Kristian Meurman päätyi kristinuskoon

Kristian Meurmanista, 28, tuli viime kesänä kertaheitolla julkkis Idols-kilpailun myötä. Ari Koivunen, Anna Abreu ja Kristina Brask vetivät kisassa vielä pidemmän korren, muttei Meurmaninkaan ura hullummin käynnistynyt. Debyyttilevy Ensiaskeleet on myynyt jo lähes 30 000 kappaletta.

 

Tänä talvena kansa äänesti tummakulmaisen pitkätukan Euroviisujen Suomen karsintojen finaaliin, josta Belgradiin lähetettiin Suomi-kuvaa luomaan Lordi-henkinen ”sankariheviyhtye” Teräsbetoni.

 

Tiedotustyössäänkin taitavaksi tunnettu Suomen Lähetysseura ilmoitti välittömästi viisujen jälkeen, että Kristian Meurman on järjestön tuore Tasaus-lähettiläs. Vuoden 2008 Tasaus-keräyksellä autetaan Kambodzhan etnisiä vähemmistöjä lukemaan ja kirjoittamaan.

 

”Hyviä asioita ajavat” tahot tapaavat valita lähettiläikseen henkilöitä, joiden koetaan edustavan itsekin hyviä arvoja. Mikko Kuustonen on toiminut YK:n Hyväntahdon lähettiläänä; Maria Ylipää ja Juha Tapio Kirkon Ulkomaanavun ensimmäisinä Toivon lähettiläinä.

 

Mitä arvoja Tasaus-lähettiläämme edustaa?

 

 

Pärstä peliin hyvän asian puolesta

 

Kristian Meurman korostaa, että Lähetysseuran työ on suunnitelmallista ja toimivaa, eikä raha mene hukkaan byrokratiaan.

 

– En panisi pärstääni peliin sellaisen asian ja järjestön puolesta, johon en luottaisi.

 

– En ole kokenut koskaan suurta sosiaalista liikuttumista, vaan minut on pienestä pitäen kasvatettu siihen, että se hyvinvointi, mikä on toisille itsestään selvää, ei ole sitä kaikille. Syy siihen, että olen tässä lähettiläänä, on pitkälle lapsuudessani. Saan kiittää paljosta vanhempiani, jotka antoivat hyvän kotikasvatuksen ja hyvät lähtökohdat elämään, Kristian Meurman sanoo.

 

Hän sai perinteisen suomalaisen kristillisen kasvatuksen. Kirkossa ei käyty kovin usein, mutta taivaan Isään totuttiin luottamaan.

 

– Mitään en ole purematta niellyt. Olen kyseenalaistanut ja tutkinut eri uskontoja: mitä eroa niillä on, ja mitä milläkin on tarjota. Kristinuskoon olen palannut ja päätynyt.

 

Myös Lähetysseura oli tuttu jo ennen Tasaus-lähettilään tehtävää, ja Kristian tuki sen työtä ”pienillä summilla”.

 

– Kun kasvaa ihmisenä henkisesti, alkaa totta kai ajatella enemmän maailman ongelmia ja hyvinvoinnin tasaamisen tärkeyttä, mutta en halua esiintyä minään hurskastelijana, joka sanoo, että katsokaa kuinka minä vaikutan asioihin.

 

– Haluan vain herättää ihmisiä ajattelemaan omia arvojaan ja huomaamaan, että jokainen voi vaikuttaa asioihin ja auttaa toisia ihmisiä omalla pienellä panoksellaan.

 

 

Henkisen kasvun paikat

 

Kristian Meurmanille rippikoulu oli ”todella merkittävä henkisen kasvun paikka”.

 

– Löysin vastauksia tärkeisiin kysymyksiin, joita olin koko ikäni pohtinut. Musiikkiriparilla luovuuttani ei kahlittu. Sen jälkeen aloin tehdä omia biisejä ja keikkoja.

 

– Isoskoulutukseen meno oli selvää, koska meillä oli niin tolkuttoman hauskaa. Jossain vaiheessa tosin tajusin, ettei isonen ole tullut kokemaan omaa ripariaan uudestaan, vaan luomaan mahdollisuuksia muille.

 

Kristian oli viimeisen kerran isosena armeijan jälkeen. Sitten oma ruotsinkielinen kotiseurakunta Espoossa pyysi häntä nuorisonohjaajaksi, vuodeksi. Homma kiinnosti ja mies hakeutui opiskelemaan alaa Karjaalle.

 

– Vuoden verran palloilin opistolla. Sen jälkeen Karjaan seurakunnasta kysyttiin, voisinko vetää yhden riparin. Olin siellä viisi vuotta. Se oli niin uskomattoman palkitsevaa duunia, että jäin jumiin, kunnes loppuvuodesta 2005 päätin olla niin itsekäs, että pyrin eteenpäin musiikissa.

 

– Aikataulut ovat kiireisiä, mutta en ole kotiseurakuntaani hylännyt. On kyseessä sitten ripari, nuortenilta tai muu kiinnostava tilaisuus, voin olla edelleen mukana, jos ehdin. Karjaallakin olen vielä vieraillut, ja käyn mielelläni yhä seurakuntakuvioissa.

 

– Kirkossa tulee käytyä harmillisen harvoin, useamminkin tekisi mieli. Muusikkona en ole välttämättä kotiutunut keikoilta sunnuntaiaamuna, ja jos olen, kello 10 tai 12 on liian varhain aika lähteä messuun, Kristian Meurman kertoo.

 

Henkistä pääomaansa hän on kartuttanut myös opiskellessaan yliopistossa sosiologiaa, johon tosin ”ei ole tarpeeksi paloa”. Kauppakorkeakouluun ilmeisen monilahjakas professorisuvun vesa hakeutui ”tyttöystävän perässä”, ja aikoo sieltä joskus valmistuakin, mutta musiikki tulee ensin.

 

 

Kiukuttelevan teinin ja kännisen käsittelyn taito

 

Onko nuorisotyöntekijän kokemuksesta hyötyä muusikon ammatissa?

 

– Ainakin minulla on valmiudet tulla toimeen hyvin erilaisten yleisöjen ja ihmisten kanssa. Kapakkakeikoilla känninen keski-ikäinen on usein samalla tasolla kuin kiukutteleva teini tai lapsukainen, joita olen paimentanut monta vuotta…

 

– En ole koskaan tarvinnut keikoilla henkivartijoita. Palloilen yleisön seassa muina miehinä. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, se on tosiasia. Joku kappaleeni voi aiheuttaa elämää suurempia traumoja, mutta puhumalla selviän aina, artisti arvioi.

 

Idols-kisaa seurannut mediamyllytys ja työputki on ollut intensiivinen. Paineet musiikkibisneksessä ovat kovat. Monelle äkkisuosio kihahtaa hattuun. Kunnianhimoisesti mutta nöyrästi työhönsä ja itseensä suhtautuva Kristian ei osoita merkkejä edellisestä.

 

Vuodet kirkon piirissä ovat antaneet ainakin tiettyä tasapainoa.

 

– Käyn dialogia yläkerran kanssa, jos en päivittäin niin viikoittain. Suhteeni Jumalaan on kuin parhaaseen ystävään. Voin istua hiljaa hänen kanssaan, ja tiedän hänen olevan läsnä, vaikkei puhuttaisi mitään.

 

– Tunnen, että joku kaveri yläkerrassa katsoo, mitä ja millaisia ratkaisuja teen. Minulla on kuitenkin itsemääräämisoikeus, en koe olevani kahlittu. On huikeaa tietää, että anteeksiantoa ja ymmärrystä riittää, koska aina ei mene hyvin.

 

 

Vasta Ensiaskeleet on otettu

 

Ensiaskeleet sisältää hyviksi havaittuja hittejä, covereita eli lainakappaleita, kuten Vesa-Matti Loirin tunnetuksi tekemä Lapin kesä ja Hectorin käännös Leonard Cohenin laulusta Halleluja. Kristian työstää parhaillaan materiaalia toiselle levylleen.

 

– Nimi Ensiaskeleet oli kuvaava. Nyt olen ottamassa seuraavaa askelta. Haluan esitellä itseni myös säveltäjänä ja sanoittajana. Noin puolet lauluista tulee olemaan puhtaasti omaa materiaaliani. Laulut ovat vähän menevämpiä, muttei mitään liirumlaarumpoppia.

 

Tuotko hengellistä ulottuvuuttasi tuleville levyille?

 

– Näen, että elämänmakuiset, elämän perusasioita käsittelevät biisit tuovat jo tätä puolta esiin riittävästi. Vaikka minulla on vahva usko, tehtäväni tässä ja nyt on tehdä musiikkia suurelle yleisölle, tavallisille taatelintallaajille.

 

– Arvostan suuresti esimerkiksi Mikko Kuustosen ja Exitin tuotantoa, mutta en koe gospelia vielä itselleni ajankohtaiseksi. En pidä mahdottomana, että tekisin joskus puhtaasti hengellisen kiekon. Olin itse asiassa vähän ajatellut hengellistä teemalevyä, mutta sitten tuli Samuli Edelmannin Virsiä. Antaa sen nyt ensin elää oman kaarensa.

 

– Minulla on hengellisiä lauluja pöytälaatikossa, ja itse asiassa jo albumin työnimikin: Hengissä. Se voisi olla live-taltiointi, ainakin osin seurakunnan edessä tehty. Mukana voisi olla kevyempää hengellistä musiikkia, esimerkiksi Jaakko Löyttyä ja Pekka Simojokea, Kristian Meurman pohtii.

 

Miten artisti näkee uransa etenevän?

 

– Nyt voin jo mielestäni tituleerata itseäni muusikoksi. Toivon, että minusta tulee vielä taiteilija. Vesa-Matti Loiri on suuri taiteilija, Hectoria ihailen myös suuresti. Olen vasta harjoittelija heidän rinnallaan.

 

 

Teksti: Janne Villa

Kuvat: Jani Laukkanen