Järki käteen, sanoo perheyrittäjä

Jo pitkään on hoettu, kuinka Oy Suomi Ab menetti menestyksen vuosina suuntansa ja tarkoituksensa.

Perheyrittäjänä teesiä tarkasteleva Heikki Salmela on enemmän kuin samaa mieltä. Hesburger-yhtymän hallituksen puheenjohtaja suomii pysähtyneisyyttä, suunnitelmataloutta, kuten hän yhteiskunnan tilaa kuvaa.

– Näyttää siltä, että eduskunta saa useasti aikaan vain pahaa, kun se yrittää miellyttää kaikkia ja viemällä kansalaisilta mahdollisuuden itse ajatella ja kehittyä. Kansalainen pystyy toimimaan myös itse, siihen ei aina tarvita virkakunnan apua, hän jyrisee Turun kodissaan Aurajoen rannalla

Salmela moittii yhteiskunnan puuttuvan liikaa joka paikkaan, kuten perheen asioihin. Kodin tehtävät on ulkoistettu opettajalle, poliisille, työvoimaviranomaisille ja psykiatrille. Lasten ja nuorten kodittomuuteen hän törmää toistuvasti esimerkiksi Aurajoen rannalla mitä mielikuvituksellisimpiin vuorokaudenaikoihin.

– Eikö kukaan kaipaa näitä muksuja?

Omat lapset eivät olleet juurikaan päivähoidossa. Kirsti Salmela kertoo, että se oli mahdollista, kun tehtiin kolmivuorotyötä. Lapset hoituivat, kun joko isä tai äiti oli kotona tai mummit auttamassa lastenhoidossa.

Täysin palvellutta yritysjohtajaa ihmetyttää myös, miksi väki jo työuran parhaassa vaiheessa hinkuu eläkeputkeen, kun työt odottavat tekijäänsä.

– Jokainen saa työtä, jos haluaa, mutta ei aina työvoimatoimiston passivoivan byrokratian kautta.


Perheyritykset
kansan suojeluun

Salmeloiden perustamat Hesburgerit ponnistelevat kohti ensi vuoden 30-vuotispäiviä 254 ravintolan ja yli 4000 hengen työntekijän voimin, jotka ruokkivat päivittäin liki 100 000 nälkäistä.

Ja tiukkaa tekee finanssikriisin puristuksessa. Raaka-aineet, energia ja palkkakustannukset ovat nousseet sitä rataa, että kassavirran miinus tunnetaan myös johtavan hampurilaisketjun ravintoloissa.

Yhtiön vaiheita päivittäessään Heikki Salmela ylistää perheyrityksiä, joiden arvoa ei hänen mielestään ymmärretä riittävästi, eikä myöskään kannusteta.

Keväällä julkistettu Kalevi Tourusen väitöskirja kertoo, että perheyrityksillä on odotettua pienempi osuus kansantuotteesta, mutta ne ovat mainioita työllistäjiä ja niillä on hyvä kannattavuus muulla tavoin omistettuihin yrityksiin nähden.

Salmela jättää tutkimuksen omaan arvoonsa ja sanoo, että yrittäminen on sen verran luovaa toimintaa, että se synnyttää koko ajan uutta työtä.

– Kun verotusta muokataan, pitäisi mahdollistaa yrityksen oman pääoman kasvattaminen. Näin innostettaisiin niitä kehittymään ja luomaan yhteiskunnalle tuloja. Jos näin toimittaisiin mitään yritystukiakaan ei tarvittaisi.


Kova motivaatio
ja rippunen onnea

Motivaatiota nuorella Salmelan parilla oli vaikka muille jakaa, kun kaksi työläiskodeista lähtenyttä kouluttautui ravintola-alan yrittäjiksi 1960-luvulla, joka ei ollut yrittäjäystävällisimpiä. Otettiin riskejä, käytiin oravanpyörässä ja uuvuttiin. Sitten myytiin yritys ja ostettiin se rapakunnossa takaisin ja saatiin uuteen nousuun.

Yrittäminen opeteltiin kantapään kautta ja aimo annos onneakin oli matkassa mukana. Kokemuksen valossa Heikki Salmelalla on kanttia haastaa niitä, jotka marisevat yrittämisen vaikeutta ja surevat starttirahojen pienuutta.

Yritys jatkaa nyt toisessa polvessa. Pojista Kari puurtaa yhtiön ulkomaantoimintojen kanssa ja tulevana toimitusjohtajana ja Marko operatiivisten asioiden kanssa.

Pojat lähtivät remmiin koulunpenkiltä. Isä-Salmela ei lakkaa ihmettelemästä, miksi kouluttaa pilvin pimein maistereita ja tohtoreita valtion ja kunnan palvelukseen, kun maassa on huutava pula yrittäjistä.

– Ja sellaisista johtajista, joilla on hyvä itsetunto, kova halu painaa töitä ja vähemmän aikaa juosta kaikenmaailman pippaloissa.

Salmelan mukaan hyvä johtaja tuntee tuotteensa läpikotaisin.

– Ei voi olla auktoriteetti ellei osaa hommaa. Palveluammattiin kuuluu myös nöyryys, sillä asiakas on kuningas, käyttäytyi hän miten tahansa.

Kirsti Salmela puhuu kannustavuudesta.

– Hyvä johtaja huomioi ja innostaa työtovereita.

Markku Heikkilä on tehnyt Salmeloista ja Hesburgerista kirjan, joka julkistetaan Turun kirjamessuilla 4. lokakuuta.


Henkilökohtainen usko
kutsuu jakamaan

Ennen vanhaan seksi kuului yksityisasioihin ja usko julkisiin. Presidentit olivat Jumalaa pelkääviä miehiä ja toivottivat kansalle siunausta - ainakin tiukoissa käänteissä.

Salmelat ovat puhuneet kristillisestä arvopohjastaan avoimesti.

– Suurin onni on Jumalan rakkaus. Se kutsuu jokaista Jumalan lasta jakamaan jotain siitä hyvästä, mitä on itse Jeesuksen yhteydessä kokenut, Kirsti Salmela kuvaa elämänsä käännekohtaa, joka osui 1980-luvulle.

Heikki Salmela tuli uskoon vaimonsa vanavedessä. Hän sanoo, että matkanteko on välillä tarpomista.

– Aina ihmisellä kuitenkin on joku ’jekku’ mielessä.

Entä usko ja bisnes?

– Ne eivät ole mitenkään ristiriidassa. Pitää kuitenkin varoa nynnyilyä, koska markkinatalous koskee myös uskovaa yrittäjää.

– Mutta aina voi bisneksessäkin pyytää viisautta maailman parhaalta ohjaajalta, Kirsti-vaimo lisää.

Salmelat kuuluvat Mikaelin seurakuntaan, jonka partiossa Heikki kertoo nuorena poikana oppineensa merkkien myyjän taitoja.

Tänään heitä ilahduttavat kirkossa lukemattomat asiat: monet kotikaupungin nuoret, palavat papit, Ilta Lauralle -kristilliset talk showt, vuoden takainen Kristuspäivä ja Kansan Raamattuseuran työ.

Turku on ensi vuonna yksi EU:n kulttuuripääkaupungeista monine tapahtumineen. Yhdeksi kaavaillaan evankelioimistapahtumaa, jonne on määrä kutsua Franklin, Billyn poika Grahamia. Tätäkin odotellaan Salmeloilla lämpimin ajatuksin.

Myös oman kodin ovet avataan säännöllisesti kotikutsuille, joissa evankeliumi on esillä.

– Aina jotain tarttuu mukaan, kun erilaisia tilaisuuksia järjestetään, Salmelat uskovat.

Heikki Salmelan mielestä suurin uskon este on järki. Uskoa kun ei voi järjellä selittää.

– Myös sana ’uskoon tullut’ saattaa joistakin kuulostaa siltä, että uskovat haluavat erottua parempina ihmisinä, mistä tietenkään ei ole kysymys.


Lastenkoti ja -koulu
Bangladeshiin

Joku vuosi sitten saksalainen naishenkilö profetoi Heikki Salmelalle, että tämä on joskus lastenkodin perustaja tai lastenkodin johtaja.

Se nousi mieleen kun hän keväällä vaimoineen lensi muuraamaan lastenkodin peruskiveä Bangladeshin pääkaupunkiin Dhakaan, yhteen miljoonakaupungin mustimmista slummeista.

– Ajattelin, että tähän ei ole järjellistä selitystä. Täytyy luottaa, että Jumala on mukana.

Bangladeshin kaltaista köyhyyttä Salmelat eivät olleet aikaisemmin kohdanneet silmästä silmään. Eivätkä sitä, että ihmistä vainotaan hänen uskonsa tähden.

– Köyhin suomalainen on miljonääri dhakalaisen slummin kerjäläislapseen verrattuna, Heikki Salmela kärjistää.

Kaukainen Aasian maa oli tullut Salmeloiden syliin työlinkin kautta. Kun Kari-poika palasi maasta ensivisiitiltään, hän totesi vanhemmilleen: ”Jos Jumala on olemassa, ei hän ainakaan siellä ollut.”

Bisnes jäi syntymättä, mutta etsintöjen jälkeen Salmelat löysivät kehitysyhteistyöjärjestö Fidan kautta hankkeen, jota lähtivät tukemaan. Nyt odotellaan lastenkodin ja koulun nousemista.

Salmelat uskovat, että kehitysmaihin kannattaa rahan lisäksi viedä osaamista ja tietotaitoa.

– Kyllä raha jostain löytyy, kun on ideoita.

– Me ollaan oltu sinnikkäitä, Kirsti Salmela sanoo. Eikä eläkkeelle lähdetä ennen kuin kuuppa himmenee, Heikki Salmela myhäilee.

– Ihminen pystyy itsekin toiminaan. Ei hän aina tarvitse virkakunnan apua, Heikki Salmela julistaa.

Teksti Lea Lappalainen
Kuvat Jussi Vierimaa