Avointen ovien päivät

Puhelin soi. Bäckmanilla, vastaa Markus. Linjalla on pitkäaikainen ystävä Ulla Hakola, joka on saanut tehtäväksi kerätä kuoron Disney-elokuvien suomenkielisiin musiikkiosuuksiin.

 

”Tuletko kuoroon?”

 

Markus vastaa myöntävästi. On vuosi 1993.

 

 

Sallitut ristiriidat

 

Bäckmanilla on monilahjakkaiden ihmisten ongelma. On vaikeus valita, mihin haluaa keskittyä. Mitä tahansa tekee, jälki on hyvää. Bäckman on lahjakas piirtäjä, kirjoittaja, näyttelijä ja muusikko. Hänen sarjakuviaan ja piirroksiaan on ollut monissa lehdissä ja hän on tehnyt lukuisia sanoituksia, joista tunnetuimmat on Petri Laaksosen esittämiä. Lisäksi Bäckman on esiintynyt trubaduurina, kuorojen solistina ja muusikkona monilla levyillä sekä levyttänyt duoesityksenArja Korisevan kanssa, julkaissut Miesprojekti-yhtyeellä bändin nimeä kantavan levyn (1994) ja soololevyn Koska ne huomaa (2003).

 

Markus Bäckmanilla on tarve tehdä asioita, ilmaista itseään. Väylät vaihtelevat, mutta tarve pysyy.

 

– Elämässä on paljon ristiriitaisuuksia ja sovittamattomia asioita. Taiteen tekeminen kumpuaa halusta sietää itseäni ja löytää paljas yhteys toisiin ihmisiin.

 

Bäckman on teologi mutta kokee perinteisen julistajan viitan itselleen vieraaksi. Taiteen kautta hän voi puhutella ihmisiä omalla tavallaan.

 

– Taiteessa kaikki ristiriidat on sallittuja, sulassa sovussa keskenään. Voin käsitellä vaikeita asioita turvallisesti, loukkaamatta ketään.

 

Bäckman avaa rauhallisesti punaisen hupparin vetoketjua. Katse kulkee hetken pitkin pöydän pintaa. Pysähtyy.

 

– Musiikki on itselleni tärkein ilmaisuväline. Sitä haluaisin tehdä enemmän.

 

 

Elokuvan lumo

 

Palataan vuoteen 1993. Markus Bäckmanilla oli monia mahdollisuuksia, verkosto oli laaja ja kyvyt moninaiset. Puhelinsoitto antoi Bäckmanin elämänlaivalle uuden suunnan. 1990-luvun puolivälissä hän lauloi monien piirrettyjen kuorossa, ja pian taitavalle äänenkäyttäjälle tarjottiin dubbaustehtäviä. Bäckman antoi äänensä monille kymmenille piirretyille elokuvasankareille, muun muassa Obelixille ja Ihaa-aasille.

 

2000-luvun alusta lähtien Bäckman on ohjannut lastenelokuvien dubbauksia ja tehnyt myös käännöksiä. Suomalaiset näyttelijät ovat toimineet Markuksen ohjauksessa esimerkiksi elokuvissa Ihmeperhe, Monsterit Oy, Karhuveljeni Koda I ja II, Lehmäjengi sekä Pikku kananen. Tällä hetkellä Bäckmanilla on työn alla Prinssi Kaspian, joka saa ensi-iltansa tulevana kesänä. Se on jatkoa Narnia-elokuvalle Velho ja leijona, jonka Bäckman on myös ohjannut suomeksi.

 

– Elokuvat tarjoavat ihmisille maailmoja, joissa voi kokea, elää, kulkea ja käydä läpi monenlaisia asioita. Siihen perustuu elokuvien lumo.

 

Bäckman pitää siitä, että hän saa välillä ohjata dubbauksia myös näyteltyihin elokuviin. Narnian tarinat -elokuvien tekeminen on siksi innostanut häntä.

 

– Katsoja löytää samaistumispinnan tunteilleen paremmin, kun elokuva on tehty oikeilla näyttelijöillä. Piirretyt elokuvat ovat luonnollisesti kauempana reaalimaailmasta.

 

 

Missä on opintokirja?

 

Bäckmanin elämä olisi voinut mennä toisinkin, hänestä olisi voinut tulla pappi, kuvataiteilija tai ammattimuusikko. Bäckman lähti lukion jälkeen opiskelemaan teologiaa, koska se oli papin pojalle ja aktiiviselle seurakuntanuorelle turvallinen valinta. Papin työ ei kuitenkaan kuulunut hänen tulevaisuuden suunnitelmiinsa. Vuosien varrella Bäckman pyrki taidekorkeakouluihin, mutta ovet eivät auenneet. Hän jatkoi teologian opintoja matalahkolla motivaatiotasolla.

 

– Kolmannen opiskeluvuoden jälkeen en edes tiennyt, missä opintokirja on.

 

Opiskeluvuosien aikana Bäckman hakeutui harrastuksiin, jotka kiinnostivat häntä. Hän liittyi Pekka Simojoen johtamaan Jakaranda-kuoroon ja oli mukana Tervetuloa Tuomas -musikaalissa. Lisäksi Bäckman näytteli lähes kymmenen vuotta Teatteri Albassa Kari Hakalan ja Mikko Lammin ohjauksessa ja opiskeli Oulunkylän Pop & Jazz Konservatoriossa laulua ja saksofonin soittoa. Kun Bäckman valmistui teologian maisteriksi, hänet tunnettiin jo muusikkona, piirtäjänä ja näyttelijänä.

 

Bäckman on ylpeä teologian maisterin tutkinnostaan, mutta silti tekee mieli kysyä, onko häntä kaduttanut, ettei valinnut koulutuspolkuaan toisin?

 

– Olen koettanut kasvattaa itseäni siihen ajatukseen, että ihminen tekee valintansa sillä tiedolla ja uskalluksella, jotka hänellä on kulloisessakin elämäntilanteessa. Uskallus ja tieto saattavat myöhemmin muuttua, mutta tehtyjä valintoja ei auta jäädä märehtimään.

 

Bäckman haaveili jo pienenä muusikon ammatista, mutta hän ei uskonut pystyvänsä siihen. Esiintyminen hirvitti eikä Bäckman kokenut olevansa riittävän hyvä. Opiskeluaikoina avautuneet musikaaliroolit ja solistin tehtävät antoivat Bäckmanille hiljalleen itsevarmuutta. Uskallus ja tieto muuttuivat. Niiden varassa hän on kulkenut avoimista ovista – kuin Narnia-sarjan lapset professorin talossa. Ovien takaa Bäckmanille on avautunut tie nykyiseen tehtävään.

 

Kun Bäckman katsoo elämäänsä taaksepäin, hän näkee eri vaiheissa Jumalan huolenpidon.

 

– Itselläni on ollut aina luottavainen mieli elämän suurien linjojen suhteen. Hyvin harvoin olen huolehtinut töistä tai toimeentulosta, vaikka pankin omistamassa kodissa asuu leipää tarvitseva perhe. Olen lipunut kuin ajopuu elämän virrassa.

 

 

Leikki ja vastuu

 

Monet psykologian ja psykiatrian asiantuntijat ovat varoittaneet lapsen mediatraumoista. Psykohistorioitsija Juha Siltanen on kutsunut lapsille suunnattua mediaa emotionaaliseksi ongelmajätteeksi, jota kaadetaan lapsille. Psykologi Riitta Martsola ja luokanopettaja Minna Mäkelä-Rönnholm ovat todenneet, että lapsille suunnattua mediatarjontaa on paljon, mutta laadukas tarjonta on vähäistä. Molemmat ovat työskennelleet elokuvatarkastajina Valtion elokuvatarkastamossa, ja heidän mielestään lapsille sopivia elokuvia on tehty maassamme vain kourallinen. Monet kasvatusalan ammattilaiset toteavat, että alle kolmevuotiaan ei tarvitsisi katsoa televisiota lainkaan.

 

Bäckman on tietoinen median synnyttämien traumojen vaaroista. Hän on kuullut, että luetun tekstin vaikutus lapseen on erilainen kuin kuvamateriaalin. Luetuista saduista lapsi muodostaa mielikuvat itse, jolloin käytössä on psyyken omat puolustusmekanismit. Kuvamateriaali tarjoaa mielikuvat valmiina, minkä vuoksi lapsi on suojattomampi katsoessaan televisiota ja elokuvia.

 

Onko teologi joutunut pohtimaan eettisyyttä lastenelokuvien tehdessään?

 

– On suuri kiusaus ajatella, että kuulun vain vastuuttomaan väliportaaseen, koska tuotan suomenkielisiä ääniä valmiisiin elokuviin. Kuitenkin minun täytyy ottaa vastuu, mitä haluan olla edistämässä.

 

Käytännössä Bäckman on joutunut miettimään vain joidenkin dokumenttien kohdalla, voiko olla mukana niiden tekemisessä. Lastenelokuvien tekemisessä hän ei ole kokenut eettisesti häiritsevää.

 

– Disneyn elokuvien maailma on turvallinen, en osaa pitää niitä vaarallisina. Vanhemmille kuitenkin hyvä nyrkkisääntö on noudattaa elokuvien ikärajoja.

 

Toisaalta Bäckmanin mielestä lapsi tulee vallan mainiosti toimeen ilman piirroselokuviakin. Mutta vanhemmilla voi olla vaikeuksia pitää jälkikasvunsa erossa niistä.

 

Lapsille on tarjolla myös turhia ja eettisesti kyseenalaisia elokuvia ja sarjoja, mutta Bäckman on välttynyt niiden tuotantotehtävistä. Hän on saanut olla mukana hyvissä elokuvissa. Siksi eettisyyttä enemmän Bäckmanin mielessä on laatu, kun hän tekee lastenelokuvia.

 

– Haluan, että näyttelijäsuoritukset ovat hyviä ja kaikki sanavalinnat oikeita. Laadun takaaminen kuuluu myös oikeanlaiseen vastuuseen.

 

Vastuun lisäksi laatu vaatii myös leikkiä.

 

– Jälki on huono, jos tekemisen pohjalla ei ole leikkimielisyys. Mutta jos tekijät heittäytyvät lastenelokuvamaailmaan, riemu näkyy valkokankaalla.

 

Vieressä lainehtii meri. Tällä hetkellä Bäckman on tässä, tällä rannalla. Huomisesta hänellä ei ole huolta. Luultavasti hän on studiolla – tekemässä elokuvaa tai uutta levyä.

 

 

Teksti: Kalle Vaismaa

Kuvat: Markus Bäckman