Pirjo Hongisto: On tehtävä niin kuin sydän käskee

Pirjo Hongisto, 66, sai viime keväänä julkisuutta eläkeläisrouvana, joka talvikylmillä majoitti romanialaisia katukerjäläisiä yksiössään Helsingin Torkkelinmäellä. Helsingin Sanomissa ollut juttu levisi hyvän mielen uutisena netissä eri sivustojen kautta.

Hongisto itse ei katso ansainneensa sädekehää. Inkeriläisen isän ja karjalaisen äidin tytär tottui jo pienenä siihen, että jos joku tuli kysymään yösijaa, se annettiin, vaikka olot olivat vaatimattomat.

– Majoitettiin sitten vaikka saunaan.

– Minusta on käsittämätöntä, jos joku nyky-Suomessa joutuu nukkumaan ulkona.

Kaikki alkoi, kun Pirjo Hongisto viime syksynä torireissullaan kiinnitti huomiota nuoreen romanimieheen, joka istui Hakaniemessä kippo vierellään.

– Mielessäni pyöri Hesekielin kirjan kohta 16:49, jossa Jumala moittii kansaansa siitä, että se vietti yltäkylläistä ja huoletonta elämää, muttei ’kurjaa ja köyhää kädestä ottanut’.

– Seuraavana päivänä, kun kuljin miehen ohi, pyysin englannin ja elekielen sekoituksella, että ’tule kantamaan mumman kauppakassit kotiin’.

Helsinkiin 20 euroa taskussa

Nuori Marius oli kotoisin rutiköyhästä kylästä Romanian Transsilvaniasta. Hän oli tullut Helsinkiin työn ja ansion toivossa luottaen siihen, että kaverit auttaisivat hänet alkuun, mutta sai huomata ettei toisillakaan ollut töitä.

Kahdenkymmenen euron alkupääoma oli pian käytetty, ja Marius oli päätynyt Hakaniemeen kerjäämään – muuta työvoima- tai asuntotoimistoa ei kukaan hänelle osoittanut.

Päätettyään hankkia Mariukselle töitä Pirjo Hongisto kävi läpi kaikki tarvittavat viranomaistahot maistraatista työvoimatoimistoon. Kun asiat muuten eivät ottaneet järjestyäkseen, hän rupesi itse Mariukselle työnantajaksi palkaten hänet osa-aikaiseksi kotitalousharjoittelijaksi.

– Kaveri teki kotonani pientä remonttia ja havaitsin hänet käteväksi käsistään, mutta en voinut jatkaa sitä pestiä kovin kauan, kun rahani loppuivat. Onneksi talon asukkaat huomasivat, että Marius saattoi auttaa muutoissa ja muissa hommissa. Kaikki pitivät hänestä.

– Laitoin jatkuvasti tuttaville viestiä, että tässä olisi taitava mies rakennuspuolelle, ja lopulta eräs uskovainen palkkasikin hänet pieneen rakennusfirmaansa.

Pirjo Hongisto oli majoittanut Mariuksen tyhjillään olevaan naapurihuoneistoon, joka oli ollut perheellä vuokralla lisätilana, viimeksi tyttären käytössä. Pakkasilla Mariuksen kaveritkin alkoivat olla siellä yötä. Niihin aikoihin oli lisätilasta kuitenkin pakko luopua.

– Tilanne oli hirveän sekava. Kaikki muut joutuivat lähtemään, mutta yksi aviopari, Violeta ja Florian Rostas, sai jäädä minun luokseni asumaan. Sanoin, että viiden lapsen äiti ei enää mene ulos nukkumaan.

Violeta ja Florian nukkuivat yksiön makuualkovissa ja Pirjo Hongisto keittiössä.

– Pari kuukautta sitä kämppää jaettiin, itkettiin ja naurettiin. Violeta pesi pyykit ja siivosi. Hän oli hyvin fiksu. Vasta parin viikon päästä hoksasin, ettei hän osannut lukea eikä kirjoittaa. ’Mutta lapseni osaavat osaavat. Kerjäämme ettei heidän tarvitsisi kerjätä’, sanoi tämä äiti.

Kesän korvilla Riostasit lähtivät takaisin Transsilvaniaan.

Puskaradio paras työnvälittäjä

EU-kansalaisina romanialaisilla on oikeus oleskella Suomessa vapaasti kolmen kuukauden ajan. Heillä on oikeus myös hakeutua työmarkkinoille.

– Suomalaiset viranomaiset luulevat, että katukerjäläiset eivät haluaisikaan tehdä työtä, mutta ainakin ne romanit, joihin tähän mennessä olen tutustunut, ovat kaikki pyytäneet että Pirjo, järjestä työtä! He eivät tule tänne helpomman elämän toivossa, vaan auttaakseen perhettään Romaniassa.

– Millä he yleensä pääsevät Suomeen on, että kootaan koko suvun varat, tullaan halpalennolla tai laivalla, lifaataamallakin. Tai sitten joku romanialainen lainaa ja hänelle pitää maksaa takaisin suurella korolla. Jos ei maksa, voidaan pahoinpidelläkin.

– Kun täällä kokoon saadut rahat eivät millään riitä sekä velkojen maksuun että asumiseen ja ruokaan, tilannetta yritetään korjata vaikka rahapeleillä ja lisälainaamisella, ja ongelmat vain pahenevat.

– Kaikkiaan näiltä romaneilta puuttuu taloudenhoidon rutiini. Kun tulee rahaa, ei hallita laskukuoppia. Kun kokouksessa tuttuni kysyivät Mariukselta Romanian oloista, hän kertoi kauniisti virallista tietoa, että esimerkiksi ilmaista koulua on kahdeksan vuotta. Tiedustellessani millaisen päästötodistuksen hän oli saanut Marius tuhahti: ’Pirjo, älä viitsi! Ei romanipojalla ole varaa käydä koulua. Piti lähteä kylälle leipää hakemaan.’

– Velkojen lisäksi romaneilla on painetta perheestään. On sairaita lapsia, ikävöivä vaimo, joka haluaisi seurata miestään, kaikenlaista ongelmaa.

– Marius jätti työnsä kolmen kuukauden jälkeen ja lähti takaisin. Työnantaja antaa hänestä edelleen hyvän todistuksen.

Vaikka katukerjäläisten auttaminen on osoittautunut vaikeammaksi kuin Hongisto alussa kuvitteli, hän on jatkuvasti innostunut:

– Mariuksen serkku sai vakinaisen työpaikan eräässä yrityksessä. Tämän veli pääsi peltialan töihin oltuaan Suomessa vain pari viikkoa. Työnantajapuolella on romanialainen edustus.

Puskaradio on tähän asti ollut ylivoimaisesti paras työnvälittäjä.

– Kun täällä menee työvoimatoimistoon, annetaan vain puhelinnumeroita tai nettiosoitteita. Eihän köyhällä romanilla ehkä aluksi ole kännykkäliittymää eikä hän osaa käyttää nettiä.

– Romanit olisivat kiinnostuneita esimerkiksi maataloustöistä, tiskaamisesta, metsänistutusprojekteista, purkutöistä, jätteen lajittelusta ja muista vastaavista töistä, joita moni suomalainen pitää liian raskaina ja likaisina.

Tarvitaan romanikielen Agricola

Ensimmäiset Romanian romanit ilmaantuivat Helsinkiin toissakesänä. Kadulla rukousasennossa kerjäävät kutsumattomat vieraat herättävät suomalaisissa voimakkaita tunteita. Pirjo Hongisto on saanut yksittäisiltä ihmisiltä kiitosta humaanisuudesta ja rohkeasta käytännön kristillisyydestä, mutta jotkut tutut vaihtavat varmaan nykyisin kadulla puolta hänet nähdessään.

– Toinen antaa katukerjäläisille rahaa, toinen ei. Raamatun mukaan on annettava niin kuin sydän käskee.

Viranomaisten linja näyttää olevan, että katukerjäläisille ei myönnetä konkreettista apua, sillä näille turisteille halutaan tehdä selväksi, että he ovat epätoivottuja.

Hongisto moittii joidenkin viranomaisten toimintaa käsittämättömänä. Talvella pakkasilla poliisi hajotti romanien telttaleirin tiesillan alla sillä perusteella että romanit kulkivat jalan vilkasta autoväylää, muttei tarjonnut mitään suojaa tilalle.

– Kun yksittäiset ihmiset soittelivat SOS-päivystykseen ja poliisille tarjoutuen viemään romaneille makuupusseja ja muita tarvikkeita, jos saisivat tiedon heidän olinpaikastaan, heille oli kylmästi vastattu, että ’emme välitä tällaista tietoa’. Jos kiellon perusteena oli romanien turvallisuus, Helsingin kaupunki olisi voinut viedä tarvikkeet romaneille.

Koettuaan itse vaikeita vaiheita Pirjo Hongisto osaa eläytyä kerjäläisten hätään. Tiedottaja ja toimittaja osti 80-luvulla uusimaalaisen ilmaisjakelulehden. Sen ajauduttua lamavuosina vaikeuksiin hän menetti työnsä ja omaisuutensa ja maksaa edelleen 14 vuoden takaisia velkoja. Henkiset resurssit eivät riittäneet saneeraukseenkaan. Onneksi Suomessa on hyvä ulosottolaki – ihan kaikkea ei viedä.

Hongistot muuttivat Helsingin Kallioon, missä Pirjo Hongisto monta vuotta toimi miehensä omaishoitajana. Puoliso kuoli viime vuonna.

– Sosiaaliapuunkin olen joutunut turvautumaan. Mitä muuta se on kuin kerjäämistä, kun ilman anelemista sieltä ei mitään saa?

Pirjo Hongisto on nyt puuhaamassa yhdistystä, jonka tarkoitus on auttaa Romanian romaneja ja muita Suomeen tulevia hädänalaisia ihmisiä.

– Pelkkä aineellinen ja henkinen apu ei riitä, vaan tarvitaan myös hengellistä apua. Emme saa piilottaa evankeliumia tänne tulevilta muukalaisilta.

Luuletko saavasi porukkaa taaksesi?

– En ainakaan paljon. Eihän yhdistyksen perustamiseen tarvitse olla kuin kolme, Hongisto naupauttaa.

Usein vedotaan siihen, että ihmisiä voidaan parhaiten auttaa heidän kotimaassaan.

– Yhdistyksen tarkoitus onkin eri teitä osoittaa, että kun ihmiset on varustettu henkisesti, hengellisesti ja aineellisesti, heidät voidaan kotiuttaa luomaan kauppasuhteita ja kaikki muu sinne kotikyliin ruohonjuuritasolla. Silloin perheet eivät hajoa. Emmehän me tahdo siirtotyöläisten armeijaa, joilla on kaksi perhettä, yksi Suomessa ja toinen lähtömaassa, kuten helposti käy esimerkiksi Eurooppaan tulleille afrikkalaisille.

– Balkanista saakka Euroopan romaneilla on yhteinen kieli, kalderas, jota puhuu äidinkielenään 7-10 miljoonaa ihmistä. Yllätyksekseni kuulin, että koko Raamattua ei vieläkään ole käännetty tälle kielelle. Me raamattuherätyksen kokeneet eurooppalaiset olemme romaneille velkaa sen, että he saavat äidinkielisen koko Raamatun.

– Tarvittaisiin romanikielen Agricola.

– Jumala on kiinnostunut romanien sieluista. Kun romanit tulevat joukolla herätykseen, siitä alkaa myös heidän yhteiskunnallinen nousunsa.

Teksti Kristiina Miettinen
Kuva Jani Laukkanen