Carmen Heikkilä kohujulkisuuden jälkeen

Rauhallinen ja tasapainoinen Carmen Heikkilä (os. Mäkinen), 34, ei vastaa mielikuvaa villistä ”kohumissistä”. Mutta mielikuva onkin vanhentunut jo aikoja sitten.

Miss Suomen perintöprinsessa vuodelta 1995 menetti dramaattisesti kruununsa ja viihtyi senkin jälkeen vielä vähän aikaa sitkeästi lööpeissä. Sitten villikkoprinsessa katosi julkisuuden juorumyllystä yhtä nopeasti kuin oli sinne tullutkin.

TV1 tosin paljasti, peräti pääuutisissa, että ex-missi oli tullut uskoon.

– Otin Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena Vapahtajanani vuonna 1996. Jumala teki itsensä minulle niin 100-prosenttisen tiettäväksi, ettei hänen olemassaolostaan ollut sen jälkeen epäilystäkään.

– Pietari vastasi aikanaan neuvostolle, ettei me voida vaieta siitä, mitä ollaan nähty ja kuultu. Ihminen, joka oppii tuntemaan Jeesuksen, ei voi olla ihan hiljaa hänestä. Se on niin iso asia. Minäkään en ole vaiennut asiasta, Carmen Heikkilä vahvistaa tiedon hengellisestä heräämisestään.

”Meikkiesittely ei ole syntiä”

Carmen Heikkilä on tehnyt kymmenen vuotta yhteistyötä Kansan Raamattuseuran laulaja-evankelista Sari Behmin kanssa.

– Välillä keskityimme lasten hoitamiseen, mutta nyt meidän molempien lapset ovat kouluikäisiä ja olemme päässeet taas touhuamaan kodin ulkopuolelle, Porvoossa perheineen asuva Carmen kertoo.

Kaksikko järjestää naisteniltoja ravintoloissa, kodeissa ja seurakunnissa, ympäri Suomea. Sari Behm vastaa musiikista, Carmen puhuu uskosta, todistaa ja opettaa. He käsittelevät naisena olemisen ja arjen kysymyksiä, myös kipeitä ja vaiettuja kysymyksiä, sekä Jumalan vastauksia ja tahtoa näissä asioissa.

– Naisten hemmotteluilloissa teemme meikkiesittelyjä ja kaikenlaista hauskaa, mistä naiset tykkäävät. Ohjaan kädestä pitäen, mihin ja miten vaikkapa poskipunaa laitetaan. Kynnys tulla meikkiesittelyyn on paljon matalampi kuin tavalliseen seurakunnan tilaisuuteen. Sen kautta ihmiset on helpompi saada Sanan kuulolle.

– Kohtaamme ihmiset inhimillisellä tasolla. Minulla on näky, että suomalaisia kristittyjä naisia tulee rohkaista, nostaa ja vahvistaa. Me unohdamme liian usein Jumalan näkökulman. Kun Kristus asuu meissä, emme ole enää samoja vanhoja ihmisiä vaan uusia luomuksia.

– Moni kokee olevansa arvoton toisten tai omien sanojen ja myös tekojen tähden; heidät on lyöty lyttyyn. Suomi on täynnä rikkinäisiä ja katkeroituneita ihmisiä, jotka eivät tajua, että heidän pitää antaa anteeksi, vaikka he olisivatkin uhreja, Carmen kiteyttää naisteniltojen sanoman.

Hän muistuttaa, että Jumala näkee jokaisen ihmisen kallisarvoisena ja ainutlaatuisena.

– Me saamme nousta uuteen aamuun uudessa voimassa joka ikinen päivä. Kristus voi eheyttää ja parantaa meidät. Jumalalla on valta kääntää vastoinkäymiset siunauksiksi.

Romahdus salamavaloista

– Olin niin kauhean nuori silloin, kun minut häväistiin julkisesti koko kansan edessä. Tuntui kuin koko maailmani olisi kaatunut. Lööppien jälkeen en voinut olla enää missään piilossa. Jokainen suomalainen tuntui tietävän, miten mitätön olin. Kohumissin leima ei vastannut sitä todellisuutta, joka oikeasti olin.

– Missikisojen aikaan olin henkisesti vielä ihan lapsi. Minulla ei ollut mitään tietoa maailman pahuudesta. Olin tullut hyvästä kodista, enkä ollut joutunut pystyttämään mitään suojamuureja ympärilleni. Kuvittelin sinisilmäisesti, että kaikki haluavat minulle vain hyvää.

– Se yksi vuosi julkisuusryöppyä romutti täysin itsetuntoni. Kaiken. Se veti minut matalaksi joka suhteessa, Carmen Heikkilä muistelee hiljaa, ja vähän vastentahtoisesti vanhaan aiheeseen palaten.

Julkisen loanheiton keskellä ja kivisateessa naiselle valkeni, että kaiken pahuuden ja ilkeämielisyyden vastavoimankin on oltava olemassa.

– Jumala antoi minun joutua aikamoiseen ryöpytykseen, mutta käänsi sen kuitenkin lopulta siunaukseksi. Jotkut tarvitsevat vähän kovemman koulun. Minä ilmeisesti tarvitsin tuollaisen myräkän, jotta tajusin Jumalan olevan. Minun oli pakko etsiä häntä, oli oltava vastavoima sille kaikelle pahuudelle.

– Jos se oli hinta siitä, että sain tulla uskoon, niin hyvä niin. Jumala riisuu omansa ja särkee astiansa, jotta voi ottaa sen käyttöönsä. Särkyneissä astioissa on säröjä, reikiä, joista valo pääsee sisään, ja se sama valo näkyy myös ulospäin.

Blondin vastaisku tuholaistoimittajille

Carmen Heikkilä toteaa, että hänelle jäi julkisuuskammo, mutta kristilliselle lehdelle haastattelun voi antaa, koska se saattaa palvella naisteniltojen tunnetuksi tekemistä ja korottaa Kristusta.

– Olen saanut julkisuutta tarpeeksi ihan loppuelämäkseni, se ei kiinnosta pätkääkään.

Hullun missimyllytyksen jälkeen hän päätti vetäytyä kokonaan julkisuudesta. Carmen koki olevansa aivan vastasyntynyt uskossa. Hän opiskelisi intensiivisesti Raamattua ja tutustuisi vähitellen Jumalaan…

Mutta sitä ennen oli laitettava stoppi teilaaville ja kiusaaville toimittajille, jotka eivät lopettaneet mustamaalaamista ja valheiden levittelyä.

Carmen Heikkilä haastoi kuusi eri tahoa oikeuteen kunnianloukkauksesta – ja voitti kaikki oikeusjutut. Tästä tuomion saaneet lehdet eivät sitten enää kirjoittaneet, eivätkä muutkaan lehdet uskaltaneet hänen mukaansa kertoa tuomioista.

– Muukin kirjoittelu minusta loppui kuin seinään, ja se oli voitto! En tajua tänä päivänä, miten uskalsin lähteä siihen oikeustaisteluun, sillä olin yksinäinen ja lyöty tyttöraasu. Mutta Jumala ei anna meille pelkuruuden henkeä, vaan rohkeuden.

– Jäljellä oli suuttumus siitä, mitä minulle oli tehty, ja se kirjoittelu oli pakko saada loppumaan. En halunnut lukea enää yhtään juttua blondista miestennielijästä tai siitä, miten muka haaveilin pääsystä Playboyn sivuille… Sillä mikään niistä ei ollut totta.

Carmen oli tullut jo uskoon ja tajusi, ettei häneltä vedetä enää mattoa alta, sillä Jeesus seisoo aina hänen takanaan. Hän näki toisaalta myös sen, mistä lähteestä paha ammentaa.

– Nämä pahimmat toimittajat saivat – ja saavat yhä! – aikaan valtavasti tuhoa. Heillä ei ole omatuntoa. Mitä kauheampi skandaalijuttu, vaikka täysin perätön, sen parempi heille. Mutta jokaisella on oma aikansa, ja Jumala sallii asioita tapahtuvan tiettyyn pisteeseen saakka.

Juttujen kohteesta toimittajaksi

Edellisen valossa on vaikea ymmärtää, että Carmen Heikkilä on työskennellyt monta vuotta juuri 7 Päivää -lehden toimittajana.

– Saan paljon postia uskovilta, jotka ihmettelevät, miten voin olla töissä sellaisessa juorulehdessä, kun olen kerran uskovainen. Vastaan yleensä, että siellä se Jeesuskin liikkui pakanoiden seassa. Se kertoo uskonnollisuudesta eikä uskosta, jos ihminen ei uskalla mennä muiden kuin toisten uskovien joukkoon.

Taisteletko lehtesi sisällä ihmisten hyväksikäyttöä ja julkista riistämistä vastaan?

– En voi opettaa, miten muiden tulisi elää ja kirjoittaa. En ole mikään moraalipoliisi; en voi muuttaa tai manipuloida muita. Yritän vain tehdä kunnialla omat juttuni ja todistaa siten uskostani ja arvoistani.

– Kristityt ovat valona muille esimerkkinä. Kristityn elämä kyllä näkyy ja kuuluu! Se on kaikkea muuta kuin tavanomaista ja tylsää. Se on sellaista, johon muut haluavat päästä osalliseksi!

Tärkein todistus Kristuksesta sinussa tulee siitä, miten käyttäydyt, puhut ja reagoit, Carmen painottaa.

– En ole Seiskassa liikkeellä sillä asenteella, että tuo toinen on paha toimittaja, joka kirjoittaa juorujuttuja. Ja olisin muka jotenkin parempi – ei ollenkaan! Kristitty ei voi asettaa itseään mihinkään ihmeasemaan muihin nähden, koska yksikään meistä ei ole toista parempi oman itsensä varassa.

Toimittajana hän saa tyydytystä siitä työstä, että voi välittää ihmisille toivoa: Jos tuo on selvinnyt, miksen minäkin.  Hän kirjoittaa myös hengellisiin lehtiin kuten Näkyyn ja Christinaan, tulevaisuudessa myös Sanaan.

– Koen palvelevani oikealla paikalla. Jumala käyttää meitä useimmiten arkisissa asioissa. Kirjoitan usein tavallisten ihmisten selviytymistarinoista ja hengellisistä kokemuksistakin. Saan kirjoittaa Suomen suurimmassa viikkolehdessä haastatteluiden kautta ihmeistä, joita Jumala tekee ihmisille.

– Jeesus pesi opetuslasten jalat. Hän ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan muita. Meidänkin on keskitettävä huomio omasta itsestämme muihin ja tehtävä Jumalan tahdon mukaan. Sitten on vain uskottava, että kyllä Jumala sinusta huolen pitää, summaa Carmen Heikkilä.

Teksti: Janne Villa

Kuva: Jani Laukkanen