Kari Hakala: Yksinkertaisesti vaikeaa

Yksi Suomen televisiohistorian katsotuimpia sarjoja on Metsolat, joka keräsi ruutujen ääreen viikoittain yli miljoona katsojaa. Sarja esitettiin TV2:ssa vuosina 1993 ja 1995, ja tällä hetkellä on menossa kolmas uusintakierros. Edelleen Metsolan suvun vaiheita seuraa viikoittain yli puoli miljoonaa suomalaista.

Kari Hakala tuli suuren yleisön tietoisuuteen Metsolan Erkkinä, kainuulaisen Hoikan kunnan entisenä huippu-urheilijana. 1990-luvun lopulla Hakala teki kiitettyjä teatterirooleja muun muassa evankelista Markuksena Paavo Liskin ohjaamassa suositussa monologinäytelmässä Markuksen evankeliumi. Mutta mitä Kari Hakalalle kuuluu nyt?

Elämä on raskaana

Kari Hakala kutsuu peremmälle työhuoneeseensa, joka sijaitsee kauniin hirsitalon perustuksissa. Suurista kivistä muuratut seinät ovat kuin suoraan vanhasta kirkosta tai linnasta. Työpöydällä on siistissä järjestyksessä käsikirjoitusliuskoja, joita Hakala on työstänyt yksin ja yhdessä Tytti Issakaisen kanssa. Tampereen teatterin suurella näyttämöllä saa ensi-iltansa parivaljakon kirjoittama musikaali, jonka on säveltänyt Lasse Heikkilä, ja pääsiäiseksi valmistuu Olavinlinnaan pääsiäisdraama Yhdestoista hetki. Lisäksi Hakala on työstänyt Suomen elokuvasäätiön apurahalla elokuvakäsikirjoituksen Markuksen evankeliumista.

Kari Hakalalla on kaksi mottoa, jotka ohjaavat häntä työssään.
– Elämä on koko ajan tiineenä. Se on ensimmäinen mottoni.

Valmis luonto odottaa Hakalan mukaan uteliasta ja luomisvoimaista ihmistä.
– Yhdestä ruohosta voi löytää vaikka koko elämäntehtävän. Luovassa prosessissa voi nähdä erilaisia puolia pienestä ruohosta, saati sitten muista kasveista, puista tai kivistä.

Hakala näkee luonnon ja ympäröivän maailman Jumalan jatkuvana luomistyönä. Ihminen ammentaa ympäristöstä vaikutteita omiin luomisprosesseihinsa, mikä sekin on osa Jumalan luovaa työtä. Hakala ei näe maailmassa mieltä ilman Jumalan olemassaoloa.
– Avaruus laajenee koko ajan, mutta iso kysymys on, mihin se laajenee. Miten laajenemisen myötä ei-olevasta tulee olevaa?

– Näitä pohtiessa menee helposti päivä, Hakala naurahtaa ja palaa avaruuden laidalta työhuoneeseensa. Hän ojentaa katsojapalautteen, joka tuli Vihan päivät 1918 -näytelmästä. Katsoja kirjoittaa: ”Kävin syvää ja lohdutonta surua läpi. En muista, olenko koskaan kokenut vaikuttavampaa puolituntista.”

– Ei ole vaikeaa puhua vaikeista asioista vaikeasti. Vaikea on puhua vaikeista asioista yksinkertaisesti. Sen on toinen mottoni ja sen haluan oppia.

– Kristus puhui yksinkertaisin vertauksin äärimmäisen vaikeita ja syviä asioita.

Hakala vertaa Raamatun tekstin syvyyttä Tyynellämerellä sijaitsevaan Mariaanien hautaan, joka on yli 11 kilometrin syvä.
– Ihminen räpiköi pinnalla koiraa saavuttaen parinkymmenen sentin syvyyden.

Autiomaassa näkee selvemmin

Hakalan tavoitteena on puhua vaikeista asioista niin, että ihmisessä voi lähteä myönteinen terapiaprosessi käyntiin. Kansalaissodan tapahtumista kertoneen Vihan päivät 1918 -näytelmän myötä näin tapahtui. Issakaisen kirjoittama ja Hakalan ohjaama näytelmä esitettiin 14 kertaa täydelle katsomolle Tampereen tuomiokirkossa vuonna 2007. Kirkko täytti silloin 100 vuotta, Suomi 90 vuotta ja Kari Hakalan työ taiteilijana 30 vuotta.

Ohjaustyö toi Hakalalle Tampereen kaupungin Vuoden kulttuuriteko -palkinnon ja Issakainen sai kirkon kulttuuripalkinnon. Katsojapalautteiden perusteella surupadat olivat auenneet.
– Taiteilijan täytyy uskoa omaan linjaansa. Joskus se tuottaa tuloksen, johon on tähdätty.

Hakalan omat pohjamudat ovat viimeksi lähteneet liikkeelle elämänkertaprosessissa viime vuoden aikana. Kirjapaja julkaisee keväällä Olli Seppälän kirjoittaman henkilökuvan Kari Hakala. Kiihko ja kutsumus. Kirjantekoprosessi oli Hakalalle raskas, mutta kokemus oli hieno.

Miten Kari Hakalan elämä sitten on mennyt? Mikä on tehnyt hänestä koko kansan tunteman teatterialan moniosaajan?
– Yhtenä päivänä lenkillä tajusin, että olen ollut autiomaassa yli 20 vuotta. Jalkojen alla on hiekkamerta silmin kantamattomiin. Välillä tulee hiekkamyrskyjä, välillä keidashetkiä.

Autiomaan kuumuudessa, kylmyydessä ja pimeydessä Kari Hakalalle antaa toivon hänen lempikohtansa Raamatussa, Psalmi 32:8:

”Minä opetan sinua”, sanoo Herra, ”minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi.”

Hakalan autiomaa ei ole paha paikka. Se on elämä.
– Autiomaassa on välttämätöntä olla. Siellä kuljettuaan tietää omien voimien riittämättömyyden ja toisaalta riittävyyden. Oppii luottamaan omiin voimiinsa.

– Autiomaassa myös ymmärtää paremmin, mikä on keidas.

Kalle Vaismaa