Jukka Jämsén: Armolahjoja voi harjoitella

Hän avaa rohkeasti ja samalla varovasti uusia polkuja. Hän haastaa maltillisesti ihmisiä ylittämään omia hengellisiä rajojaan ja ennakkoluulojaan.

Hän on luotettava Raamatun opettaja, jota hakeutuu mielellään kuulemaan.

Näin kuvataan Lapuan hiippakunnan lähetyssihteerinä toimivaa pastori Jukka Jämséniä.

Miestä ei tarvitse pitkään kuunnella, kun kirkon uudistuksen teemat pulppuavat esiin innostavalla ja näkemyksellisellä tavalla. Lisäksi hänellä on kyky saada muut mukaan, läheltä Jämséniä seurannut teologi lisää.

Jämsénin nimeen törmää yhtenään sellaisten tapahtumissa, joissa puhutaan hengellisestä uudistumisesta. Yksi tällainen seminaari on huomenna Tähtitorninmäellä Suomen Lähetysseurassa, jossa jyväskyläläispappi sanoittaa kutsuvan seurakunnan tuntomerkkejä.


Tunsin tulleeni kotiin

Rippikoululeiri avasi Jukka Jämsénille henkilökohtaisen uskon maailman. Korkeimman tahon rippilahjana myös armolahjat alkoivat toimia. Kun koulupojan kaveri vähän ihmetteli moista, niin Jämsèn tuumi, että “ne kai kuuluvat pakettiin”.

Hän muistaa, että oli aivan luonnollista rukoilla läheisten puolesta eri ti#lanteissa, kuten silloin kun tuttu kaveri joutui rajuun moottoripyöräonnettomuuteen. Hengenlähtö oli hiuskarvan varassa. Monet nuoret rukoilivat toisistaan tietämättä ystävän puolesta.

– Tähän meitä kutsutaan joka päivä. Armolahjat voivat toimia meissä jo ennen kuin tajuamme niistä yhtään mitään. Eikö lopulta suurin ihme ole se, että lahjojen antaja asuu sydämessäni, miksi enää ihmetellä muita lahjoja?

Jokunen vuosi sitten Jämsén osallistui parikymmentä seurakuntien johtajaa ja kymmenen vetäjää koonneeseen retriittiin Kuopiossa. Kysymyksessä ei ollut hiljaisuuden retriitti vaan viikon mittainen opiskelusessio, jossa tutkittiin Raamatun pohjalta hengellistä uudistumista ja seurakuntien käytäntöjä ja rukoiltiin. Yhtenä kouluttajana toimi Englannissa asuva, jo aikaisemmin Jämsénille tuttu anglikaanipappi Bruce Collins.

Retriitti kosketti perhettä henkilökohtaisella tavalla kun Jämsénin puoliso vapautui vanhasta traumasta.

– Siinä retriitissä tunsin tulleeni kotiin.

Esillä ollut hengellisen elämän paketti oli tasapainoisin, mitä nuori pappi oli nähnyt. Raamattu, Isä, Poika ja Pyhä Henki otettiin todesta, armolahjoja pyydettiin ja käytettiin kiihkoilematta.

Sittemmin vastaavat johtajaretriitit ovat olleet entistä suositumpia: ihmisiä paranee, he tulevat kosketetuksi. Niitä järjestää anglikaanikirkossa syntynyt New Wine -verkosto, joka rantautui Suomeen 1990-luvulla. Verkosto on tuonut monille kristityille uutta virtaa ja kaivattua liikkumavapautta. Yhteistyö anglikaanien kanssa kuuluu Lapuan lähetyssihteerin toimenkuvaan.

Osittain Bruce Collinsin myötävaikutuksella Jämsén sanoo löytäneensä kuuntelevan rukouksen –käsitteen. Sitä hän käyttää meidän leveysasteillamme vähän ladatun profetia-sanan sijasta, vaikka samasta asiasta on kysymys.


Pelot estävät etsimästä armolahjoja

Armolahjoja Jämsén kuvaa luonnollisen yliluonnollisiksi lahjoiksi, joiden hän soisi olevan todellista Jumalan valtakunnan ruisleipää aina siellä, missä kristityt kokoontuvat.

Se, että ne ovat usein kynnysten takana, johtuu armolahjoihin vihkiytyneen papin mukaan monista syistä. Yksi on pelko.

– Kirkon sisällä pelätään karismaattista kulttuuripakettia. Maallistuneet ihmiset eivät ymmärrä arastella, kun heitä ei ole vielä peloteltu.

Armolahjojen vakavasti ottaminen edesauttaisi Jämsénin mukaan hengellisen kysynnän ja tarjonnan kohtaamista.

– Mikä voisi olla elämässä rikkaampaa ja samalla arkisempaa kuin tutustuminen Jeesuksen kaikkiin puoliin?

Hän väittää, että monelle ihmiselle kristinuskosta on tullut sääntökokoelma. Elämä menee surffailuksi oikeiden ja väärien valintojen viidakossa. Yhdelle lähes kaikki on kiellettyä ja toiselle taas sallittua.

– Raamatun valossa kristinuskossa on kysymys suhteesta.

Jämsén kiertää seurakunnissa, järjestöissä, kansanopistoissa, työntekijäkokouksissa ja kesäjuhlilla, missä halutaan kuulla ja oppia uudistuksesta ja tehdä ennen kokemattomia löytöjä.

Astuessaan puhujan paikalle hän ei lupaa mitään. Eikä hänestä kuulemma tunnu mitenkään erikoiselta.

– Tunteet mahtuvat mukaan, mutta itse asia ei ole desibeleistä kiinni.

Käytännön ”harjoituksissa” hän lukee Raamattua ja harjoittelee sitten ihmisten kanssa sitä, mistä Raamattu kertoo.

– Annamme yhdessä aikaa ja teemme tilaa Jumalan läsnäololle ja armolahjoille.

Hän vaikuttaa olevan sujut sen kanssa, että profetoiminen on vajaata, kuten Raamattu kuvaa. Jos jäädään odottamaan, että se on täydellistä, voidaan samalla unohtaa koko juttu.


Lahjojen käyttöä voi harjoitella

Moni suomalainen elää uskoaan todeksi äärimmäisen yksityisesti. Kirkossakin hän istuu korrektisti erillään eikä häiritse vieruskaveria. Jämsénille usko on joukkuelaji.

Kun hän vierailee seurakunnissa hän opettaa Raamattua ja panee porukan tosi toimiin. Ihmiset muun muassa hiljentyvät pienissä ryhmissä ja kertovat sitten toisilleen, minkälaisen henkilökohtaisen viestin he saivat hiljaisessa rukouksessa. Se voi olla kuva, laulun säe tai rohkaisun sana. Siinä sitä väkisin tutustuu toiseen Jumalan lapseen

Ensikertalaiselle tällainen kuunteleva rukous voi olla todella huikea uskon hyppy. Minäkö pyhän Jumalan viestin viejänä? Entä jos menee vikaan? Puhun omiani?

Jämsén kannustaa epäröivää eteenpäin. Ihmisellä on oikeus luottaa Jumalan hyvyyteen ja hänen kaikkiin lahjoihinsa ennen kuin hän ymmärtää pyhistä salaisuuksista yhtään mitään.

– Emmehän me ymmärrä edes itseämme tai puolisoamme, saati Jumalaa.

Hän kuuluttaa lapsenmielisyyttä ja arjen rentoa vuoropuhelua Jumalan kanssa. Lapsi, joka ei vielä ole sääntöjen kahlitsema, pyytää haluamaansa pyytämästä päästyään, koska luottaa, että isä on hyvä ja antelias.

Jämsén on huomannut, että kysymysmerkkejä pannaan etenkin sairaiden puolesta rukoilemisen kohdalle. Aletaan teologisoida ja muistutetaan kaiken varalta, että Jumala ei aina paranna.


Lisää tilaa spontaaniudelle

Hengellinen uudistus on Pyhän Hengen tuliaislahja.

Kirkko, jota Henki kuljettaa on kokonaisuudessaan karismaattinen.

Karismaattinen kirkko ottaa lähetystehtävässään käyttöön kaikki hengen lahjat: evankeliumin julistamisen, pahan valloista päästämisen, rukouksella parantamisen, yhteisönrakennuksen, palvelun ja oikeudenmukaisuuden puolustamisen.

Tekstit ei ole helluntailaisten asiakirjoista vaan Luterilaisien maailmanliiton lähetysasiakirjan tekstiä ja lähetyspapille rohkaisevaa luettavaa.

– Tässäkin asiakirjassa on sanottu kaikki. Näille asioille tulisi vain antaa lisää tilaa. Käytäntö laahaa valitettavan usein jäljessä, Jämsén miettii.

Varmemman vakuudeksi hän ottaa laukustaan vielä Kirkkokäsikirjan ja esittelee sieltä mahdollisuuksia tuoda jumalanpalvelukseen lisää elementtejä.

Sitten hän avaa tietokoneensa ja etsii kirkkohallituksen sivuilta piispainkokouksen jumalanpalveluksen oppaan. Siihenkin on sisäänrakennettu armolahjojen käyttö.

– Eiköhän käydä töihin.

– Jos annamme Jumalasta vaikutelman, että hän on tylsä, se ei ole virhe vaan synti, Jukka Jämsén vitsailee.


Teksti Lea Lappalainen
Kuvat Tero Ahonen