Sata vuotta Dag Hammarskjöldin syntymästä

"Nöyryys on yhtä suuressa määrin itsensä alentamisen kuin itsensä ylentämisen vastakohta. Nöyryys on siinä, ettei vertaakaan itseään mihinkään. Tässä mielessä nöyryys on täydellistä itsensä unohtamista. Kiitos ja moite, menestyksen ja vastoinkäymisen tuulet puhaltavat yli tämän kaltaisen elämän, jälkeä jättämättä ja sen tasapainoa horjuttamatta", kirjoitti päiväkirjaansa Dag Hammarskjöld, jonka syntymästä tulee heinäkuussa kuluneeksi sata vuotta.

 

Ruotsalaisen aatelissuvun jälkeläinen ja entisen pääministerin poika kohosi YK:n pääsihteeriksi 1953. Dag kasvatettiin yhteiskunnallisesta osallistumisestaan kuuluisan Hammarskjöldin suvun perinteisiin, joihin kuuluivat velvollisuudentunto ja tarmokkuus. Tämän ulkokuoren sisällä olevaan rikkaaseen sielunmaailmaan vain harva ystäväkään pääsi kurkistamaan. Niinpä postuumina julkaistun päiväkirjan, Kiinnekohtia, ilmestymisen jälkeen olikin maailman hämmästys suuri, kun piinkovan poliitikon sisältä paljastui herkkä kristitty ajattelija.

 

Läpi elämän seurannut yksinäisyys alkoi olla Dag Hammarskjöldille tuttu olotila jo opiskeluaikoina. Nuori intellektuelli koki vierautta opiskelutovereiden seurassa Upsalan yliopistossa. Samankaltaisia vakavia peruskysymyksiä pohtivia sielunsukulaisia löytyi vähän. "Matkoista pisin on matka sisään päin. Hän joka on valinnut kohtalonsa, lähtenyt matkalle kohti oman itsensä pohjaa - jos nyt on pohjaa lainkaan - vielä hän on teidän keskuudessanne, joskaan ei enää yhteydessä teihin…", hän kirjoittaa päiväkirjassaan. Dag valmistui filosofian kandidaatiksi jo 19-vuotiaana.

 

Saatuaan kutsun YK:n pääsihteeriksi Dag Hammarskjöld kirjoitti ystävälleen: "Uudessa julkisessa asemassani on yksityishenkilön hävittävä antaakseen tilaa kansainväliselle virkamiehelle." Hammarskjöldin virkakauteen sisältyi monia vaikeita kriisejä eri puolilla maailmaa, joita sovitellessaan hän oli levon puutteesta ja kritiikin ankaruudesta uupumaisillaan. Päiväkirjan sivuilla on merkintä: "Miten lähellä henkistä kuolemaa voikaan ihminen olla julkisivun takana, jota kannattaa suuri pätevyys, velvollisuudentunto - ja kunnianhimo! Ylistä levottomuutta, joka on merkki siitä, että elämää vielä on."

 

Yhdessä ainoassa et koskaan ole yksin

 

Hammarskjöld kertoo päiväkirjassaan tarkkaan harkituin sanoin elämänsä suurista taitekohdista yksinäisellä tiellään kohti kutsumusta. Jo opiskeluaikoina hän kirjoittaa olevansa valmis keskittämään kaiken yksinkertaiseen uhriin. Tämä uhriteema kantaa läpi hänen koko 56-vuotisen elämänsä aina Etelä-Afrikassa tapahtuneeseen lentokoneen alas ampumiseen asti syyskuussa 1961. Samana vuonna hänelle myönnettiin Nobelin palkinto, jota hän ei enää itse ollut vastaan ottamassa.

 

Kiinnekohtien ilmestyttyä lehdistö ruoti hanakasti edesmenneen pääsihteerin motiiveja ja uhrautumisen halun syitä. Itse mies pohti uhriteemaa paljonkin muun muassa Kristuksen ristinkuoleman ääressä: "Uhrautuuko hän toisten puolesta, mutta oman itsensä vuoksi, ylevän itsekeskeisyyden vaatimuksesta? Vai toteuttaako hän itseään toisten vuoksi?"

 

Kiinnekohdissa esiintyvä ristin kantaminen ja kuoleman aavistus kääntyi kristillisiä arvoja ymmärtämättömässä kritisoivassa lehdistössä onnettoman ihmisen pakokeinoksi yksinäisestä eristäytymisestään. On myös väitetty, että Hammarskjöld-myytti on samalla Narkissos-myytti. Mies ihastui kärsimyksensä kauneuteen niin, että samasti itsensä Kristukseen ja kulki masokistista nautintoa tuntien kohti kuolemaa virkamatkalla Afrikassa.

 

Kitkerimmissä arvioinneissa hänestä tehtiin Jumalan pilkkaaja.

 

Kristinusko, samoin kuin yksinäisyyskin oli päiväkirjan mukaan älyllisen kamppailun tuloksena vapaasti valittua. Hammarskjöldillä ei tiedetä olleen kuin yksi seurustelusuhde, josta hän luopui kilpakosijan ilmaannuttua kuvaan mukaan.

 

"Missä on elämäni inhimillinen lämpö, kysyt. Kaikkialla eikä missään. Minun elämäntilanteessani on panoksen osahintana kai se, että voi antaa itsensä täysin varauksetta vain siinä tapauksessa, että ei samalla riistä vähäisintäkään joltakin toiselta", kirjoittaa naimattomana elämänsä elänyt mies kirjeessään ystävälleen.

 

Ilmeisesti Hammarskjöld valitsi selibaatin tietoisesti voidakseen perhe-elämän velvollisuuksista vapaana etsiä tietään ja toteuttaa sitä hyvällä omallatunnolla. Myöhemmin Hammarskjöldiä on naimattomuutensa vuoksi epäilty homoseksuaaliksi, mutta tätä eivät ole vahvistaneet ketkään hänen läheisimmät ystävänsä.

 

Hammarskjöldin ystävät näkivät miehen avautuvan, tulevan ulos kuorestaan ja solmivan helliä, läheisiä ihmissuhteita sen jälkeen, kun hänet valittiin YK:n johtoon. Elämäntehtävän löytyminen vapautti hänet itsekeskeisestä etsinnästä. "Hän ei ollut lainkaan epätoivoinen, vaan täynnä uutta varmuutta, uutta rakkautta", kertoo Sven Stolpe kirjassaan Dag Hammarskjöld yksinäinen ihminen.

 

Oikein voi kirjoittaa vain, jos ei poistoja kaihda

 

Vuosien painiskelu älyn, rehellisyyden ja uskon välillä kääntyi lopulta varmuudeksi: "Uskon kieli on joukko formulointeja, jotka kartoittavat perustana olevaa henkistä kokemusta. Tätä kokemusta ei tule pitää sellaisena ilmiönä, jota voisi kuvata filosofian vakiinnuttamin termein, todellisuutena, joka on aistiemme tavoitettavissa ja jota voimme eritellä logiikan asein. Kesti kauan, ennen kuin ymmärsin mitä tämä merkitsi. Kun lopulta pääsin niin pitkälle, tunsin omakseni uskon, johon minut on kerran kasvatettu ja joka itse asiassa oli antanut elämälleni suunnan jopa silloinkin, kun älyni taisteli sitä vastaan. Tunnen voivani vahvistaa tämän vakaumuksen tinkimättä siitä älyllisestä rehellisyyden vaatimuksesta, joka on todellinen avain mielen kypsyyteen."

 

Kolme kuukautta ennen kuolemaansa Kongon kriisin riehuessa kuumimmillaan, uupunut ja sovintoyrityksissään väärinymmärretty mies kirjoitti enteellisesti Jumalalleen: "Sinä jota en tunne, jolle vain kuulun. Sinä, jota en ymmärrä, joka vain minut vihit kohtalooni. Sinä…!"

 

Päiväkirja löytyi Hammarskjöldin New Yorkin asunnosta hänen kuolemansa jälkeen. Mukana olleessa päiväämättömässä kirjeessä Hammarskjöld sanoo päiväkirjansa paljastavan hänen ainoan oikean "profiilinsa". Hän tiesi, että kirjan julkistaminen tulisi aiheuttamaan väärinymmärryksiä, mutta myös avaamaan huimia maisemia samaa kieltä puhuville sielunmatkalaisille. On ymmärrettävää, ettei hän halunnut tekstejään riepoteltaviksi elinaikanaan.

 

Syvä kristillinen vakaumus ja Kristuksen esikuva-asema hänen elämässään oli useimmille suuri yllätys.

 

Eräällä tavalla Hammarskjöld teki kirjastaan kuolemattoman jatkeen itselleen, kuin lapsen, jonka kaipuuseen hän muutamassa kirjeessään viittaa. Hän nimittää ratkaisemiaan kriisejä lapsikseen: "Suezista tuli minun kolmas lapseni." Lapsen nimen sai myös maatila, jonka Hammarskjöld hankki pakopaikakseen maailman myllerryksien keskeltä.

 

Kiinnekohtia kuului 1970-luvulla suomalaisten lukemistoon, ja sen olemassa olo kirjahyllyssä kertoi valveutuneisuudesta. Nykyisin kirjaa löytää suhteellisen helposti antikvariaateista. Se on häikäisevää, epätodellisen ihanteellista ja ylevää tekstiä, jollainen nykyisin leimataan helposti sentimentaaliseksi. Kiinnekohtia sisältää lainauksia Raamatusta, sekä viitteitä Hammarskjöldin lempikirjailijoista kuten Martin Buberista ja Tuomas Kempiläisestä.

 

Jumala ei kuole

 

YK:n palvelukseen tultuaan Hammarskjöld suunnitteli massiivisen toimistorakennuksen sisällä New Yorkissa sijainneen hiljentymishuoneen sisustuksen uudelleen. Keskelle kapeaa huonetta hän sijoitti Ruotsista tuodun rautamalmijärkäleen. Tummaan säännöllisen muotoiseen kiveen lankeaa himmeä valo ylhäältä. Siinä kiteytyy Hammarskjöldin ikävä älyn, tunteen ja moraalin kypsyyteen siinä määrin kuin se inhimillisyyden painon alla on mahdollista.

 

"Jumala ei kuole sinä päivänä, jolloin lakkaamme uskomasta persoonalliseen jumaluuteen, mutta me kuolemme sinä päivänä, jolloin elämäämme ei enää säteile alituisesti uudistuvan ihmeen loiste valosta, jonka lähteet ovat järjen tuolla puolen", kirjoittaa mies, jolla järkensä puolesta olisi ollut millä kerskua.

 

Ehkä juuri tinkimättömyys suunnan valinnassa on herättänyt ärsyyntymistä kriitikoissa, sillä se on vieras ja epämuodikas ajatus yksilön hedonistista vapautta ihannoivassa ajassa. Omien sanojensa mukaan hän pyrki kohti kärsivällisyyttä, oikeamielisyyttä, nöyryyttä, uskollisuutta, rohkeutta ja hiljaisuutta.

 

Runsaasta ja varsin erimielisestä Hammarskjöld-kritiikistä löytyy sellaisia laatusanoja kuten liikahienostunut esteetti, sisäisen eheyden edustaja, rienaaja, eristynyt, oikeamielinen, hyvä, ja niin edelleen. Käsiala-analyysi kertoo äärimmäisen loogisesta, hieman eristäytyneestä, itseään korostamattomasta ja seksuaalisuutensa tukahduttaneesta persoonasta.

 

Oltiinpa Dag Hammarskjöldistä mitä mieltä hyvänsä, aikamme suurten vaikuttajien joukossa hän edustaa miestä, jonka ajatukset elävöittävät vielä pitkään runsaslukuisten opetuslastensa mieliä eri puolilla maailmaa. Yhä löytyy tuoreita kukkia Hammarskjöldien sukuhaudalta Upsalasta pääsihteerin kuoleman tai syntymän vuosipäivinä.

 

Tänä vuonna Dag Hammarskjöld Foundation järjestää Ruotsissa ja eri puolilla maailmaa merkkimiehen satavuotissyntymäpäivän kunniaksi seminaareja, näyttelyitä, konsertteja ja julkaisee kirjoja. Suomessa pidettiin Hammarskjöld-seminaari Helsingin yliopistolla huhtikuun alussa. Pääpuhujana oli Mauno Koivisto.

 

Teksti: Kirsi-Klaudia Kangas

Kuva: Lehtikuva

 

 

 

 

Minä olen astia. Juoma on Jumalan. Ja Jumala se, jolla on jano.

 

 

 

 

 

Nöyrä ja ylpeä uskossa: Tämä merkitsee elävää tuntoa siitä, että Jumalassa en ole mitään, mutta Jumala on minussa.

 

 

 

Dag Hammarskjöld:

 

Syntyi 29.7.1905 Jönköpingissä, Ruotsissa

 

Mm. kansantaloustieteilijä, lakimies, tohtorin arvo 1933, Ruotsin valtionpankin hallituksen puheenjohtaja, valtiovarainministeriön valtiosihteeri, Ruotsin ulkoasiainministeriön kabinettisihteeri, YK:n pääsihteeri 1953-61

 

Kuoli Pohjois-Rhodesiassa sovitellessaan Kongon kriisiä 18.9.1961

 

Vägmärken (Kiinnekohtia) ilmestyi Ruotsissa 1963

 

 

 

Kirjallisuutta/ Lähteet:

 

Dag Hammarskjöld, Kiinnekohtia, Otava 1975

 

Sven Stolpe, Dag Hammarskjöld yksinäinen ihminen, WSOY 1964

 

Bo Beskow, Dag Hammarskjöld lähikuva, Otava 1969

 

 

 

 

 

 

 

YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld tapasi presidentti Urho Kekkosen Suomen vierailullaan vuonna 1956. Hammarskjöldin syntymästä tuli heinäkuussa kuluneeksi 100 vuotta. Tämän kristityn ajattelijan elämäntyötä on muisteltu eri puolilla maailmaa.

 

Lehtikuva/ Reino Loppinen