinni omassa itsessä eikä Jumalan lupauksissa.

Läheisten hengellisestä elämästä huolehtiminen, kuten esirukous kuuluu kristityille. Mutta Valtavaara on huomannut tämänkin huolen kääntöpuolella liikaa murehtimista:

– Tämän sanon hirveän varovaisesti, sillä lähimmäisten usko on tietysti meidän kristittyjen tärkeä rukousaihe. Mutta joskus huolehtija ajattelee läheisensä uskoontulon olevan vain hänen rukouksistaan ja esimerkistään kiinni. Tosiasiassa ihmisen usko on viimekädessä hänen ja Jumalan välinen asia.

Jumala huolehtii

Huolirepun keventäminen on haastava tehtävä. Huolehtijan tarvitsee ensin tunnistaa ja tunnustaa taakkansa.

– Pitää pysähtyä miettimään, haluanko kulkea tätä tietä loputtomiin, vai pysähdynkö arvioimaan huolehtimiseni tarpeellisuutta. Onko huolenaiheeni niin iso, että se todella peittää kaiken alleen, vai olisiko elämäntilanteessani hyvääkin?

Huolista voi vähitellen oppia päästämään irti, mutta se vaatii uusien ajatusrakennelmien pystyttämistä ja pitkäjänteistä harjoittelua. Huolehtijaa eivät auta patenttilauseet, kuten ”Älä huolehdi” tai ”Kyllä se siitä”. Jumalan lupaukset Raamatussa voivat sen sijaan puhutella ja herättää ajatuksia:

– Pietarin kirjeen lause on hyvä: ”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen” (1 Piet. 5:7). Jos heitän jotakin, se ei ole enää minun käsissäni. Jumala haluaa meidän oikeasti antavan huolemme hänen kannettavakseen.

Valtavaara on kerännyt monia raamatunkohtia, joissa puhutaan huolitaakoista ja Jumalan avusta. Eräs niistä on tuttu Matteuksen evankeliumista (Matt. 6:27): ”Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?”

– Ennemmin huolehtimalla voi lyhentää elämäänsä, koska se voi vaikuttaa fyysiseen hyvinvointiin.

Huolehtimalla ei myöskään voi lisätä läheistensä elämän pituutta.

– Jumalalla on meidän päiviemme määrä tiedossa, ei kenelläkään meistä. Meillä on vain tämä päivä, jonka hoidamme niin hyvin kuin osaamme, ja Jumala on näissä teoissa meidän kanssamme.

Huolehtijan kotiläksyt

MUISTIIN KIRJOITTAMINEN: Ala kirjoittaa huolenaiheitasi ylös. Tutkaile, millaiset asiat sinua huolestuttavat ja liittyvätkö huolesi aina samoihin aihepiireihin.

HUOLTEN HUKKAPROSENTTI: Seuraa, miten huolehtimissasi asioissa lopulta kävi. Menivätkö asiat huonosti vai menivätkö ne sittenkin ihan hyvin? Kuinka suuri osa huolistasi osoittautui jälkikäteen turhiksi?

KENEN HUOLI: Pohdi, kuuluuko huolehtimasi asia sinun vastuullesi. Ehkä se kuuluukin työtoverisi, perheenjäsenesi tai naapurisi tehtäviin, eikä sinun harteillesi.

HETKI HUOLEHTIMISELLE: Varaa huolehtimiselle erityinen hetki päivästä. Sopiva aika ei ole juuri ennen nukkumaanmenoa. Möyri huolissasi tietoisesti hetken aikaa ja yritä katsoa tilannetta huumorin kannalta. Koeta sen jälkeen ajatella muita asioita ja palaa huolehtimaan vasta seuraavana päivänä.

TUNTEEN PYSÄYTTÄMINEN: Huolehtimisen tunteet ovat todellisia, ne tulevat ja menevät. Voit kuitenkin vaikuttaa ajatuksiisi ja tekoihisi ja yrittää pysäyttää mielikuvituksen juoksun. Sen sijaan, että varautuisit aina pahimpaan mahdolliseen, kannattaa miettiä positiivisiakin jälkiseurauksia. Elämässä voi käydä myös hyvin!

OTA KÄYTTÖÖN ISKULAUSE: Jokin raamatunkohta tai ajatus voi tukea sinua siinä, ettei ole mitään hätää.

Salla Yli-Erkkilä