”Turha kysyä, miksi juuri minulle”

Kansanlähetystä kolmetoista vuotta johtanut pastori Timo Rämä, 62, on profiloitunut asiajohtajaksi, joka pitkälti on pitänyt henkilökohtaiset tuntonsa sisällään. Hiljattain todetusta Parkinsonin taudistaan hän on kuitenkin puhunut avoimesti.

Kansanlähetyksen keskustoimistolla Ryttylässä tehdyssä haastattelussa itku ja nauru ovat miehellä herkässä. On kuin tieto sairaudesta olisi avannut jonkin lukon.

– Itkuherkkyys on tullut vasta Parkinsonin myötä, Rämä sanoo hieman hämmentyneenä kyynelistään.

Rutiinitarkastus työterveyslääkärillä viime syksynä sai yllättävän käänteen.

– Valittelin, että vanhetessaan kangistuu joka puolelta ja takkiakaan ei tahdo saada päälle. Yllättäen lääkäri kysyi, olenko huomannut käsialassani muutosta. ’Joo, se pienenee rivin loppua kohden niin, että sihteerin on vaikea saada selvää’, kerroin.

– Saman tien lääkäri sanoi epäilevänsä Parkinsonin tautia. Se oli hirveä järkytys. Parkinsonilla oli minun korvissani pelottava kaiku parantumattomana sairautena.

Työterveyslääkäri oli tavannut Timo Rämän muutama vuosi sitten ja osasi tämän ryhdissä ja olemuksessa sen jälkeen tapahtuneen muutoksen perusteella epäillä Parkinsonia

– Itse asiassa jo pitemmän aikaa on ollut tilanteita, että vastaan tulleet vanhat tutut eivät ole tahtoneet tunnistaa. Viime kesänä Kansanlähetyspäivillä joku kysyi, että ’onko sulla Timo joku sairaus, kun kävelet tolleen’.

– Sen sijaan vaimoni ja muut, jotka elävät lähellä minua, eivät ole havainneet muutoksia yhtä selvästi.

Jumalan sallima minun elämääni

Parkinson-oireyhtymään kuuluu Timo Rämällä käheytynyt ääni, jota hoidetaan puheterapialla. Viime syksynä hän oli äänen takia kahdesti sairauslomalla. Puhumista piti välttää. Mies meni yksin mökille. Pimenevinä päivinä hän kävi hiljaista painia Jumalan kanssa.

– Tutkimustiedon mukaan elämäntavoilla ja Parkinsonin taudin puhkeamisella ei ole yhteyttä keskenään. Näennäisesti on sattumanvartaista, kuka sairastuu. Yksi vaikeimpia asioita tässä prosessissa onkin ollut hyväksyä se, että Parkinsonin tauti on Jumalan sallima minun elämääni.

– Lopulta on tietysti turha ryhtyä murehtimaan, miksi juuri minulle. Ei siihen vastausta tule.

– Sellainen ajatus, että sairaus voisi olla Jumalan rangaistus jostain, on minulle täysin vieras. Ei Jumala toimi niin.

Timo Rämän diagnoosi varmentui neurologilla tammikuun lopulla. Sen jälkeen hän istui kirjoittamaan kirjettä, jossa kertoi asiasta kaikille Kansanlähetyksen työntekijöille.

– Sen prosessin aikana itkin paljon. Jouduin lopullisesti kohtaamaan sairauteni.

Raamatussa Jaakobin kirjeessä annetaan ohje, että seurakunnan vanhimmat voitelevat sairaan öljyllä ja rukoilevat hänen puolestaan. ”Ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan.”

– Ensimmäiseksi kerroin sairaudestani Kansanlähetyksen liittohallitukselle, kun meillä oli kokous. Saman tien pyysin öljyllä voitelua ja rukousta. Ajattelin, että sen jälkeen minun ei tarvitse juosta rukouskokouksissa pyytämässä. Kerta riittää.

– Vastaavaa ei varmaan koskaan aikaisemmin ole tapahtunut Kansanlähetyksen liittohallituksen kokouksessa.

Kyllä tämän kanssa pärjää

Parkinsonin taudin eteneminen on yksilöllistä.

– Olen saanut Parkinsonia sairastavilta rohkaisevia viestejä. ’Kyllä tämän kanssa pärjää, ja kun lääkitys löytyy, niin elämä jatkuu niin kuin ennenkin’, eräs soittaja sanoi.

– Eräs neurologi totesi, että elinikäinen riesahan tämä on, mutta ei tähän kukaan ole kuollut. Parkinson ei vaikuta eliniän pituuteen. Hyvä puoli on myös se, että tähän sairauteen ei liity kovia kipuja.

Timo Rämän kännykkä päräyttää hälytyksen. On aika ottaa pilleri.

– Tammikuussa juuri kun olin alkanut syödä tätä Parkinsonin alkuvaiheeseen tarkoitettua valmistetta, Helsingin Sanomissa oli juttu sen mahdollisista sivuvaikutuksista, joita ovat muun muassa seksiriippuvuus ja peliriippuvuus. Työkaverien kanssa nauroimme hervottomasti, Rämä hekottelee.

Vuokko ja Timo Rämällä on neljä aikuista lasta ja kuusi lastenlasta

– Perhe on ottanut tämän hyvin. Vaikka kyllähän sitä yhdessä itkettiin, kun sairauteni varmistui.

– Kun eläkeikään on enää muutama vuosi, olin tietysti jo suunnitellut, mitä kaikkea sitten teen ja harrastan. Kuten että olen mökillä kaikki keväät ja seurataan muuttolintujen touhua. Mutta senhän voin näillä näkymin tehdä nytkin. Oireeni ovat olleet aika lievät. Se tietysti pelottaa, jos tauti kehittyy kovin pahaksi.

Timo Rämän työkunto tarkistetaan puolivuosittain.

– Haluan tämän loppuajan työssä keskittyä erityisesti niihin tehtäviin, joissa koen olevani hyvä.

Timoa ei saa auttaa

Valokuvat päätetään ottaa pihalla.

– Näkyykö, että olen itkenyt, Timo Rämä kysyy tiedottaja Anne Lepikolta, jonka kohtaamme eteisessä.

Rämä alkaa vetää takkia päälleen, mutta olkanivelen jäykkyys tekee haittaa

Lepikko on auttamaisillaan, mutta vetää kätensä takaisin.

– Timoa ei saa auttaa, hän hymyilee.

Ulkona on vastassa Vuokko Rämä, joka kiinnittää miehensä takin napinläpeen säteilevänä hehkuvan leskenlehden.

Teksti ja kuva: Kristiina Miettinen