Väri saattaa paljastaa tunteesi

Hentoinen, hauras, punatukkainen taiteilija puhuu sydämellisesti kolmenkymmenen naisen joukolle Ylöjärvellä Pappilan perhetalossa. Syksyisestä naisten illasta on tultu ammentamaan värien avulla itsetuntemusta ja iloa.

Annukka Laine aloittaa Raamattua ja Luukasta lukemalla: ”Katsokaa kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: ei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.”

– Minä tulkitsen tämä kehotukseksi katsella ja ihastella kukkia. Meillä on myös lupa pukeutua kukkien väreihin. Ei siis tarvitse maastoutua, taidemaalari hymyilee.

Hän heittää yleisölle kysymyksen, mitä värit merkitsevät.

Oranssiin huiviin, liloihin sukkahousuihin ja värikkääseen kirjoneuleeseen pukeutunut nainen antaa vastauksen saman tien:

– Niissä on valtavasti energiaa.

Entä väri, joka juuri tänään vaatteissa näkyy?

– Oli niin kamala kiire, eikä ollut mitään muuta päälle pantavaa! joku huokaisee.

Yleisö päästää kunnon naurun.

Mistä kertoo mustan yleistyminen?

Naiset jakavat mielellään ajatuksiaan väreistä, vaikka ilta ei ole edes päässyt kunnolla vauhtiin.

– Surussa haen selvästi neutraaleja värejä, aprikoi eräs ääneen.

Laine vahvistaa, että väri voi todellakin toimia tunteiden tulkkina.

– Joskus väri auttaa meitä tunnistamaan tunteita jo ennen kuin meillä on niille edes nimiä. Näin on käynyt monta kertaa itselleni.

Sivuhuoneen pöydälle on asetettu värillisiä paperilappuja ikkunan alle luonnonvaloon. Taidemaalari kehottaa naisia poimimaan niistä itselleen kaksi.

– Valitse väri, jota tunnet juuri nyt tarvitsevasi ja kaipaavasi. Valitse myös toinen väri, joka tuntuu jostain syystä tänään vastenmieliseltä.

Hetken päästä hän kehottaa kaikkia kohottamaan ilmaan värilapun, joka tuntui houkuttelevalta. Silmiin tulvii iloista vihreää, oranssia, punaista ja kanervaa.

Toista kierrosta väki itsekin hätkähtää. Synkkä yleisilme on hyvin yhtenevä: lakastuneen lehden ruskeaa, harmaata, mustaa.

– Mistä kertoo se, että koko ajan näen mustan ja harmaan yleistyvän, etenkin näin talven tullen? Annukka Laine pohtii.

Värin kautta voi puhua tunteista

Jokainen saa vuorollaan kertoa parilla sanalla värivalinnoistaan.

Vanhempi rouva puhuu vaaleanpunaisestaan:

– Puolisoni eli 86-vuotiaaksi. Hänellä oli tapana tuoda minulle juuri tämänsävyisiä ruusuja. Myös lapseni olen menettänyt.

Toinen seniori nostaa esiin syvänsinisen lapun ja tunnustaa koko ikänsä pelänneensä pimeää. Hän on aina halunnut seuraa pihan perällekin mennessään.

Kolmas henkilö puhuu keväänvihreästä lapustaan:

– Minulle tämä tuo mieleen iankaikkisen elämän odotuksen ja kevään hiirenkorvan. Meillä on lupa odottaa ylösnousemuselämää!

Eräs nainen kertoo kuukausi sitten saaneensa tietää potevansa parantumatonta sairautta.

– Olen aina inhonnut tummansinistä. Nyt todellakin mietin, miksi minulla on sitä päällä tänne tullessani. En koskaan pukeudu näin! Kun pääsen kotiin, heitän nämä pois. Tämä ei ole todellakaan mitään itsehoitoa. Olen sitä paitsi päättänyt taistella!

Migreenikohtaus keltaisesta

– Neuvostoliitossa tehtiin kauan aikaa sitten tutkimus, jossa sokeat ihmiset vietiin tiloihin, joissa oli paljon punaista pintaa. Sekä heidän pulssinsa että ruumiinlämpönsä nousivat. Vastaavasti sinisessä huoneessa lukemat laskivat. Emme siis aisti värejä pelkästään silmien kautta vaan myös ihollamme.

Annukka Laine ei itse lahjoittaisi jäänsinisiä villasukkia kylmävarpaiselle eikä toisaalta laittaisi mitään mustaa sydämensä kohdalle, vasten ihoa.

– Olen saanut migreenikohtauksen kirkkaankeltaisesta rypsipellosta, jota katselin junan ikkunasta.

Perhetaloon tullut sitruunankeltaisen jakun kantaja havahtuu:

– Pitäisikös minun nyt ottaa tämä neule pois päältä, ettei vain kukaan saa migreenikohtausta? Minä kun ajattelin levittäväni vähän pirteyttä!

Taidemaalari toteaa rauhallisesti, ettei missään nimessä. Joskus on vain hyvä olla tietoinen värien mahdollisista vaikutuksista.

Ilta on jo osoittanut, miten värimieltymykset eroavat toisistaan.

Joku on nostanut syvänsinisen lempivärikseen ja kertonut sen ihanan rauhoittavasta vaikutuksesta, kun toiselle sama väri merkitsee syvää pelkoa.

– Vapauteen Kristus vapautti meidät. Jumala loi naakat, harakat ja varikset riikinkukkojen joukkoon! kommentoi yksi yleisön joukosta.

Huivi vei uuteen värimaailmaan

Annukka Laine antaa kotitehtävän. Hän pyytää miettimään, mikä väri voisi yhdistää ne kaksi, jotka kädessä tänään olivat.

Hän rukoilee illan päätteeksi ja yhtyy iltavirteen.

Osallistujat katselevat vielä taidemaalarin somistamaa alttaria ja kuvia sekä ostavat kortteja. Yksi nainen jää puhujan pakeille pitemmäksi aikaa.

– Tajusin vasta tämän illan aikana, miksi olen inhonnut ruskeaa niin pitkään. Minulla oli pienenä tyttönä juuri sen värinen takki äitini hautajaisissa. Ajatella, että olen kantanut tätä väriasiaa vuosikaudet!

Annukka Lainekin kertoo äidin kuolemasta toipumisen vieneen kymmeniä vuosia. Myös hän yhdisti ruskean värin läheisen menettämisestä seuranneeseen turvattomuuden tunteeseen.

– Kun asiasta pääsee yli, tunteeseen liittynyt väri vapautuu merkityksestään. Nykyään käytän hyvin paljon ruskeita vaatteita.

Perhetalon kodikas sali tyhjenee. Jäämme vielä hetkeksi juttelemaan.

Taidemaalari yllättää kertomalla, että hän löysi omat värinsä vasta keski-iän kynnyksellä.

– Sain lahjaksi italialaisen huivin, jossa oli minun värimaailmani!

Suhde väreihin kypsyy yhä.

– Nykyään olen sinut myös vaaleanpunaisen kanssa. Olen löytänyt siitä oman lämpimän sävyni. Lapsuudessa en saanut lainkaan kokea prinsessavaihetta. Opin väheksymään tuota naisellista, suloista väriä. Nyt pidän sitä herkkänä, pehmeän vastaanottavana. Olen maalannut vaaleanpunaiseksi jopa yhden ovistani!

Kutsumus kuvan teologiaan

Vaikka Annukka Laine puhuu mielellään väreistä, hänen vahvin kutsumuksensa liittyy kuvan teologiaan. Tällä hän tarkoittaa syvää suhdetta taiteen hengelliseen sanomaan ja terapeuttiseen vaikutukseen.

– Taiteilija ei ole tärkeä vaan se, mistä hänen työnsä puhuvat.

Häntä vähän harmittaakin, jos ihmisten uteliaisuus tarttuu enemmän taiteilijapersooniin kuin heidän teoksiinsa.

Laine tekee kuvistaan uskollisia Raamatun sanalle.

– Ammennan aiheita jakamattoman kirkon yhteiskristillisestä kuvastosta. Tahdon, että kuvien kautta muistamme Jeesuksen ja saamme uskollemme vahvistusta. Tämä on myös taistelua maailman rienaavia kuvia vastaan.

Teksti: Erja Taura-Jokinen

Kuva: Merja Ojala