Kaksi kulttuuria, kaksi uskontoa

Karoliina Löytyn sylissä jokeltelee Samba, 7 kk. Demba, 5, katselee rauhassa taskupokkaria ja imaisee välillä pillillä tuoremehua. Takana on hauska päivä Karoliinan vanhempien Jaakko Löytyn ja Kaija Pispan luona Kiikoisissa.

 

Perheen isä Badara Sathie ei päässyt vierailulle, koska paiskii töitä valimolla perheen kotipaikkakunnalla Ruovedellä.

 

– Meidän parisuhteessa on parasta keskustelut. Ja tietenkin lapset ovat hienointa, mitä olemme saaneet aikaan, sanoo Karoliina Löytty heijatessaan Sambaa sylissä.

 

Karoliina Löytty ja Badara Sathie ovat olleet naimisissa pian seitsemän vuotta. Tytär voi kiittää vanhempiaan siitä, että puoliso löytyi toiselta puolelta maailmaa.

 

1980-luvulla Löyttyjen perhe muutti Senegaliin tekemään lähetystyötä. Karoliina vietti varhaisnuoruutensa länsisenegalilaisessa pikkukaupungissa Fatickissa.

 

Herkässä iässä sopeutuminen oli vaikeaa. Senegalilainen kulttuuri tuntui äärimmäisen erilaiselta.

 

– Senegalilaiset tekevät kaiken täysillä. Musiikki ja tanssi ympäröivät kaikkialla. Paikalliset puhuvat paljon ja pitkään. Kontaktia otetaan helposti.

 

Pari ensimmäistä vuotta Karoliinan elämänpiiri rajoittui kotiin ja kirjojen maailmaan, koska lähetystyöntekijöiden lapset kävivät suomalaista muutaman oppilaan lähetyskoulua, ja kielimuuri esti yhteydenpidon paikallisiin. Varsinkin samanikäisiin tyttöihin oli vaikea tutustua, koska he tekivät paljon kotitöitä.

 

 

Sydämen pohjalla ihastus

 

Sopeutuminen alkoi, kun löytyi mukava kaveriporukka. Badara Sathie hengaili joukossa. Nuoret kohtasivat ensimmäisen kerran Löyttyjen kotona.

 

– Senegalilaiset nuoret miehet lähestyvät rohkeasti tyttöjä. Hermostutti, kun piti aina miettiä, mitä minusta oikeasti halutaan. Badara tuntui erilaiselta kuin muut pojat, koska hän kohtasi ihmiset tasa-arvoisesti. Hän suhtautui minuun alusta asti kuin kaveriin, eikä ikinä yrittänyt mitään hämmentävää. Tunsin olevani turvassa hänen seurassaan.

 

Perhe muutti välillä takaisin Suomeen, mutta pian palattiin takaisin. Kaveriporukka oli hajonnut tällä välin. Muutaman vanhan kaverin kanssa nähtiin edelleen.

 

– Olin aika yksinäinen ja iloinen, kun Badara kävi moikkaamassa. Tuntui hienolta, että oli olemassa joku, jonka kanssa oli yhteys ja jota ei tarvinnut jännittää.

 

– Vietimme paljon aikaa yhdessä. Käytiin retkillä ja oltiin meillä. Vanhemmatkin luottivat Badaraan, vaikka hän oli 16-vuotias poika.

 

Nuorten läheisistä väleistä alettiin huomautella.

 

– Meitä kiusoiteltiin, että olette selvästi ihastuneita ja seurustelette. Me kiistettiin, ettei varmasti. Sydämen pohjalla oli ihastus, mutta ystävyyden menettäminen pelotti. Meistä tuntui, että olimme lähtöisin liian erilaisista kulttuureista ja liian nuoria seurustelemaan.

 

Perhe muutti takaisin Suomeen, kun Karoliina oli 16-vuotias. Posti kuljetti harvakseltaan nuorten kirjeitä.

 

– Molemmilla oli ohimeneviä ihastuksia, muttei mitään vakavaa. Jutut menivät aina mönkään. Pojat taisivat pelätä minua, koska olen aika vahva luonne, Karoliina Löytty nauraa.

 

– Sureskellessani aloin ikävöimään aina Badaraa. Hän oli sellainen varakortti. Ja Badaralla taisi olla sama juttu.

 

 

Hermot menivät kaukosuhteessa

 

Karoliina Löytty matkusti lukion jälkeen Irlantiin viettämään välivuotta. Kaverusten suhde sai käänteen erään kirjeen jälkeen.

 

– Badara kirjoitti, että on jotain, mitä hän ei ole uskaltanut kertoa. Arvasin, mitä hän halusi sanoa. Ensireaktioni oli, että ei, nyt ystävyys menee pilalle. Mutta kirjoitin hänelle, että kyllä minäkin sinusta tykkään.

 

Karoliina Löytty pääsi opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistoon, nosti opintolainan ja lähti Senegaliin ottamaan selvää, oliko suhteella tulevaisuutta.

 

– En ollut ensin varma tunteistani. Tutustuimme toisiimme uudelleen, koska oli mennyt vuosia tapaamatta. Vähitellen minussa kasvoi varmuus, etten osaisi elää ilman Badaraa, ja aloimme seurustella.

 

– Tunnistin itseni hänessä alusta alkaen. Meissä vain sattuu olemaan sellainen yhteisymmärrys, jota ei ole toisten kanssa löytynyt.

 

Senegalissa vierähti puolitoista kuukautta, ja sitten teologian ylioppilaan piti palata Suomeen.

 

Kaukosuhteessa eläminen oli hankalaa.

 

– Silloin ei ollut vielä internetin mahdollisuuksia. Soitin Badaralle kerran kuukaudessa kymmenen minuutin puhelun. Linja pätki ja siinä oli kolmen sekunnin kaiku.

 

Lopulta meni hermot. Karoliina pakkasi laukun ja lensi tapaamaan miestä.

 

– Pidimme kihlajaiset, jotka ovat Senegalissa esihäät. Badaran sukulaisten silmissä olimme pari sen jälkeen.

 

Mies muutti Suomeen syksyllä seitsemän vuotta sitten. Puoli vuotta myöhemmin järjestettiin vihkiminen maistraatissa ja sen jälkeen kirkollinen siunaaminen. Eli pariskunta vietti kahden vuoden aikana kolmet häät.

 

– Kavereilla oli hauskaa. He muistelivat minun vannoneen miehiin pettyneenä, etten koskaan mene naimisiin. Sitten menin saman miehen kanssa naimisiin kolme kertaa! 

 

Parisuhteen arki koettelee

 

Pariskunta jäi Karoliinan opintojen takia Suomeen. Aviomies opiskeli ensin suomea kansanopistossa, kävi sitten maahanmuuttajien kotouttamiskoulutuksen ja valmistui putkimieheksi ammattikoulusta.

 

Suomalaiseen kulttuuriin sopeutuminen oli vaikeaa.

 

– Kahden näin erilaisen kulttuurin välillä pitää opetella uudelleen lähes kaikki, jopa käveleminen. Jos senegalilainen joustava kanta-astuja kävelee kulttuurilleen tyypillisellä tavalla Suomen talviolosuhteissa, niin voi arvata miten siinä käy. Ensimmäisenä talvena Badara oli selällään joka sadas metri.

 

– Kaupassa hän kätteli kaikki asiakkaat, niin kuin Senegalissa on tapana. Mahtoivat suomalaiset ihmetellä, mitähän toi musta mies haluaa, Karoliina Löytty muistelee hymyillen.

 

Vastasolmittu avioliitto joutui koetukselle.

 

– Parisuhteessa pitäisi elää tasa-arvoisena, miehenä ja vaimona. Mutta kahden kulttuurin liitossa se, joka muuttaa uuteen kulttuuriin joutuu lapsen asemaan opetellessaan kaiken alusta. Moni kahden kulttuurin suhde lopahtaa siihen, että parisuhteesta tulee holhoussuhde.

 

Nuori pari kesti alkuvaikeudet ja löysi yhteisen elämäntavan. Heidän yhteinen kielensä on ranska ja lapsille vanhemmat puhuvat omaa äidinkieltään.

 

Molemmat säilyttivät oman uskontonsa: Karoliina kristin- ja Badara islaminuskon.

 

– Asuin varhaisnuoruuden muslimienemmistöisessä maassa, joten jouduin pohtimaan vakaumukseni uudelleen. Kävin pitkän sisäisen kamppailun, jonka jälkeen sitouduin kristinuskoon.

 

– Opiskelin teologiaa, koska minua kiinnostaa uskonnollinen pohdiskelu. Pappisuraa harkitsin vasta opintojen loppuvaiheessa. Ajattelin, että taitoni pääsisivät parhaiten käyttöön papin tehtävissä.

 

 

Toisen uskontoa ei tarvitse pelätä

 

Vaimon pappeus ei ole ollut ongelma avioliitossa.

 

– Olemme molemmat suvaitsevaisia ja joustavia. Toisen uskontoa ei ole tarvinnut pelätä. Uskonto ei ole vain oppia vaan elämää. Kummallakin on oma hartauselämänsä. Käyn jumalanpalveluksissa, luen Raamattua ja rukoilen. Badara taas seuraa netistä senegalilaisten muslimien nettisivuja, joissa on puheita ja videotallenteita.

 

Lasten syntymän myötä uskonnollisista kysymyksistä on jouduttu keskustelemaan tarkemmin.

 

– Kumpikin haluaisi lasten omaksuvan oman uskonnon perinteet. Oli ratkaisevan tärkeä tajuta, että molemmilla on oikeus haluta näin ja molempien näkemyksille on annettava tilaa.

 

Karoliina Löytty myöntää, että lasten uskontokasvatuksesta on käyty henkisesti vaikeimmat riidat.

 

– Vakavin kiista oli lasten syntymän yhteydessä. Senegalissa vauvalta leikataan hiukset seitsemän päivän ikäisenä. Ajattelin ennen esikoisen syntymää, että totta kai teemme senegalilaisten perinteiden mukaan. Mutta Demban synnyttyä en olisi enää millään halunnut suostua. Annoin periksi Demban kohdalla, mutta Sambalta ei ole vielä hiuksia leikattu.

 

– Lapset kastettiin ja he kuuluvat evankelis-luterilaiseen kirkkoon, mutta heille järjestettiin myös senegalilainen nimenantojuhla. Vietämme kristillisiä juhlia, koska asumme Suomessa. Jos eläisimme Senegalissa, osallistuisimme enemmän myös islamilaisen kalenterivuoden tapahtumiin.

 

Lapset alkavat väsyä, joten on aika lähteä kotiin Ruovedelle. Karoliina Löytty kertoo, että perheellä on edessä muutto Ylöjärvelle. Äitiysloman jälkeen alkaa seurakuntapastorin työt Ylöjärven seurakunnassa. Vaimon lähdettyä töihin jää Badara vuorostaan kotiin hoitamaan lapsia.

 

 

Teksti: Sari Tikkanen

Kuvat: Merja Ojala