Suojelusenkeli kulkee mukana

Sanan suvipäivillä on vuodesta 1994 lähtien ollut mahdollisuus lähteä lauantai-aamuna leppoisalle juoksulenkille hyvässä seurassa, ilman kilpailupainetta. Ikään kuin valmistamaan keho ja mieli vastaanottamaan päivien hengellinen anti.

Kaikille halukkaille tarkoitettua Sanan hölkkää ovat vuosien varrella vauhdittaneet monenlaiset jalkataiteilijat Julma-Juha Väätäisestä lähtien.

Tämän vuoden Suvipäivillä Raisiossa hölkän vetonaula on harvinaisuus koko maailmankin mittakaavassa. Petra Ojaranta on maailman historian ainoa nelinkertainen maailmanmestari jääpeli ringetessä.

Aivan joka päivä ei tule vastaan ihmistä, joka olisi teettänyt itselleen suojelusenkeliä esittävän tatuoinnin. Jalkapöytään tatuoitu enkeli on jo muutaman vuoden ajan muistuttanut Petra Ojarantaa Jumalan suojeluksesta ja varjeluksesta. Tämän viikon lauantaina suojelusenkeli siivittää Sanan hölkkää Suvipäivillä Raisiossa.

Lenkkivieras-haastattelu tehdään samoilla Kerttulan urheilukeskuksen purupoluilla, joilla Sanan hölkkäkin juostaan.

– Siellä on muutama aika iso mäki. Otetaan ne rauhallisesti, ettei ala puhe pätkiä, haastateltava pohjustaa.

Postin voisi kääntää jäähalliin

Jääkiekon sukulaispeli ringette on alun perin Kanadassa tytöille ja naisille kehitetty joukkuepeli. Suomeen ringette rantautui kolmekymmentä vuotta sitten. Tällä hetkellä meillä on lajin harrastajia noin 5000 runsaassa 50 seurassa.

Ringette kuuluu suosituimpiin naisjoukkuelajeihin, Suomessa sen harrastajia on tuplasti enemmän kuin nais- ja tyttöjääkiekkoilijoita. Monipuolinen ja vaativa ringette on kuitenkin mediassa jostain syystä jäänyt muiden lajien varjoon.

Kahdeksan ikäisestä ringetteä harrastanut Petra Ojaranta sanoo melkein asuvansa Raision jäähallilla. Oman harjoittelun ja pelaamisen lisäksi hän aikoo vielä ryhtyä valmentajaksi.

– Valmennan ensi talvena seuramme 12-14–vuotiaiden tyttöjen joukkuetta. Se on uusi, hieno haaste, Petra innostuu purupolun puolessa välissä.

– Rakastan ringetteä niin paljon, että olen valmis viettämään lähes kaiken vapaa-aikani jäähallilla. Pitäisiköhän posti kääntää tulemaan sinne, hän vitsailee.

Maailmanmestari on jo unohtanut puheet rauhallisesta juoksuvauhdista jyrkissä ylämäissä. Ringette näyttää pitävän harrastajansa luistelun lisäksi myös hyvässä juoksukunnossa. Hengästymisestä ei ole tietoakaan, eikä puhe pätki jyrkimmissäkään nousuissa.

Petra Ojaranta ei osaa sanoa, mikä hänestä on tehnyt nelinkertaisen maailmanmestarin. Hän ei pidä itseään poikkeuksellisen lahjakkaana urheilijana.

– Valtava innostus ja kova halu harjoitella, hän arvelee menestymisensä syiksi.

Urheiluun väistämättä kuuluvat vammat ovat aina osuneet hetkiin, jotka eivät ole haitanneet maajoukkueuraa.

Petran elämä on pelkkää kultaa

Petra Ojarannan elämä on ollut yhtä urheilua, mutta se ei kaduta 32 vuoden korkeaan ikään ehtinyttä ringettetyttöä.

– Kun uhraa aikansa ja energiansa urheiluun, ei ehdi huonoille teille. Terveelliset elämäntapani ovat ehdottomasti urheilun ansiota.

Ringette on kuitenkin urheilulaji, jossa ei tunneta sanaa ammattilaisuus. Vaikka peliä pelataan samassa kaukalossa jääkiekon kanssa, suuret setelit ovat kiertäneet ringettetytöt ja päätyneet lätkäjätkien taskuihin.

– Olen jo usean vuoden ajan ollut myyjänä kultasepänliikkeessä.

No niin tietysti. Missä muualla neljän kultamitalin urheilija voisi olla töissä kuin kultasepänliikkeessä!

Vaikka urheilu ja työ täyttävätkin nelinkertaisen maailmamestarin elämän, hänen ajatusmaailmaansa mahtuu sentään muutakin.

– Lapsena iltarukoukset kuuluivat asiaan, ja aikanaan kävin rippikoulun. Nämä syvällisemmät elämänarvot ovat kuitenkin saaneet kunnolla sijaa elämässäni vasta nyt aikuisiässä.

– Uskon ja luotan Jumalaan, muuten lähes jatkuvasti hymyilevä Petra vakavoituu hetkeksi.

Hän sanoo monien asioitten yhteydessä ajattelevansa, että taivaan Isällä ovat varmasti sormensa pelissä. Eikä maailmanmestari nyt tarkoita pelkästään ringette-peliä.

Petra Ojaranta pelasi muutama vuosi sitten yhden kauden Kanadan Edmontonissa. Eläminen ja pelaaminen kaukana koti-Suomesta kehittivät häntä pelaajana ja ihmisenä Sen jälkeen hänellä on ollut melkein intohimo päästä matkustelemaan yksin ulkomaille.

– Matkustaessani yksin Jumalakin tulee joskus mieleeni. Haluan uskoa, että joku seuraa ja johdattaa minua tuolta ylhäältä, että suojelusenkelit ovat matkalla mukana.

Petra on käynyt useita kertoja Pohjois-Amerikassa. Kerran matkalle lähtöä varjostivat terveysongelmat

– Se sai minut ottamaan turvaa tuovan tatuoinnin jalkapöytään. Suojelusenkeli on ollut mukanani nyt muutaman vuoden. Ehkä sekin kertoo omaa kieltää siitä, minkälaisia ajatuksia minulla on tuohon suuntaan, Petra nyökkää ylöspäin.

– Taisin päästä yllättämään sinut, ringettetyttö naurahtaa, eikä yhtään erehdy. Etukäteen ei ollut mitään puhetta enkelin mukaantulosta haastattelulenkille.

Armoa tarvitaan elämän loppupeleissä

Kerttulan pururadalle on hiljattain tuotu paksuhko kerros uutta purua ja puuhaketta. Se tekee polusta mukavan pehmeän, mutta samalla raskaan juosta.

Lenkkivieras-haastattelujen tekemisessä kaikkein tärkeintä on ajoitus. Kysymykset kannattaa tehdä tasaisella tai alamäessä. Kun haastateltava joutuu vastaamaan ylämäessä, toimittaja saa itse haukkoa rauhassa happea.

Jyrkän mäen juurella puhe kääntyy rukoilemiseen. Petra Ojaranta sanoo rukoilevansa varsinkin silloin, kun elämässä on jotakin hankalaa, jopa ylivoimaiselta tuntuvaa.

– Silloin pyydän apua ja voimia. Uskon, että tuolla ylhäällä on joku, joka kuulee rukoukset ja voi auttaa. Tuntuu hyvältä, kun voi luottaa siihen, että taivaan Isä on meidän matkassa viimeiseen pillin vihellykseen asti. Jumalan armo ja hyvyys ovat tärkeimmät asiat, joita elämän loppupeleissä tarvitaan.

Petra Ojaranta on sen verran vahvasti kiinni tässä elämässä, ettei hän ole pahemmin tuonpuoleista elämää vielä ajatellut.

– On ollut hetkiä, jolloin olen pelännyt kuolemaa. Silloin on tuntunut hyvältä laittaa kädet ristiin.

Kun haastateltavalle heittää kysymyksen, minkälaista hänen mielestään on hyvä elämä, vastaus tulee nopeasti.

– Onnellinen elämä voi olla aineellisesti hyvinkin vaatimatonta, jos elämän arvot ja terveys ovat kunnossa. Elämän sisältö on minulle paljon tärkeämpää kuin ulkoiset olosuhteet tai aineellinen vauraus.

– Hyvää elämää ei voi ostaa rahalla. Olen usein sanonut, että lähimmäisistä välittäminen on ilmaista. Miksi me ihmiset emme jaa ympäristöömme enemmän välittämistä ja lähimmäisenrakkautta? Ne eivät edes maksa mitään.

Haastattelulenkki on kääntymässä lopuilleen. Tullaan jo pois purulta jäähallin nurkalle. Joku on laittanut hallin ilmoitustaululle nelinkertaisesta maailmanmestarista kertovia lehtileikkeitä. Yhdessä on otsikko: ”Petra Ojaranta – ainutlaatuinen.”

Kuinka ainutlaatuisena Ojaranta näkee oman elämänsä?

– Olen saanut elää hyvää elämää, olla lähes koko elämäni ajan tosi onnellinen ilman erityisempiä kriisejä. Toisinaan ajattelen, että jos joskus löydän rinnalleni jonkun ihanan ihmisen, jonka kanssa voin jakaa ilot ja surut, niin olenkohan silloin vielä hiukan onnellisempi, Petra pohtii.

Teksti ja kuvat: Olli Karhi

Sanan hölkkä Suvipäivillä la 14.6. klo 8.30