Uutisvirrassa opittava kroolaamaan

Harmaa marraskuun aamu tihkuu vettä, mutta Turkuhallissa Maata näkyvissä -festivaaleilla tunnelma tiivistyy nuorten paneutuessa pienryhmissä valitsemiinsa aiheisiinsa.

Mediakanavan vetäjä, YLE uutisten toimittaja Mika Kriikku kuvaa tiedotusvälineitä kohtaamispaikaksi, jossa poliitikot ja kansalaiset jakavat kokemuksiaan. Intensiivinen parituntinen kuljettaa keskustelua perinteisten tiedotusvälineiden roolista Facebookiin ja verkossa käytävän keskustelun rankkoihin aiheisiin.

Ja kun kristillisillä nuorisofestareilla ollaan Kriikku kehottaa mediasukupolven edustajia pohtimaan, millä kaikella kannattaa tajuntansa täyttää.
– Opettajani ohjasi 22 vuotta sitten meitä koululaisia Raamatun kehotuksella, joka nykykäännöksen mukaan kuuluu näin: ”Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – siellä on koko elämäsi lähde.”(Snl. 4:23)

Kriikku suosittelee opiskelemaan ajanhallintaa ja pitämään myös mediapaastoa, jota itsekin harrastaa lomillaan.

Obaman voitto on toivon merkki

Kriikku ilmoitti äidilleen yläasteella, että hänestä tulee toimittaja. Tie toiveammattiin avautui valtio-opin opintojen ja eri radiotoimituksissa kertyneiden harjoittelujen myötä.
– Rakastan radiota. Välineenä se on nopea, intiimi ja monipuolinen.

Uutistoimittajalta vaaditaan loputonta tiedonhalua, nopeutta, ja hyvää paineensietokykyä.
– Ja pitää jaksaa herätä aikaisin, Kriikku lisää hymyillen.

Aamuneljältä alkanut tiivis ja kiireinen työrupeama on päättynyt ja suunnistetaan yhteen Radiotalon kahviloista.

Uutistulvassa hän sanoo ammattilaisten selviävän koulutuksen, kokemuksen ja maalaisjärjen avulla. Pitää myös tutkia jatkuvasti tapahtumien taustoja muista välineistä.
– Eikä kukaan silti hallitse kaikkea, hän lohduttaa myös uutisten vastaanottajia.

Uutistoimittajan missio on Kriikulle kirkas. Tuottaa oikeaa, puolueetonta, kiinnostavaa ja luotettavaa tietoa. Syksyn uutissatoa läpi käytäessä hän nostaa yhden ylitse muiden.
– Barack Obaman valinta Yhdysvaltain presidentiksi toi eittämättä toivoa suuren maan paremmasta tulevaisuudesta. Ja vastuullisuuden lisääntymisestä kansainvälisessä yhteistyössä.

Kriikun viihtymistä uutisissa lisää intohimo omaan äidinkieleen. Taannoisilla kielenhuoltokurssilla hän törmäsi eläkkeelle siirtyneeseen uutisankkuri Arvi Lindiin, jota myöntää pitävänsä yhtenä esikuvanaan.

Niin Kriikun kuin Lindin mielestä ammattinsa taitavan uutistoimittajan työkalupakkiin kuuluu vivahteikas kieli. Uutiskielen lähtökohta on oikeakielisyys, mutta sitäkin on mahdollista elävöittää.
– Kielen tylsistymistä pitää vastustaa kaikin keinoin.

Mihin tarvitaan vanhaa mediaa?

Perinteiset tiedotusvälineet kamppailevat ihmisten ajasta vuorovaikutukseen perustuvien, verkossa toimivien välineiden kanssa. Pessimistisimmät arvioivat ainakin sanomalehden kulkevan jo loppuaan kohti. Mihin enää tarvitaan vanhaa valtamediaa?
– Tekemään luotettavia ja tasalaatuisia uutisia, jotka tarjotaan vakiintuneessa, hyvin järjestetyssä muodossa, jolloin ne on myös helppo ottaa vastaan, Kriikku perustelee.

Facebookissa, internetin keskusteluryhmissä ja verkkoyhteisöissä tieto on hänen mukaansa ­ ainakin toistaiseksi ­hajallaan ja heikosti järjestettynä.
– Se on myrkkyä tehokkaalle ajanhallinnalle. Tiedon hankkiminen vaatii ponnistelua.

Hän muistuttaa, että perinteisissä tiedotusvälineissä tiedon on ensin läpäistävä useat eri arviointiportaat ennen julkaisua. Internetin verkkoyhteisössä sen tekee usein yksi ihminen, tiedon tuottaja.
– Toki verkonkäyttäjät arvioivat tiedon tasoa ja virheellinen tieto seuloutuu ajan oloon pois. Yksi kysymys on myös, mistä tietää, mikä tieto kestää tämän jälkikäteissensuurin.

Arjen hyvä ei yllä uutiseksi 

Media saa leipänsä huonojen asioiden kertomisesta ja antaa joskus todellisuudesta ahdistavamman kuvan kuin se onkaan.
– Toisaalta meidän tulee kertoa myönteisistä merkeistä, jos niitä näkyy. Asioiden kaunistelu ei medialle kuulu, muttei perusteeton synkistelykään, Kriikku tarkentaa.

Viime vuosina ja kuukausina on jatkuvasti puhuttu koulujen ja luokkien koon kasvusta ja vanhustenhoidon riittämättömistä resursseista. Nämä ovat myös Kriikun mukaan merkkejä siitä, että yhteiskunnan heikoimmista välitetään liian vähän.
– Toisaalta osa poliitikoista kantaa näistäkin asioista huolta. Arvostan henkilöitä, jotka jaksavat antaa aikaansa epäsuosittuun poliitikon työhön voidakseen vaikuttaa näkemiinsä epäkohtiin.

Menneen syksyn Maata näkyvissä -festivaaleilla Kriikku valotti myös sitä, mistä media ei puhu eikä pukahda.
– Media vaikenee tavalliseen ja hyvään arkeen kuuluvasta, välittämisestä, urheiluseuratoiminnasta, ylipäätään siitä, että hyvät asiat pysyvät ennallaan. Nämä asiat eivät täytä uutisen kriteerejä.

Kriikun mielestä on olennaista huomata, että asia voi olla tärkeä ja totta, vaikka se ei olisikaan uutinen.
– Uutisen luonteeseen kuuluu kertoa yllättävästä muutoksesta, ei hyvästä arjesta, jota valtaosa ihmisistä elää. Uutisiin haravoidaan kaikkein ikävimmät ja synkimmät asiat, kuten sodat, murhat, luonnonmullistukset, talouden alamäet ja yhteiskunnalliset epäkohdat.

Mika Kriikku oli uutispäällikkönä Kauhajoen murhenäytelmän aikaan. Kotona Vihdissä vanhemmat kertoivat Jokelan ja Kauhajoen tapaukset lapsilleen ennen kuin nämä kuulivat ne tiedotusvälineistä tai tovereilta.
– Kaikelta median vaikutuksilta ei lapsia voi suojella, mutta aina voi tehdä jotain. 

Lea Lappalainen

Kuvat Jani Laukkanen