Pekka Yrjänä Hiltunen: ”Nyt kaikki jumalallistumaan!”

Vasemmistolaiskodissa kasvava Pekka Yrjänä Hiltunen osaa ulkoa työväenlaulut, mutta ei ensimmäistäkään virttä.

 

– Kristinusko on minulle vieras uskonto. Se vaikuttaa kankealta, etäiseltä ja byrokraattisten virkamiesten vetämältä. Vierastan patriarkaalista, dogmaattista, vanhoillista, autoritaarista, joustamatonta ja kuollutta kirkkoinstituutiota.

 

– Sen sijaan olen innostunut itämaisten uskontojen opettamasta ”kaiken samuudesta”, ja yritän kokea sitä kemikaalisesti, huumeiden avulla, Hiltunen kuvailee underground-muusikon ja vapaan performanssitaiteilijan elämäänsä.

 

Hänen yhtyetoverinsa Matti-Juhani Koponen joutuu vankilaan, eikä sekoilevalla Pekallakaan pyyhi hyvin. Panteistiset samuuden kokemuksetkin tuntuvat karkaavan käsistä.

 

– Se mikä minut sillä retkellä pysäytti, oli kyvyttömyyteni säilyttää harmonista elämystä. Törmäsin ajatukseen, että olen syntinen ja tarvitsen ulkopuolisen armahduksen. Jeesus tarjoaa sellaisen elämän, mitä en itse pysty pilaamaan. Tämä tuntui niin loistavalta ja kiehtovalta tarjoukselta, että lähdin metsästämään sitä.

 

 

Tarjoa siemen, älä koko vartta

 

Isosisko oli löytänyt tiensä Kansan Raamattuseuran opiskelijoihin, ja kutsui 19-vuotiasta veljeään samalle Tielle. Siellä Kalevi Lehtinen kertoi, miten Jeesuksen voisi ottaa vastaan. Seuraavana vuonna 1969 Pekka olikin jo Vivamossa isosena ja tapasi oman ikäisiään kristittyjä, mistä oli ”suurta apua ja iloa”.

 

Liioitteluun, jos kohta myös lempeään (itse)kriittisyyteen ja ulkopuolisuuden kokemukseen taipuvaisena hän alkoi ”juosta kaikkien suuntien herätyskokouksissa”. Karismaatikot opettivat kielilläpuhumista, mikä ”nöyrtymisharjoitus” jatkuu edelleen, yksikseen. Navigaattorit neuvoivat Raamatun järjestelmällisen haltuunoton ja käännyttämisen tekniikoita.

 

– Kehitin ei-kristittyjen kohtaamiseen ahdasmielisen ja ahdistavankin systeemin, jolla yritin saada heidät nielemään mahdollisimman nopeasti kerralla koko kristinuskon paketin. Siitä olen joutunut ottamaan taka-askelia.

 

– Ei ole olemassa yhtä autuaaksi tekevää uskomisen mallia, joka olisi sinällään siirrettävissä kaikille muille. Meidän tulisi tarjota uskon siemen eikä koko vartta: 'Näillä uskon eväillä olen voinut itse elää, ja ehdotan asiaan tutustumista sinullekin, mutta kohtaa sinä Jeesus itse ja kasva uskossasi omalla tavallasi' Pekka Hiltunen näkee nyt.

 

Hänen pohdintojaan helsinkiläisen puiston penkillä varjostaa viereinen Uspenskin katedraali. Siellä mies on käynyt harvakseltaan, mutta ortodoksit ovat ”läheisiä opettajia” hengellisen kirjallisuuden kautta, kuten katolilaiset ja muutkin kristityt kilvoittelijat.

 

Luterilaisen kirkon uskontokasvatussihteerin työpaikka on kivenheiton päässä katedraalista, kirkkohallituksen bunkkerissa, jonka uumeniin säteilevä kevätaurinko paistaa harvoin yhtä kirkkaasti kuin tässä raikkaassa ja raittiissa ulkoilmassa.

 

 

Kaikki uskonnot ovat pelastusteitä?

 

Opettajaksi opiskelleesta Hiltusesta tuli 34-vuotiaana Pirkko-vaimonsa kanssa lähetystyöntekijä Thaimaahan. Kokemuksistaan hän kirjoitti hengellisiä elämänmuotoja syväluotaavan teoksen Vieraassa pöydässä – vastapäätä Buddhaa ja Kristusta (SLS), joka sai Vuoden kristillinen kirja 1999 -palkinnon.

 

Musiikin puolelta Hiltusen tähänastinen pääteos on mystiikan teologiaa musiikiksi huomaamatta muuntava levy Aivan kuin olisin, jolla laulaja-lauluntekijä liikehtii folkin, rockin ja jazzin kentillä.

 

Uskontokasvatussihteerimme, jolla on sana hallussaan, on viime vuosina paikannut myös Harri Heino -vainaan jättämää aukkoa päivystävänä viisaana kirkonmiehenä. Hänkin tuntee laajalti muita uskontoja, ja osaa niitä kohdattaessa kertoa ymmärrettävästi, mistä kristinuskon aarteissa on kysymys.

 

Herramme ei näemmä jättänyt käyttämättä nuoren Hiltusen usein pää kolmantena jalkana keräämiä kokemuksia kristinuskon ulkopuolella elämisestä sekä erilaisiin kristinuskon suuntauksista ja uskonnoista.

 

Pekka Yrjänä Hiltunen hahmottelee uusimmassa, terävässä kirjoituskokoelmassaan Kaikki ja ei mitään – Uskontojen markkinat (Kirjapaja) uskonnollisia trendejä ja ilmiöitä. Uskontojen tavaratalon noutopöydällä on kuluttajalle tarjolla muun muassa ”uutta henkisyyttä” ja ”itseohjautuvaa yleisuskonnollisuutta”.

 

Aikamme individualistista ihmistä puhuttelevina kristinuskon muotoina Hiltunen pitää hiljaisuuden liikettä ja karismaattisuutta, jotka tarjoavat tilaa henkilökohtaiselle kokemukselle. Thaimaassakin hän huomasi, että kirkon piiriin hakeutuvat ihmiset kaipasivat ”Jumalan välitöntä kosketusta” eli uskon elämyksellistä tasoa, eivät pelkkää opetusta kristinopista.

 

Hiltusen mielestä kristitty ei voi olla tunnustamatta väriään katsomusten kohdatessa. Hän ei kannata muodikasta ”pluralismia”, jonka mukaan kaikki uskonnot johtavat, eri teitä, pelastukseen. Uskontokasvatussihteeri huomauttaa uskontojen olevat sisällöltään sovittamattoman erilaisia – kilpailijoita.

 

 

Kohtaamiset kaivolla ja viikunapuun alla

 

Miten kohdata kristittynä toisten uskomusten edustajat?

 

– Aidossa katsomusten välisessä kohtaamisessa osapuolet tunnustavat omat lähtökohtansa ja kertovat, mitä jaettavaa heillä on. Positiivinen uskonnonvapaus tarkoittaa, että jos itsellä on oikeus levittää omia ajatuksia, sama oikeus on annettava toisillekin.

 

– Yhteys ihmiseen mahdollistaa sydämen tason tavoittamisen. Ystävyyden ilmapiirissä on kuunneltava toista tarkasti, jos aikoo löytää yhteisen keskustelun edellytykset ja ylipäänsä yhdistäviä puheenaiheita. Toiset on kohdattava ihmisinä eikä vain evankelioinnin kohteina, Pekka Hiltunen vastaa.

 

Hän pitää ihanteellisena mallina Jeesuksen tapaa kohdata ihmiset ja vastata näiden tarpeisiin siten, että syntyy puheyhteys ja taivaallinen yhteys. ”Loistavaksi esimerkiksi uskontodialogista ja suhteen luomisesta”käy tapaaminen Sykarin kaivolla samarialaisen naisen kanssa (Joh. 4).

 

– Jeesus kohtaa erittäin hienotunteisesti ja kauniisti ihmisen heikkoudet ja osaa suojata niitä niin, että nainen itsekin uskaltaa kohdata omat heikkoutensa, ja vieläpä mennä kylälle kertomaan kokemastaan.

 

Toinen Pekka Yrjänää puhutteleva kohtaaminen tapahtuu Jeesuksen ja Natanaelin välillä (Joh. 1). Viikunapuun alla viihtynyt Natanael suhtautuu penseästi Jeesukseen ja epäilee, voiko Nasaretista tulla mitään hyvää. Mutta Jeesus sanoo tälle, että ”siinä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä”.

 

– Jeesus kohtaa ihmisessä sen, mikä on aidosti hyvää, kaunista ja kohdallaan, eikä keskity siihen, mitä pahaa tästä löytyy. Se on upea suhteen rakentamisen malli: Jeesus antaa toiselle tilaa ja kannustusta siinä, missä tämä on hyvä. Jos tällaisia kohtaamisia tapahtuisi työyhteisöissä, kirkollisissakin, niissä voisi olla oikein kivaa…

 

 

Ei autuaaksi omalla uskollaan

 

Moni nykyihminen ei enää elämän tarkoitusta etsiessään kurkottele taivaalle ja odota pelastusta Jumalalta. Uuden ajan uskontunnustus kuuluu, että kunkin tulee uskoa omiin sisäisiin voimiinsa ja tulla autuaaksi omalla uskollaan.

 

Parikymppinen Pekka Hiltunen teki näihin päiviin asti itseään kantaneen löydön etsittyään persoonatonta jumaluutta itsestään ja sisältään. Hänen totuutensa löytyikin ihmisen ulkopuolelta: persoonallinen, ihmistä puhutteleva, luokseen kutsuva ja tahtonsa mukaiseksi muuttava Jumala.

 

– Tämä visio on kestänyt.

 

Uskontokasvatussihteerin uskoa on vahvistanut tutustuminen tuoreeseen Luther-tutkimukseen. Se korostaa, ettei usko tarkoita vain lukuisten vaikeasti nieltävien opinkappaleiden totena pitämistä vaan ennen kaikkea ”elämänyhteyttä pyhän Jumalan kanssa, mistä seuraa taas monta verratonta seikkaa, muun muassa se, että jumalallistumme”.

 

Hiltusen mukaan syntisen vanhurskautta upeasti opettanut Luther tähdensi toisaalla reippaasti, että ”Kristuksen ja uskovan yhdistyminen aikaansaa, että uskova on täysin ’jumalallinen ihminen’”. Myös ortodoksinen teologia on aina puhunut rohkeasti siitä, miten ”ihmisluonnon jumalallistuminen on osa maailmankaikkeuden pyhittymistä Jumalan armovoimalla hyvän palvelukseen”.

 

Hiltunen on otsikoinut yhden kirjansa luvun luterilaisittain harvinaisen luottavaiseen tyyliin: ”Nyt kaikki jumalallistumaan!” Hän korostaa, ettei ihminen pysty pelastamaan itseään millään muotoa, mutta hengellisistä harjoituksista on ihmiselle iloa.

 

Mies osallistuu vähintään kerran kuussa ehtoolliselle, lukee Raamattua läpi säännöllisesti ja harrastaa Katekismus-mietiskelyjä. ”Keskittävä rukous” tarkoittaa 20 minuutin hiljaista rukousta.

 

Millä kohtaa mystisellä tiellä sinnikäs kilvoittelija on nyt matkallaan jumalallistumiseen?

 

– No sitä ei tiedä erkkikään! Olen taitanut jäädä Lutherin kuvaamaan tentatio-vaiheeseen. Joudun jatkuvaan tenttiin harjoittaessani uskoa, että syntisetkin kelpaavat Jumalalle, luonnehtii Pekka Yrjänä Hiltunen hengellisiä koettelemuksiaan.

 

Niiden keskellä Jumala riisuu yhä uudestaan ihmistä tämän omasta viisaudesta ja opettaa yksinkertaista luottamusta.

 

– Armon vilauksien varassa tässä on elettävä.

 

 

Teksti: Janne Villa

Kuvat: Esko Jämsä

 

Pekka Hiltunen: Kaikki ja ei mitään – Uskontojen markkinat. Kirjapaja.