Kyöpelin mäestä lentää pitkälle

”Wop-bop-a-loom-a-blop-bam-boom tutti frutti au rutti…” kajahti Huruslahden lepikossa, kun 12-vuotias Kari Tapio tapaili Tutti fruttia ja Elviksen laulutapaa. Aiemmin päivällä hän oli kuullut ensimmäisen kerran Elvistä, ja se oli järkyttänyt hänen maailmansa.

Kari Tapio oli kyläilemässä serkkunsa luona Varkauden Huruslahdessa. Serkulla oli levysoitin ja nippu Elvis Presleyn levyjä. Elviksen laulutapa ja kurkkuäänet tekivät nuoreen Kari Tapioon suuren vaikutuksen. Kotonaan Suonenjoella pieni taiteilijanalku oli kuunnellut Olavi Virtaa ja muita iskelmiä naapurin veivigramofonilla ja isän ularadiolla, mutta Elvis oli jotain aivan muuta. Se seisautti veret.

MM-haaveet kaatuivat

Vaikka Elviksen sivaltama murrosikäinen alkoi haaveilla myös levylaulajan urasta, oli hänellä yksi unelma ylitse muiden.
– Mäkihyppy oli ehdoton intohimoni, halusin tulla maailmanmestariksi.

Ura olikin hyvässä nousussa. 14-vuotiaana Kari Tapio pesi Suonenjoen Kyöpelin mäessä jopa tuoreen Suomen mestarin Tuomo Kekäläisen. Toisen kierroksen hyppy kantoi huikeat 40 metriä. Muutama vuosi aiemmin maailmanmestari Matti Pietikäinen oli leiskauttanut mäkiennätyksen: 44,5 metriä.

Mäkihypyn maailmanmestaruus jäi kuitenkin haaveeksi. Kari Tapion isä sai töitä Pieksämäeltä, ja koko perhe muutti sinne. Kari kävi keskikoulun viimeisen luokan kaupungissa. Pieksämäellä ei ollut kunnon hyppyrimäkeä, joten hyppääjän ura piti lopettaa. Tilalle tuli jääkiekko, jota pelattiin ulkojäällä pakkasrajoista välittämättä. Pelien ja harjoitusten jälkeen ajettiin hikisenä mopolla kotiin. Angiina vaivasi joka talvi.

– Vuonna 1963 keuhkoistani löytyi varjostuma, minkä vuoksi jouduin lopettamaan urheilun kokonaan joksikin aikaa.

Keuhkovarjostuma avasi Kari Tapiolle uuden uran. Päivät ilman urheilua tuntuivat pitkiltä, joten hän päätti lähteä käymään paikallisella treenikämpällä, jossa harjoitteli Pieksämäen tunnetuin tanssiyhtye ER-Quartet. Kari Tapio halusi kokeilla, millaista olisi laulaa oikeaan mikrofoniin. Ensimmäisen laulun jälkeen yhtyeen johtaja Eero Rissanen pestasi Kari Tapion orkesterin toiseksi solistiksi. Ensimmäinen keikka oli tulevana viikonloppuna Enonkoskella.

Ihmiset ottivat omakseen

Vuodesta 1963 lähtien Kari Tapio on kiertänyt maata ristiin rastiin ja viihdyttänyt yleisöä laulamalla. Hänen meriittilistansa on vertaansa vailla: lähes 30 levyä, lisäksi 13 kokoelmalevyä, toistakymmentä kultalevyä, kuusi platinalevyä ja yksi tuplaplatinaan oikeuttava levy (Myrskyn jälkeen, Edel 1995). Lisäksi Kari Tapio on palkittu kolme kertaa Emma-gaalassa, ja vuonna 2003 hän otti vastaan Iskelmä-Finlandia -palkinnon. Vuodesta toiseen konserttisalit täyttyvät, ja yleisöennätykset rikkoontuvat.

– Olen saavuttanut paljon enemmän kuin mitä koskaan osasin unelmoida, Kari Tapio toteaa nöyrällä rintaäänellä.

Joku resepti menestykseen ja unelmien saavuttamiseen täytyy olla.
– Ensinnäkin täytyy olla vaadittavat taidot, sitten oikeat kappaleet, kovaa työtä ja vielä onnea.

Iskelmäpiireissä onni on esimerkiksi sitä, että saa laulettavakseen ison hitin, kuten Kari Tapio ensimmäisen kerran vuonna 1976. Silloin hän levytti Sing my song -käännöksen Laula kanssain. Sen jälkeen hittejä on tullut tasaiseen tahtiin: Viisitoista kesää, Olen suomalainen, Myrskyn jälkeen…

Kari Tapio jatkaa reseptiä unelmien saavuttamiseksi:
– Myös yleisön hyväksyntä on tärkeää. Ihmisten täytyy ottaa sinut omakseen, muuten menestyminen ei ole mahdollista.

Samankaltaiseen lopputulokseen päätyi myös Kalifornian yliopiston tutkimusryhmä vuonna 2005 tutkiessaan ihmisten onnellisuuden vaikutusta menestykseen. Onnellisilla ihmisillä on muita lyhyempi matka menestykseen. Ihmisten hyväksyntä vaikuttaa onnellisuuteen, ja toisaalta onnelliset ihmiset hyväksytään paremmin. Heidän lähellään on hyvä olla.

Yleisö on ottanut Kari Tapion vastaan hyvin. 30 vuotta hänellä on ollut vankkumaton asema yhtenä johtavista miespuolisista laulajista Suomessa. Miten pitkään jatkuva suosio on mahdollista?

– Sitä pitää kysyä yleisöltä. Siihen en löydä vastausta.

– Olen pyrkinyt olemaan rehellinen itselleni ja yleisölle kaikessa, mitä teen. Ehkä se on kantanut.

”Olen rukoillut joka päivä”

Menestyksen reseptilista jatkuu vielä:
– Paljon on tarvittu myös Jumalan johdatusta ja suojelua, taiteilija summaa vakavasti ja painokkaasti.

Usko on ollut luonnollinen osa Kari Tapion elämää pienestä pitäen. Lähes joka sunnuntai hän kävi Suonenjoen kirkossa perheen kanssa, ja sen jälkeen lähiseudun pojat kokoontuivat Kari Tapion kotiin pyhäkoulukerhoon. Kerhoa piti Karin isä Jaakko Jalkanen.

– Jumalalla on aina ollut tärkeä sija elämässäni. Olen lapsesta saakka rukoillut joka päivä aamuin illoin. Pyydän voimia ja nöyryyttä työhön ja elämään. Yksin ihminen on tuuliajolla.

– Nuorempana asetin rukouksessa Jumalalle ehtoja, yritin käydä kauppaa Jumalan kanssa. Myöhemmin olen ymmärtänyt, ettei rukous ole neuvottelu.

Kari Tapio on saanut Jumalasta lohduttajan elämän vaikeina hetkinä. Eräs niistä sattui vuonna 1996. Myrskyn jälkeen -levy oli ilmestynyt syksyllä 1995 ja myynyt heti ilmestyttyään kultaa, pian platinaa ja tuplaplatinaa. Levyn menestystä seurasivat lukuisat keikkapyynnöt. Kari Tapio kiersi loppuvuoden ja seuraavan talven Suomea ahkerammin kuin koskaan ennen.

Kevättalvella kova keikkatahti alkoi näkyä. Kari hengästyi portaissa, kasvot olivat harmaat. Lääkärit epäilivät vatsakatarria, sydänfilmissä ei todettu mitään hälyttävää. Kesäkuun puolivälissä kivut pahenivat, ja laulaja jouduttiin viemään ambulanssilla kotoa Jorvin sairaalan teho-osastolle. Kolme sydänverisuonta oli tukossa. Edessä oli ohitusleikkaus, joka tehtiin tammikuussa 1997.

– Koin, että Jumala antoi minulle jatkoajan. Ajattelin, että minulla on vielä joku tehtävä. Muutenkin arvot syvenivät entisestään ohitusleikkauksen jälkeen. Tajusin, ettei sähkölasku ole yhtä tärkeä kuin terveys ja ihmissuhteet.

Leikkauksen jälkeen Kari Tapio on ollut entistä vankemmin Suomen iskelmätaivaan yhtenä kirkkaimmista tähdistä. Viime vuosien levyt ovat myyneet järjestään vähintään kultaa, ja konserttisalit ovat täyttyneet.

Kari Tapio on kokenut, että Jumalan johdatus on toteutunut myös hänen laulujensa kautta. Erityisesti vuonna 1999 levytetty Olen kuullut on kaupunki tuolla on vaikuttanut kuulijoihin.
– Lukuisat ihmiset ovat keikan jälkeen tulleet sanomaan, että se laulu on tuonut lohtua ja siunausta heidän elämäänsä.


Mitä elämästä jäi käteen?

Kari Tapion ura on kunnioitettava. Onko kaiken saavuttaminen vaatinut uhrauksia?
– En koe, että olen joutunut luopumaan paljosta. Päinvastoin. Olen saanut tehdä rakastamaani työtä pitkään. Hintana on ollut lähinnä se, että ystävyyssuhteet ovat jääneet tavallista vähemmälle huomiolle. Kun muut ovat vapaalla, minä olen töissä.

Luulisi, että Kari Tapiolle on jäänyt maineikkaasta urastaan päällimmäiseksi muistot valontäyteisistä estradeista, nimikirjoitusjonoista ja palkintojenjakotilaisuuksista. Mutta ei.
– Mitä elämästä on jäänyt käteen? Hyvä koti, vaimo, lapset ja lastenlapset, taiteilija vastaa hetkeäkään miettimättä.

Yksi suuri haave Kari Tapiolla vielä on, mutta sen toteutumista hän pitää mahdottomana.
– Haluaisin laulaa Grand Ole Opryssa Nashvillessä.

Liekö sekään mahdoton unelma?

Teksti Kalle Vaismaa
Kuvat Jani Laukkanen