Pyhän kätketty kutsu

Riikka Myllys ilmoitti kuusivuotiaana naapureilleen, että hänestä tulee isona pyhäkoulusihteeri. Liekö asiaan myötävaikuttanut se, että äiti sattui tekemään töitä seurakunnassa perheen pienimpien kanssa.

Kirkon töissä, pappina ja diakonissana Kuopiossa vaikuttavat vanhemmat kertovat vaatineensa esikoiseltaan paljon. Tyttärestä tuli määrätietoinen, luova ja organisointikykyinen. tunnollinen, innostunut ja ratkaisukeskeinen, lisäävät ystävät.

Yläasteella alkanut teologian polte vei savolaisneidon yliopistoon, jossa hän hyvin edenneiden lukujen lomassa mietti vielä tovin myös lääkärin ammattia. Teologia kuitenkin voitti.

Jo opiskeluaikaan projektit ja suuret kokonaisuudet kiinnostivat. Siinä valossa ei ole yllätys, että pari vuotta sitten papiksi vihitty Myllys ahertaa tulevat vuodet projektisihteerinä kirkkohallituksessa. Hänen ja muutaman työryhmän vastuulla on se, miten pyhä kirkon yhteisenä painopisteenä saa kentällä tuulta purjeisiin alkavan kolmen vuoden kuluessa.

– Pyhä ravitsee ihmistä. Sitä on aina tarjolla. Kannattaa maistaa. Siitä tämä hanke haluaa muistuttaa.


Pyhä menee
asian ytimeen

Kirkkohallitus on yli 40 vuoden ajan pukannut Suomen Siionin kaikkiin kolkkiin kirjettä, ohjetta ja projektia toisensa perään.

Keskushallinto hoitaa kirkon yhteisiä tehtäviä. Avuksi seurakunnille tuotetut hankkeet aiheuttavat joskus pientä närää maakunnissa. Mitä ne Helsingin herrat taas ovat keksineet?

Kun keskushallinto puhuu nyt pyhästä, se tuntuu osuneen maaliin.

– Teema koetaan mahdollisuutena. Sen kuullaan liittyvän evankeliumin sisältöön. Hankkeemme voi vahvistaa perustyötä ja tukea kirkon sanomaa, Riikka Myllys luettelee.

Katajanokan kivitalosta tarjotaan seurakuntiin “langanpäitä ja vapautta valita pyhä-teemaan oma tulokulma”. Myös herätysliikkeitä kutkutellaan mukaan. Järjestöistä ainakin Kansan Raamattuseuran verkkosivuilla kutsu on jo otettu vastaan.

On heitetty myös ajatus, että vuoden 2011 hengellisen kesäjuhlien teemat voitaisiin jotenkin kietoa pyhä-aiheen ympärille.

– Jos erilaiset äänet pääsisivät juhlilla näkyviin, kirkossa voitaisiin käydä mielenkiintoista vuoropuhelua.


Persoona
kohtaa toisen

– Se liittyy Jumalan kohtaamiseen. Se on enemmän kokemus kuin opillinen asia, Riikka Myllys pohtii pyhän henkilökohtaista merkitystä.

Hän uskoo, että hänen kaltaisensa nuori seurakuntalainen kaipaa kirkossaan ennen muuta hyväksytyksi tulemista.

– Sitä, ettei asetuta toisen kristityn yläpuolelle tai lisätä riittämättömyyden tunteita muutenkin kovassa ajassa. Tässä kirkolla olisi paljon nykyistä enemmän sanottavaa.

Myös kirkollinen kieli kiinnostaa nuorta teologia ja pyhän projektityöläistä. Miten nykynuori saisi siitä kielestä kiinni? Miten eri kielimaailmat voisivat lähestyä toisiaan ja rikastuttaa uskoa? Miten voitaisiin puhua selvemmin, vaikka tullaan erilaisista lähtökohdista?


Nopean ja hitaan
erilainen pyhä

Jo vuosia on hoettu, kuinka pyhän ja arjen rajan on hämärtynyt ja pyhä kadonnut tyystin. Riikka Myllys kysyy, mihin pyhä mahtoi kadota? Kävikö pikemminkin niin, että maailma muuttui ja pyhä lymyää ripeätahtisen maailmamenon sivu-uomissa.

– Pyhä voi löytyä, kun malttaa pysähtyä, rauhoittua, keskittyä olemaan läsnä.

Hän myöntää, että pyhän kokemus on aina yksilöllinen. Jollekin riittää tunti, toinen tarvitsee enemmän ja aivan erilaisia pysähtymisiä.

Pyhä-teema voi Myllyksen mukaan olla myös Kirkastusvuori-kokemus. Se antaa mahdollisuuden kääntyä sisäänpäin, vahvistua omassa hengellisyydessä, yksin ja työyhteisön kanssa

– Mutta kuten Kirkastusvuorelta pitää tulla alas, myös pyhää pitää elää monenlaisten seurakuntalaisten kanssa ja työn arjessa.

Vaikka kirkko ei voi omia pyhää hän sanoo pappina olevansa jatkuvasti pyhän asioilla, vaikka pyhästä ei puhuttaisi sanaakaan.

– Pyhä on läsnä jokaisessa kohtaamisessa.

Pyhä-teeman hän toivoo välittävän riviluterilaiselle jotain keskeistä uskosta.

– Olisi hyvä, jos kirkkoa ei aina ajatella väen vähenemisen ja numeroiden kautta.

Teksti: Lea Lappalainen
Kuva: Jani Laukkanen