
Eräasuja valmistavan Sasta Oy:n toimitusjohtaja Jari Saastamoinen, 50, voisi olla ihan toisenlainenkin mies, mutta sinä hän istuu kotisohvalla ja sanoo olevansa vain yrityksensä maallinen omistaja. (Sana 6.5.2010)

Rippikoulu toi Sanna Juhelan kotiseurakunnan toimintaan: ensin isoseksi, sitten kerhonohjaajaksi. (Sana 29.4.2010)

Juukalainen Pirkko Räty-Ryynänen, 58, sai 1980-luvulla profetian Seppo Juntusen ja Pirkko Jalovaaran rukouskokouksessa. Ennen kokousta hän oli vihainen Jumalalle, kun tämä ei ollut parantanut hänen kipeää niskaansa. Epäillen hän meni alttarille, mutta kaatui saman tien, kun Juntunen pani käden hänen päänsä päälle. (Sana 22.4.2010)

Viisitoistakesäisenä Harjavallan kunnanjohtajan poika ryhtyi muusikoksi. Päivätyönsä ohella 1970- ja 80-luvuilla hän soitti parhaimmillaan 150 iltana vuodessa ympäri Suomea nimekkäiden solistien komppaajana. (Sana 15.4.2010)

– Kotona olen saanut kristillisen kasvatuksen. Lapsena olen käynyt lukemattomat kerrat seuroissa. Muutama vuosi sitten tein itse tietoisen valinnan Jumalan puoleen; sitä ennen menin porukan mukana, pohdiskelee tamperelainen Juho Ovaska, 20. (Sana 8.4.2010)

Eläkkeellä oleva pankinjohtaja Rauno Pekkanen, 59, kävi lapsena pyhäkoulussa ja vietti oikavuosinaan lähes kaiken aikansa kotiseurakunnan toiminnassa. (Sana 25.3.2010)

Laviassa asuva Anneli Valtanen on kiitollinen Suodenniemellä olleen lapsuudenkotinsa hengellisestä kasvatuksesta.

Ketolan Lassi on maanviljelijä ja maidontuottaja Sastamalasta. Maataloustyössä pitkien työpäivien aikana tulee tilanteita, jolloin on pakko pyytää apua ylhäältä. (Sana 11.3.2010)

Kokkolalainen Laura Nikkanen, 26, kasvoi baptistiperheessä. Iltahartaushetkessä seurakunnan lastenleirillä hän vilpittömin sydämin otti Jeesuksen vastaan. (Sana 4.3.2010)

Saana Aronen oppi lapsena iltarukouksen äidiltään, kävi seurakunnan kerhossa ja lastenleireillä. Koulussa kaikki ei kuitenkaan mennyt toivotulla tavalla ja elämään hiipi ahdistus. Yläasteen uskonnonopettaja pyysi mukaansa Pisara-yhdistyksen Venäjän matkalle, jonka aikana tutustuttiin Pietarin vankiloihin ja lastenkoteihin. Matkalla toiset juttelivat uskoontulostaan, mutta sellaista kokemusta Saanalla ei ollut. (Sana 25.2.2010)

– En häpeä olla kristitty, sanoo pastori Nicolas Bakajika. Hän on usein ihmetellyt sitä, miksi suomalainen piilottaa kristityn identiteettinsä. Kongossa ja Sambiassa voi vapaasti kertoa olevansa kristitty myös keskustellessa muslimin kanssa. (Sana 18.2.2010)

MaryJoyce Hannahin lapsuudessa hänen isänäitinsä kertoi usein Jeesuksesta. Tyttö samasti kuitenkin Jumalan katoliseen pappiin, jolle täytyi käydä ripittäytymässä. Pappi herätti pelkoa, niin myös Jumala. Teini-iässä hän järkeili Jumalan pois mielestään naurettavana ihmisen luomuksena. (Sana 11.2.2010)

Asko Mennun, 25, kasvot taipuvat helposti hymyyn, ja hänen hyvätuulisuutensa on tarttuvaa. Mikä on iloitessa: matemaattisten aineiden opinnot alkavat olla graduvaiheessa ja elämä ankkuroitu lujasti Jumalaan. (Sana 4.2.2010)

Kehitysvammaisten kuntoutusohjaaja Ritva Musakan, 61, elämästä ei puutu koettelemuksia. Siitä huolimatta hän tuntuu olevan Luojan lempilapsia; hän on uskonut pienestä pitäen, ja matkan varrella usko on vain vahvistunut. Hän ei osaa edes kuvitella, millaista on elämä ilman uskoa. (Sana 28.1.2010)

Kalifornialainen professori Steve Long jäi hiljattain eläkkeelle Santa Barbaran yliopistosta, jossa hän toimi tutkijana ja opettajana tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnassa. Tietoliikenne-elektroniikkaan erikoistunut Long on antanut panoksensa muun muassa kännykkäteknologian kehittämiseen. (Sana 21.1.2010)

Svetlana Hirvonen on kasvanut ateistisessa Neuvostoliitossa. Koulussa ei ollut uskonnonopetusta, mutta hän tutustui ortodoksiseen uskoon mummonsa ja isänsä välityksellä. (Sana 14.1.2010)

Äiti on lukenut aivan pienestä lähtien iltarukouksen yhdessä tyttärensä Sannukka Mertaniemen kanssa. Myös sunnuntain pyhäkoulussa rukoiltiin ja vähitellen siitä tuli luonnollinen päivittäin tapa. (Sana 7.1.2010)

Liisa Timonen, 45, hämmästyi, kun joku sanoi hänen musikaalisuuttaan armolahjaksi. Mutta sitten hän ymmärsi: niinhän se on. On todellakin armoa, että hän laulaa kirkkokuorossa ja soittaa kanttorin sijaisena messussa, vihkimisissä ja hautajaisissa. (Sana 17.12.2009)

Kaarina ja Lauri Vuolle osallistuvat mielellään hengellisiin tilaisuuksiin. Lauri Vuolle on tehnyt elämäntyönsä Vila-koneen talonmiehenä Loimaalla. Vampulasta kotoisin oleva mies tuli aikoinaan Loimaalle töihin ja työpaikan lisäksi löysi uskon Jeesukseen. Erikoisesti häntä puhutteli metsämaalaisen maanviljelijä ja maallikkosaarnaaja Onni Savolaisen julistus. (Sana 10.12.2009)

Hanna Lappalainen syntyi uskovaan perheeseen. Vanhemmat kävivät seurakunnan tilaisuuksissa, jotka tulivat Hannallekin tutuksi aivan pienestä pitäen. Raamattu, rukous ja hengelliset laulut kuuluivat myös arkipäivään. (Sana 3.12.2009)

Pian 40-vuotias itävaltalainen Stefan Neumann alias veli István sanoo psalmia lainaten, että Jumala piti huolta hänestä jo idullaan. (Sana 26.11.2009)

Vuosi 1970 merkitsi käännettä Marja-Leena Ilvosen, 63, elämässä. Sinä vuonna hän, valmis kansakoulunopettaja, lähti opiskelemaan liikuntatiedettä, ja solmi avioliiton pari vuotta aiemmin tapaamansa Eeron kanssa. (Sana 19.11.2009)

Antti Liistokki, 18, ei halunnut mennä armeijaan. Niinpä hänestä tuli sivari, joka tekee töitä seurakunnan kasvatus- ja nuorisotyössä. Se sopii hänen suunnitelmiinsa, jotka tähtäävät nuorisotyönohjaajan ammattiin. (Sana 12.11.2009)

New Yorkin osavaltion Orange Countyn Newburgista kotoisin oleva Chris joutui 1999 vankilaan murhayrityksestä. Kun vapaus koitti neljän ja puolen vuoden kuluttua, hän päätyi kodittomaksi New Yorkin kaduille. Kokaiinia ja viinaa kului paljon. (Sana 5.11.2009)

Merja Kostamo kertoo kasvaneensa uskoon vähitellen. Hänet kastettiin lapsena, mutta sen jälkeen vanhemmat erosivat kirkosta kirkollisveron takia. (Sana 29.10.2009)

Elena Murton ja Pauliina Ristimäen piti mennä toiselle puolelle maailmaa ennen kuin oma kristillinen perinne avautui. (Sana 15.10.2009)

Hymyilevä urheilijanuorukainen Makhmud ”Max” Akhundjanov, 26, kasvoi kolmenmiljoonan asukkaan suurkaupungissa Tashkentissa. (Sana 8.10.2009)

Mart Oksa syntyi kristittyyn perheeseen Virossa 22 vuotta sitten. Kodin perintönä hän sai uskon Jumalaan, mutta 15 vuoden iässä hän tuli kapinoinnin aika. (Sana 1.10.2009)

Graafikko Mike Karlsonin usko on ollut koetuksella. Muutama vuosi sitten paras ystävä kuoli liikenneonnettomuudessa. Ihmisillä oli kaikenlaisia selityksiä, miksi näin saattoi tapahtua. Joku sanoi, että hän oli liian hyvä tälle maailmalle, toinen selitti, että sillä oli jokin erityinen tarkoitus. (Sana 24.9.2009)

Raamatun kertomukset tulivat Noora Honkavuorelle tutuiksi jo lapsena. (Sana 17.9.2009)

Kalajoen seurakunnan lähetys- ja tiedotussihteerillä on monta rautaa tulessa. Yhdeksän nimikkolähettiä ja -kohdetta teettää monenlaista puuhaa. Markus Päivärinta kertoo nauttivansa työstään. (Sana 10.9.2009)

Hannu Halonen,46, meni isoskoulutukseen ihastuksen perässä ja jäi moneksi vuodeksi seurakuntaan, vaikka tyttö ei jäänytkään. Nuorisotyöntekijä ja -pastori näyttivät tietä. (Sana 3.9.2009)

Aira Vesikosken, 44, lähellä on helppo olla, niin kuin aina sellaisen ihmisen, joka on sovussa itsensä ja Jumalan kanssa. Sisäinen rauha on kuitenkin ollut kamppailun takana. (Sana 27.8.2009)

Junkkilan poikaa, 28, vietiin pienestä pitäen pyhäkouluun, lastenkokouksiin ja kesäleireille, sillä vanhemmat olivat tulleet uskoon Jounin varhaislapsuudessa. 1418 -vuotiaana tuli jakso, jolloin kälviäläispoika alkoi kyseenalaistaa taustaansa. (Sana 20.8.2009)

Opiskelija Eero Taina, 25, on kotoisin Rovaniemeltä. Viime vuodet hän on kuitenkin opiskellut sekä Norjassa että Kalifornian Reddingissä Yhdysvalloissa Missionuorten opinahjossa. Se on ollut luontevaa, sillä järjestön ihmiset olivat tuttuja jo ennestään. Vanhemmat olivat mukana Missionuorissa aktiivisesti, ja kansainväliset vieraat majailivat Rovaniemellä käydessään Tainoilla. (Sana 13.8.2009)

Leppävirralta kotoisin oleva Elsa Hanhijärvi on asunut jo yli 40 vuotta Israelissa. Jerusalemin kadut ovat siis tulleet savolaisnaiselle hyvin tutuiksi. (Sana 6.8.2009)

Meksikolainen käsikirjoittaja, elokuvaohjaaja ja tuottaja Paco del Toro tarttuu elokuvissaan sosiaalisiin kysymyksiin ja esittää niihin ratkaisua kristinuskosta. (Sana 30.7.2009)

– Kaverini Joe kysyi, miksi juon niin paljon. Sanoin Joelle: tarvitsen revolverin, ranskalais-kongolainen lääkäri Jean-Edouard ”Eddie” Moukengeschaie muistelee. (Sana 16.7.2009)

Ilkka Alakarhu, 26, syntyi Helsingissä, mutta kasvoi puolivuotiaasta lähtien Kauhavalla. Poika pantiin kylän ainoaan Vapaakirkon pitämään päiväkerhoon. Ekaluokkalaisena hän oppi mummolta Levolle lasken Luojani -iltarukouksen, ja koulussa opettaja piti esillä hengellisiä asioita. (Sana 9.7.2009)

Marja-Liisa Huhtanen lähti Viipurista evakkotaipaleelle kaksikuisena vauvana. Lapsuudesta Pirkkalassa jäivät mieleen uskovan mummun iltarukoukset. Jumalan eteen kannettiin siinä tärkeitä asioita, kuten maamme päättäjät presidenttiä myöten. Tämä teki samassa huoneessa nukkuneeseen tyttöön lähtemättömän vaikutuksen. (Sana 2.7.2009)

Hämeenlinnalainen Jorma Rämö taisteli pitkään työkutsusta. Hän koki Jumalan kutsua julistustyöhön, mutta laittoi hanttiin.

Manhattanilla syntynyt José Rivera Junior, 45 on New Yorkin puertoricolainen eli newyorican. (Sana 11.6.2009)

Mexico cityssä asuvalle David Garcialle (25) tärkeintä elämässä on evankeliumin eteenpäin vieminen. Hän pyörittää ystäviensä kanssa pientä hampurilaisbaaria Santa Monicassa parin tunnin matkan päässä pääkaupungin keskustasta. Työn ohella hän on solistina kristillisessä hevibändissä ja soittaa toisessa bassoa. (Sana 28.5.2009)

Sepide Sohrabaden (20) perhe muutti isän työn perässä Suomeen. Tarkoitus oli asua uudessa kotimaassa vain väliaikaisesti, mutta toisin kävi. (Sana 20.5.2009)

Keinutuoleja valmistavan Eimi Kalusteen toimitusjohtaja Hannu Tuukkanen ei aamuisin keskustele Jumalan kanssa siitä, kenelle ja kuinka keinutuoleja tänään pitäisi myydä. Hän ei myöskään ano lisää liikevaihtoa. (Sana 14.5.2009)

Porilainen erityisopettaja Harri Saine sanoo, että usko Jumalaan on tukiside, joka pitää hänen elämänsä kasassa. Maailmanaika on julma, mutta usko Jumalaan kantaa. (Sana 7.5.2009)

Trinidadilla syntyneen ja kasvaneen, toissa syksynä Brooklyniin muuttaneen Tony Williamsin, 45, lapsuudenkoti ei ollut uskonnollinen. Kiinnostus kristinuskoa kohtaan syntyi lukion jälkeen. (Sana 30.4.2009)

– Olen niitä ’Jämsän komeita’, Helsingissä nykyään asuva Maija-Liisa Nieminen, 67, naurahtaa. Hän tekee jo kolmattatoista vuotta vapaaehtoistyötä Fidan kirpputorilla Sörnäisissä. (Sana 23.4.2009)

Englannissa Birminghamissa asuva Angela Davis kohtasi Jumalan ensimmäistä kertaa viisitoistavuotiaana. (Sana 16.4.2009)

Pääsiäisviikolla vuonna 2001 aikuinen poikani kuoli ALS-lihassairauteen, joka oli todettu vain yhdeksän kuukautta aiemmin. Hän oli tuolloin juuri mennyt naimisiin ja saanut uuden kodin. Vauva oli tulossa. Sitten kaikki romahti. Vauvakin otettiin pois, kun miniäni sai keskenmenon. (Sana 2.4.2009)

Mirjam Harju sanoo seisovansa kuin peruskalliolla, kun hän uskoo ja luottaa Jumalaan. Jumalan hoidossa ihminen saa olla turvassa ja rauhassa. Näin hän on uskonut jo lapsuudesta asti. Uskoa on vahvistanut rippikoulu sekä aika Peräseinäjoen seurakunnan nuorten porukassa. (Sana 26.3.2009)

Teräsvaari Ben Platania, 77, on tänä aamuna saarnannut siitä, että Amerikan identiteetti on osakemarkkinat ja se identiteetti on kupsahtamassa alas. (Sana 19.3.2009)

Yläneläinen Pirjo Kuusisto puhuu lämpimästi kehitysvammaisista. Hän on hoitanut työkseen kehitysvammaisia vuodesta 1982 lähtien. Parhaillaan Kuusistojen perhekodissa asuu kolme asukasta, enimmillään heitä on ollut yhdeksän. (Sana 12.3.2009)

Kun Matti Risulainen sai 1960-luvulla työnvälityksestä matkalipun Turkuun ja ruotsinlaivalle, alkoi uusi vaihe elämässä. Jyväskylässä rakennustöissä hän ei hankkinut kunnolla ja niin hän päätti työtoverinsa kanssa lähteä katsomaan, mitä naapurimaa voisi tarjota. Ihan koemielessä. (Sana 26.2.2009)

Rich Lashuan vanhemmat erosivat kun hän oli kahdeksantoista. – Ero oli sokki, joka veti minut pois kirkosta. Aikaisemmin oli käynyt vanhempieni kanssa siellä toisinaan. (Sana 19.2.2009)

Janakkalalainen taitelija Pekka Moller päätti viime kesänä alkaa tehdä totta jonkin aikaa miettimästään ideasta: haisevasta lannastakin voi luoda uutta, jopa taidetta. (Sana 5.2.2009)

Porilainen Kari Teikari kertoo olevansa malliesimerkki siitä, miten ihminen voi itse pilata oman elämänsä ja lisäksi aiheuttaa paljon murheita läheisilleen. Hän oli menestyvä liikemies, kunnes eräänä päivänä sai havaita olevansa entinen sellainen. (Sana 29.1.2009)

Tiffany Midgettin, 28, isä halusi kasvattaa lapset Jehovan todistajiksi, mikä oli kova paikka kristitylle äidille. Valtakunnansali tuli tutuksi Tiffany-tytölle New Yorkissa, josta perhe muutti Pohjois-Carolinaan tytön ollessa nelivuotias. Siellä äiti alkoi viedä sisaruskatrasta kirkkoon sunnuntaisin. (Sana 22.1.2009)

Tallinnassa asuva Siim Vaher vaikuttaa tavalliselta uskovaiselta nuorelta mieheltä. Hän käy töissä, on menossa ensi vuonna naimisiin ja tekee nuorisotyötä eri puolilla Viroa. Monet nuoret ovat löytäneet Siimin ja hänen tiiminsä järjestämissä tilaisuuksissa pelastuksen ja merkityksen elämälleen.
(Sana 15.1.2009)

Seinäjokelainen eläkkeellä oleva kielten opettaja Inkeri Luomaoja muistelee lämmöllä kotikylänsä diakonissaa, joka oli samalla koko kylän elämään vaikuttanut hengellinen äiti.
(Sana 8.1.2009)

Torontolaiskadulla asteleva olkihattuinen Hannu Aalto, 80, on iloinen ilmestys. Lupsakasti jutteleva pirteä vanhus on täynnä elämää.
(Sana 2,1,2009)

Koulun yläasteella ollessaan lahtelainen Julius Kulppi (19) muutti perheineen kolmeksi vuodeksi Papua Uusi-Guineaan, missä hänen vanhempansa toimivat lähetystyössä.
(Sana 18.12.2008)

Yeck Beck tuntuu hymyilevän aina. Hymy hyytyy ainoastaan silloin, kun kutsun hänet tutustumaan Suomen talveen. Kambodzhalaisten kun on lähes mahdotonta ymmärtää, miten kukaan voi asua maassa, jossa lämpötila laskee nollan alapuolelle.
(Sana 11.12.2008)

Sylvia Rukkila syntyi Ontarion South Porcupinessa suomalaiseen siirtolaiskotiin. Vanhemmat Lulu ja Voitto Salmi olivat muuttaneet Kanadaan varhain 1920-luvulla ja tulleet uskoon Torontossa voimakkaassa, Los Angelesin Azusa-kadulla nousseessa herätysaallossa.
(Sana 4.12.2008)

New Yorkin Brooklynissa asuva kahden lapsen isä Bill Robinson, 49, syntyi baptistiperheeseen Floridan Lakelandissa. Pienestä pitäen hän kävi perheensä kanssa kirkossa. Usko Jeesukseen kasvoi hänessä vähitellen. Bill kutsuu tätä ”biologiseksi kääntymykseksi”.
– Kun kasvamme kristityssä ympäristössä, tulemme siksi, mitä vanhempamme ovat. Se prosessi ei eroa paljoa eri tunnustuskuntien kesken. Psykologisesti siinä ei ole eroa.
(Sana 27.11.2008)

Samuel Paixão vaikuttaa tasapainoiselta nuorelta mieheltä. Hän elää tavallista arkea bulgarialaisen vaimonsa Radkan kanssa Portugalin maaseudun rauhassa. Toisin oli vielä kymmenen vuotta sitten, jolloin Samuel oli rahaton narkomaani.
(Sana 20.11.2008)

– Synnyin joutavassa Joroisessa, köyhässä Kerisalossa, Elina Heiskanen muistelee Sudburyn Finlandiakodin kodikkaassa asunnossaan. Syntymä osui loppiaiseen 1919.
(Sana 13.11.2008)

Turun Kristus-päivän pitkämatkaisimpia osallistujia oli enontekiöläinen Eija Leppänen.
– Mieheni Timo oli käymässä rukoustapahtumassa Kolarissa. Hannu Hatanpää oli siellä kertomassa tapahtumasta. Netistä luimme lisää, ja ajattelin että vautsi, tuonne haluan mennä. Innostuimme ja päätimme lähteä kantamaan Enontekiön vaakunalippua.
(Sana 6.11.2008)

Ohion Cincinnatissa syntynyt ja kasvanut Joshua Hedges asteli ulos Los Angelesin bussiterminaalista 10.3.2007. Kevään kukkaset kukkivat jo, ja niin kukoisti myös 19-vuotias Joshua – ulkoisesti. Seikkailut odottivat.
(Sana 30.10.2008)

Virolainen Piia Pokk, 26, kertoo olleensa nuorempana melkoinen bilehile. Usko Jumalaan on kuitenkin muuttanut hänen elämänsä täysin. Tällä hetkellä hän opiskelee Tallinnassa raamattukoulussa ja ”opettelee tuntemaan itseään”. Menneisiin vuosiin mahtuu monenkirjavia vaiheita. (Sana 23.10.2008)

Maarianhaminalainen Ego Meyer elää tänä syksynä suurten muutosten aikaa, sillä hän on aloittamassa vuoden pestiä lähetysjärjestö Operaatio Mobilisaation BUS4LIFE-kirjastoauton kuljettajana.
(Sana 16.10.2008)

Kalliovuorten kupeessa, Tyynenmeren tuulten syleilyssä asuu nuori nainen, jolla on vahva usko Jeesukseen. Puoliksi suomalainen Nova Schmid, 28, sai kristittyyn perheeseen syntyneenä jo lapsuudessaan kuulla Jeesuksesta. Kertomukset herättivät myös paljon kysymyksiä Seattlessa kasvaneen lapsen mielessä.
(Sana 9.10.2008)

Marjukka Wessman aloitti uskontaipaleensa Ilmajoen romanijuhlilla reilut viisi vuotta sitten. Siitä lähtien Jumala on tehnyt hänessä työtään haavoja parantaen.
(Sana 2.10.2008)

Turun yliopiston eläkkeellä oleva fysiikan professori Matti Punkkinen valitsi aikanaan opiskelualansa yhdellä istumalla.
(Sana 25.9.2008)

Kun Humberto García, 24, syntyi, hänellä todettiin vaikea astma. Neljävuotiaana hän putosi rappusista ja loukkaantui vakavasti.
(Sana 18.9.2008)

Tamperelainen Johanna Handroos (23) opiskelee unelma-ammattiinsa luokanopettajaksi. Kaksi ensimmäistä opiskeluvuotta kului Savonlinnassa, ja vuosi sitten paikka vaihtui Hämeenlinnaksi.
(Sana 11.9.)

Laila Hökän hyviin lapsuusmuistoihin Raahessa kuuluvat Pelastusarmeijan pyhäkoulut. Niitä pidettiin hiekkalaatikon ympärillä siten, että lapset istuivat laatikon ympärillä ja Pelastusarmeijan tädit esittivät Raamatun kertomuksia hiekkaan tehtyjen rakennelmien avulla.
(Sana 4.9.2008)

Simpeleellä asuva Pasi Huhtanen on kokenut elämänsä aikana monta ihmettä. Jo henkiinjääminen pienenä keskosvauvana on ollut ihme.
(Sana 28.8.2008)

Lilja ja Reijo Elorinne Parikkalasta ovat Kansan Raamattuseuran työn ystäviä, mikä ei ole ihme, kun he kertovat historiastaan. Lilja Elorinne on syntynyt Oronmyllyn myllytuvan yläkamarissa ja Reijo Elorinne on liikkeessä vaikuttaneen saarnaaja Niilo Elorinteen poika.
(Sana 21.8.2008)

Tamperelainen lähetyssihteeri Tiina Sarkapalo (48) kävi lapsena seurakunnan päiväkerhossa, jossa kylvetty sana jäi itämään sydämen sopukoihin. Tyttökerhovuosien jälkeen rippileirillä Tiina kiinnostui diakoniatyöstä. Hän osallistui ystävänsä kanssa avustajana diakonialeireille ja vieraili vanhusten luona.
(Sana 14.8.2008)

Ritva Kortesniemi menetti muutaman vuoden ikäisenä äitinsä. Isä oli sodassa ja äidin kuoleman jälkeen Ritva veljensä Matin kanssa kiersi ”suvun kiertopalkintona”. Äidittömyydestä kertyi kuormaa. Lisätaakkaa tuli Helsingin suurpommituksista, joita Ritva joutui seuraamaan asuinpaikastaan Mannerheimintie 64:stä. Pieni lapsi joutui silloin ottamaan ainakin osittain aikuisen roolin.
Sana 7.8.2008

Raamattu on norjalaiselle Birgith Jørgensenille tärkeä.
– Raamattu on täynnä Jumalan lupauksia. Rakastan sitä! Se valaisee ja johtaa minua tielläni ja antaa rohkeutta jatkaa eteenpäin.
(Sana 31.7.2008)

Isä toivotti Samuli-pojalle Korkeimman siunausta kirjeissä, joita hän lähetti rintamalta kotiväelle. Iltarukoukset opetettiin, mutta muuten Jumalasta ei puhuttu. Yhdessä arjen tilanteessa äidin omatunto kuitenkin toi esiin Jumalan, ja tilanne syöpyi pikkupojan muistiin. (Sana 17.7.2008)

Brasilialainen Thiago Braz, 25, on nuoresta iästään huolimatta vanha tekijä evankelioimistyössä. Hän toi seitsemän vuotta sitten perustamansa M18-toiminnan Suomeen toissa keväänä.
(Sana 10.7.2008)

Reija Toukomies on perehtynyt ympäristöasioihin. Opiskeluissaan Joensuun yliopistossa hän pureutuu ympäristön tuhoutumisen kysymyksiin. Myös arkielämän kulutushysterian hillitseminen ja vastustaminen ovat lähellä hänen sydäntään.
(Sana 3.7.2008)

Silja ja Jukka-Pekka,"Jukkis", Mats tapasivat toisensa jo teini-iässä. He viettivät yhdessä kavereiden kanssa tavallista seurustelevan parin elämää viikonloppubileineen ja jopa Jukkiksen huumekokeilua. Silja oli Jukkiksen pelastava enkeli ja sai tämän lopettamaan huumekokeilun.

Suomi on israelilaiselle Ayelet Ronenille läheinen maa. Hän on naimisissa edesmenneen Israel-työn uranuurtajan Kaarlo Syvännön lapsenlapsen Danielin kanssa. Ayelet onkin vieraillut Suomessa monta kertaa.

– Jumala kutsui minua ollessani 14-vuotias. Asuimme Keravalla ja seurakunta järjesti siellä nuorille evankelioivia tilaisuuksia. Niissä tilaisuuksissa vakuutuin uskon tärkeydestä ja halusin antaa elämäni Jumalalle.
(Sana 5.6.2008)

Jos hämeenkyröläinen erityisopettaja Marja Lepola todistaisi ääneen Jeesuksesta, hän puhuisi turvallisesta ja rakastavasta Isästä, jonka kanssa ei tarvitse koskaan pelätä mitään.
(Sana 29.05.2008)

Opiskelija Heli Järvenpää kuvaa uskoontuloaan hitaaksi kasvuprosessiksi.
- Usko tuli elämääni minulle sopivaan hiljaiseen tahtiin. Eheydyin vähitellen Jumalan avulla ja tulin näkyväksi.

Kuraattori Kent Karlkvist, 51, on myyntimiehen poika. Se tarkoitti, että isä oli paljon poissa kotoa ja äidillä oli kova työ pitää kolme poikaa ruodussa. Kun sitten isä alkoi yhä useammin tulla kotiin juovuksissa, perhe-elämästä tuli yhtä helvettiä.

Vielä muutama vuosi sitten Vesa Keinosen elämä muistutti 80-luvun juppiaikaa. Ulkoiset puitteet näyttivät hienoilta. Työ seksikkäällä digitaalisen median alalla vei miestä messuille trendikkäisiin kaupunkeihin ympäri maailmaa. Viikolla painettiin töissä pitkää päivää ja viikonloppuisin juhlittiin myöhään yöhön.
(Sana 08.05.2008)

Opiskellessaan diakonissaksi 1980-luvun lopulla Jaana Vihavainen mietti Jumalan armon olemusta. Kerran kahvilakeskustelun lopuksi uskova kurssikaveri siunasi Jaanan ja rukoili kielillä puhuen.
(Sana 01.05.2008)

Vuosi 1994 oli Marco Leitelle huono vuosi. Santosissa, Brasiliassa 1970 syntynyt Marco koki, että elämä oli pilalla. Ammatikseen bassoa soittanut Marco oli menettänyt soittamisen ilon. Kaikki tienestit menivät alkoholiin ja huumeisiin. Elämästä oli kadonnut ilo. Hän pääti ryhdistäytyä, lopetti tupakoimisen ja alkoi käydä ahkerasti kuntosalilla ja juhli vain viikonloppuisin.
(Sana 24.04.2008)

18-vuotias Rute Slobodian Motta Abdo on kotoisin Sumarén kaupungista Brasilian kaakkoisosasta. Hän on kolmilapsisen yrittäjäperheen keskimmäinen.

Olen syntynyt uskovaan perheeseen, minulla on kolme veljeä ja kolme siskoa. Olen kiit

Pari vuotta sitten uskoon tullut Rita Schulz, 18, opettelee elämään uskovaisen elämää ja luottamaan Jumalan täydelliseen rakkauteen.

Kuusamolainen yläasteen kieltenopettaja Anne Kananen on tapana pitää ystäviensä kanssa puhelinrukouksia.

"Olen Tul Bahadur Pun, 29, Nepalista ja valmistuin vuosi sitten lääkäriksi. Opiskelin yleislääkäriksi

Torontossa IBM:n tietokoneyhtiössä työskentelevä Howard Neubauer, 52, sai idean pyhiinvaelluksesta kuntosalikaveriltaan. Espanjan Santiago de Compostelaan tähtäävä pyhiinvaellus alkoi houkuttaa.
(Sana 06.03.2008)

Pirkko Mustosen lapsuudenkodissa Laukaassa pidetyt kotiseurat ja niissä vierailleiden matkasaarnaajien puheet tekivät tyttöön vaikutuksen. Myös vanhempien myönteisessä hengessä antama kristillinen kotikasvatus muokkasi hyvän kasvualustan uskolle.

Suomen Adventtikirkon varhaisnuorisotyön jaostojohtaja Jani Virolainen, 30, on saanut kasvaa uskoon pienestä pitäen. Seurakunta on ollut aina osa hänen elämäänsä.

Helsinkiläistä Sonja Portmania voi hyvin sanoa kahden maan kansalaiseksi: lukion kolmatta luokkaa käyvä abi on asunut suuren osan elämästään Italiassa, Milanossa. Tällä hetkellä perhe asuu molemmissa paikoissa, kun äiti tuli yhdessä Sonjan kanssa Suomeen opiskelemaan. Muu perhe elelee arkeaan saapasmaassa. Lentokoneessa istuminen on siis tullut varsin tutuksi.
(Sana 7.2.2008)

Kiitän Jumalaa, että sain 59 vuotta sitten tavata suomalaisen pastori Kristian Tammion. On suurta siunausta, että Jumalaan uskovat kahdesta kaukana toisistaan sijaitsevasta tapaavat toisensa niin kuin meille tapahtui.
(Sana 31.1.2008)

Petri Maliranta, 35, mietti pitkään, uskaltaisiko heittäytyä armon varaan ja tunnustaa, että tarvitsee Jeesusta elämäänsä.
– Ehkä Jumalan piti pitkään taivuttaa näin kovapäistä miestä, myynnin ja markkinoinnin konsultti Petri Maliranta naurahtaa.

Kun Kristian Epäilys oli lapsi, hänen äitinsä kiikutti pojan pyhäkouluun.
– Jotain jäi jo silloin kytemään sydämeeni, Kristian muistelee.
(Sana 10.1.2008)

Porilaisen Raili Koskisen elämässä tapahtui perustavaa laatua oleva muutos vuonna 1981.
– Elokuussa olin juhlinut 40-vuotispäivääni ”maailman tyyliin”. Pari viikkoa sen jälkeen näin unen, joka havahdutti minut, Raili Koskinen kertoo.
(Sana 20.12.2007)

Papin tyttärenä lahtelainen Johanna Välimäki on joutunut tekemään töitä tullakseen nähdyksi omana itsenään.
(Sana 6.12.2007)

Vantaalainen rappari Jonathan Paaso, 44, sai isältään ateistisen kasvatuksen. Kotona Torniossa ei saanut kuunnella edes radiojumalanpalveluksia. Jumalaa ei ole, isä sanoi, ja sillä siisti. Koska isä sanoi niin, pojan oli luontevaa uskoa niin. Äiti oli jättänyt perheen Jonathanin ollessa pieni.
(Sana 29.11.2007)

William Palomino,14, on tyytyväinen elämäänsä. Hänellä on puhtaat vaatteet, oma sänky ja riittävästi ruokaa. Hänen ei tarvitse enää pelätä joka päivä kuolemaa.
(Sana 22.11.2007)

Länsi-Espanjan Caceresin ylänkökaupungin esplanadi täyttyy iltaisin ihmisistä. Yksi heistä on Kristiina Viljanen, 19. Hän syntyi baskimaan Vitoriassa suomalaiseen lähetyssaarnaajaperheeseen. Jeesus tuli tutuksi jo pienenä vanhempien välityksellä.
(Sana 15.11.2007)

Boris Goltsev, 71, valmistui aikoinaan insinööriksi entisessä Neuvostoliitossa. Hän työskenteli salaisiksi luokiteltavissa töissä, ja KGB yritti parikin kertaa värvätä häntä urkkijaksi.
(Sana 8.11.2007)

Menneisyys lyö leimansa kansoihin vuosikymmeniksi. Uganda tuo useimmille edelleen mieleen Idi Aminin kahdeksan vuotta kestäneen hirmuhallinnon. Tuo aika jätti syvät haavat. Myös kristityt joutuivat ankaran vainon kohteiksi.
(Sana 1.11.2007)

Puumalalainen Atte Valkiainen tuli vakuuttuneeksi Jumalan olemassaolosta lähes 40 vuotta sitten.
(Sana 25.10.2007)

– Uskon että on olemassa kaksi syytä, miksi Jumala on luonut meidät: että hän voisi iloita meistä ja rakastaa meitä, sanoo helsinkiläinen Hanna Yrjänä.
(Sana 18.10.2007)

– Martti!
Mies makasi kotona ryyppyputken jälkeen. Hän kuuli selvästi, miten joku kutsui häntä nimeltä. Mistä oli kyse, hän ei tiennyt.
(Sana 11.10.2007)

Heikki Kurikka muistaa tarkoin päivän, jolloin hän tuli uskoon.

Missionuorten koulun uskonviikko osoitti Samuel Taipalelle, että Jumala täyttää tarpeet. Taipale on taas Havaijilla, nyt kahden vuoden sopimuksella tiimin ryhmänjohtajana.


Ukonilmalla Jumala ajaa tulikärryillä ja pudottaa tuhmien päähän tulikiven, sanoi aikoinaan Kaija Luoman mummo. Hän opetti tytölle kuitenkin myös rukoukset ja hengellisiä lauluja.

Teija Patjas on saanut tuntea Jeesuksen jo lapsesta alkaen. Turvallinen lapsuudenkoti Anjalankoskella, missä Teija puolisonsa ja kahden tyttärensä kanssa nykyäänkin asuu, loi mahdollisuuden lapsenuskon kasvamiseen.


Valkealasta kotoisin oleva Arto Toimela oli 11-vuotias, kun hänen isosiskonsa tuli uskoon rippileirillä vuonna 1973 Sisar esitti kummallekin pikkuveljelleen kysymyksen, haluavatko nämäkin ottaa Jeesuksen vastaan Vapahtajanaan. Kumpikin tahtoi, ja sisko rukoili heidän puolestaan.
(Sana 9.8.2007)

Virolainen Lemme Täll tuli uskoon kymmenen vuotta sitten.

(Sana 19.7.2007)

Heinäkuun puolivälissä vuonna 1994 käsityöalan yrittäjä Anita Koski näki itsensä juoksupyörän hiirenä. Olo oli tuskainen.

Synnyin epäedullisissa olosuhteissa. Lapsuuteni elin Keski-Lapin pienessä kylässä. Asuimme äidin kanssa isovanhempieni ja kahden enoni kanssa. Olin tullut tähän aikuisten ihmisten yhteisöön kahdeksan kuukauden vanhana äidin avioliiton kariuduttua.
(Sana 5.7.2007)

Mirkku Manninen, 26, juttelee iloisesti hymyillen Espanjan Fuengirolassa. Hänen tiensä vei Vantaalta Aurinkorannikolle syksyllä 2005, aluksi turistikirkko Majakan lapsi- ja nuorisotyöhön. Välillä Mirkku kävi suorittamassa graafisen suunnittelun opintonsa loppuun ammattikorkeakoulussa, josta hän valmistui toukokuun lopussa.
(Sana 28.6.2007)

Kälviäläinen Teemu Klapuri, 25, uskoo Jeesukseen, joka tulee ihmisten elämän kipupisteisiin ja joka hoitaa sekä parantaa sisäisiä haavoja. Parantavaa voimaa Teemu on tarvinnut elämänsä aikana monta kertaa.
(Sana 7.6.2007)

Ulla Kentala kertoo lukevansa usein psalmeja. Häntä viehättää niiden monipuolisuus ja henkilökohtaisuus. Psalmien kirjoittajilla on ollut aivan samanlaisia ahdistuksia ja ongelmia kuin nykyajan ihmisilläkin.
(Sana 31.5.2007)
Euran Kauttualla asuva Vuokko Rostedt vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Nokian lähellä sijaitsevassa Siunaukselan lastenkodissa, jonne päätyi nelivuotiaana.
(Sana 24.5.2007)


Perinteisessä luterilaisessa kodissa varttunut Rauno Rantalainen sanoi avioliiton alkutaipaleella puolisolleen Sinikalle toivovansa, että Jumala voisi olla heidän kotinsa Herra.
(Sana 10.5.2007)

Nokialainen rakennuspiirtäjä Marjo Salonen on aina uskonut Jumalaan. Äidin opettama iltarukous kantoi tytärtä nuoruusvuosinakin.
(Sana 3.5.2007)

Larisa Zabanova asuu Burjatiassa, Itä-Siperiassa. Hän kuuluu burjateihin, alueen mongolialaissukuiseen alkuperäisväestöön. Burjatian miljoonasta asukkaasta 70 prosenttia on nykyisin venäläisiä.
(Sana 26.4.2007)

Tohmajärveltä kotoisin oleva Susanna Kuurala on ollut liki koko 28-vuotisen elämänsä ajan uskossa. Uskovan kodin lapsena hän kuuli Jeesuksesta jo hyvin nuorena. Varsinaisen päätöksensä antaa elämänsä Jumalan käsiin Susanna teki alle kouluikäisenä, kun äiti rukoili synnintuntoisen tyttärensä puolesta.
(Sana 19.4.2007)

Helsingin Alppilassa sijaitsevan Kotkankadun huoltokodin johtaja Pertti Ruponen on tehnyt pitkän rupeaman päihdetyössä. Hän tuli huoltokodin omistavan Suoja-Pirtti ry:n palvelukseen jo vuonna 1978. Vuodesta 1984 hän on ollut tämän asunnottomia, eläkkeellä olevia päihdeongelmaisia miehiä majoittavan kodin johtajana.
(Sana 12.4.2007)

Bogotan lastenkodissa työskentelevä Jesbleidy Ayala on varsinaiselta ammatiltaan insinööri. Hän jäi työttömäksi tehtyään vuoden oman alansa töitä. Hänen Lilian-niminen sisarensa työskenteli siihen aikaan Bogotan lastenkodissa ja alkoi houkutella Jesbleidyakin sinne töihin.
Sana 22.3.2007

Mainosalan yrittäjä Tuomas Tarkkanen eli vielä reilu vuosi sitten tavallista arkea. Elämä pyöri työn, perheen, harrastusten ja matkustelun ympärillä. Jumala ei mahtunut juurikaan ajatuksiin. Vasta kun vastustuskyvyn ylikunto vaikutti miehessä kuukausien pyörryttämistä, hän alkoi miettiä vakavasti, mihin mahtaa joutua, jos tulee lähtö kohdalle. Lasten kohtalokin mietitytti.
(Sana 15.3.2007)

Lastentarhanopettaja Varpu Kuja-Halkola asuu miehensä kanssa Riihimäen lähellä, Janakkalan Tervakoskella. Heidät vihittiin elokuussa 2005, ja nyt perheeseen odotetaan esikoista.

Matematiikanopettajana Lohtajan yläasteella työskentelevä Tuikka kertoo elämässään kokeneensa paljon Jumalan rakkautta ja uskollisuutta.
– Jos ihminen on antanut elämänsä Jumalan käsiin, Jumala ei koskaan hylkää, vaikka elämässä olisi vaikeitakin vaiheita.
(Sana 22.2.2007)

Jumalan ylistys tuo Satu Heinon elämään iloa ja energiaa.
(Sana 15.2.2007)


Rukoilemaan opin jo lapsena, 11-lapsisessa perheessä. Sen taidon minulle opetti äitini, monet vaiheet kokenut ja huonotkin ajat nähnyt ihminen.
(Sana 1.2.2007)

Kankaanpääläinen Leena Alarotu muistaa hyvin juhannusviikon vuonna 1961. Silloin hänen silloisessa kotikunnassaan Jämijärvellä järjestettiin Helsingin Raamattukoulun toimesta evankelioimispäivät ja puhujina olivat Kalevi Lehtinen ja Raili Wasten.
(Sana 25.1.2007)

Vielä reilut kymmenen vuotta sitten Arja Heikkilä vietti paljon aikaa kapakoissa. Hengelliset asiat eivät häntä kiinnostaneet. Itse hän sanoo ajaneensa takaa elämää.
(Sana 18.1.2007)

34-vuotias Jyri Laakkonen on kulkenut uskon matkaa jo pienestä pitäen.
(Sana 4.1.2007)

– Minä en etsinyt vaan Jeesus etsi minua, kertoo kajaanilainen Hillevi Huotari.

Hangon keskustassa lahjatavaraliikettä pitävä Mirja Hirvonen on tyytyväinen yrittäjä. Hanko on mukava paikka asua ja tehdä työtä ja työ on juuri sitä, mitä hän haluaakin tehdä. Myös elämän perusasiat ovat kunnossa.
(Sana 14.12.2006)

Johanna Skytälle usko merkitsee ennen kaikkea luottamusta ja turvaa.
(Sana 30.11.2006)

Kati Hyttisen, 23, elämä muuttui kertaheitolla pari vuotta sitten. Nuoren naisen elämään kuuluneet viina, huumeet ja tupakka vaihtuivat Jumalan rakkauteen.
(Sana 23.11.2006)

Tampereella Mannerheimin Lastensuojeluliiton Hämeen piirin Kotineuvolan palvelupäällikkönä toimiva Irmeli Merikanto osallistui pienestä pitäen kirkollisiin tilaisuuksiin. Hattulan kirkkoherra Lauri Sahi otti usein lapsensa mukaan työkeikoilleen.
(Sana 16.11.2006)

– Ihminen pelastuu uskon kautta Jeesuksen ristintyöhön, vain Jeesuksen ansion tähden. Sen ihminen voi omistaa uskolla.
(Sana 9.11.2006)

Mikkeliläinen toimistosihteeri Riitta Hyytiäinen on rukouksen ihminen, jolle on tärkeää kulkea Jumalan tahdossa ja johdatuksessa.
(Sana 1.11.2006)

Olen kiitollinen äidilleni siitä, että hän jaksoi joka sunnuntai patistaa lapsensa pyhäkouluun, Marjo Autio kertoo.
(Sana 26.10.2006)

Leena Ranisen mielestä rukous on yksi uskonelämän perusasioita. Hän kertoo itse rukoilevansa erityisesti hyvin arkisten asioiden puolesta.

Katariina Laato, 18, sanoo iloitsevansa siitä, että Jeesus on läsnä hänen jokapäiväisessä elämässään.
(Sana 12.10.2006)

Kittilässä asuva Paula Lehtonen, joka äskettäin jäi eläkkeelle kieltenopettajan työstä, on kotoisin Nokialta. Aikoinaan hän suunnitteli viipyvänsä pohjoisessa korkeintaan viisi vuotta, mutta on viihtynyt tunturimaisemissa jo kolme vuosikymmentä.
(Sana 28.9.2006)

– Jeesus merkitsee minulle edelleen koko elämäni perustaa, sanoo Hannu Laaksonen.
(Sana 14.9.2006)

Kokemäkeläinen abiturientti Jeremia Vuorinen kertoo oppineensa kristillisiä arvoja kotona. Osan lapsuudestaan hän vietti lähetyslapsena Sambiassa.
(Sana 7.9.2006)

– On hienoa tietää, että usko ei ole meidän työtämme, vaan Jumalan työtä meissä, sanovat Annemari ja Karl Chloupek.


Jo seitsemän vuoden ikäisenä seurakunnan poikakerhoon mennyt ja kiltin pojan maineessa aikuistunut Uolevi Korhola, 64, tuli elämänsä tienhaaraan vähän ennen varusmiespalvelustaan. (Sana 17.8.2006)

– Jeesuksen ansioon turvaaminen on ainoa mahdollisuutemme, Lilja ja Reijo Heikkilä toteavat. (Sana 10.8.2006)

– Valitsin järjellä ja tiedolla Jeesuksen, Markku Palovaara sanoo. (Sana 3.8.2006)
Hyvinkääläinen Antti Pohjanraito on työskennellyt yli kaksikymmentä vuotta Hyvinkään seurakunnan lähetyssihteerinä.

– Minulla on ollut selvästi etsikkoaika. Etsin rauhaa sydämeeni. Isäni äkillinen kuolema vaikutti minuun siten, että minulle tuli kova kuolemanpelko. Kuoleman tullessa mikään muu ei merkitse mitään kuin se, olemmeko Jeesuksen tuttuja. (SANA 13.7.2006)

Nimeni on Raju Malla, olen 24-vuotias mies. Syntymäpaikkani on Länsi-Nepalissa, Mugun läänissä, Sri Nagarin kunnassa, Sattal Bhadan kylässä. (SANA 6.7.2006)

– Tänä päivänä kaikki elämässäni on hyvin. Voin sanoa, kuten Job, että mitään ei puutu. (Sana 29.6.2006)

– Pysyttäytyminen Kristuksen työssä on tärkeää, tuntui miltä tuntui ja näytti miltä näytti. Siihen jokaisen uskovan on syytä palata, sanoo Eeva Lappeteläinen. (Sana 8.6.2006)

Jeesus tuli elämääni voimalla. Hän auttoi minua pääsemään eroon kaikesta vanhasta, kertoo Niilo Tynnilä. (Sana 1.6.2006)

Raamatunopettaja Pirkko Valkama saa tehdä työtä josta nauttii. Raamatun aarteita opiskelijoille opettaessa saa itsekin tehdä uusia löytöjä. (SANA 25.5.2006)

Mikiz sai uskovilta elämänsä ensimmäisen Raamatun. Kotiin tultuaan hän alkoi heti lukea sitä ja luki koko yön. Siitä alkoi hänen elämänsä muutos. (Sana 18.5.2006 )

Sen lisäksi, että Samuel on saanut omistaa Jumalan rakkauden ja Jeesuksen sovitustyön myös omalle kohdalleen, hän kertoo oppineensa paljon myös oman nimensä kautta. (Sana 11.5.2006)

Evankeliumin asia on lopulta hyvin yksinkertainen: Kun tunnustamme syntimme, saamme ne anteeksi. Usko on tie taivaaseen, Pirkko Tuppurainen sanoo. (Sana 4.5.2006)

- Rukous on iso asia uskonelämässä. Jumala kuulee pyyntösi ja vastaa ajallaan, sanoo Marika Pakarinen. (Sana 27.4.2006)

– Siinä hetkessä tunsin kuinka puhdistuin. Enää minun ei tarvinnut kokea syyllisyyttä siitä, että olin hylännyt Jumalan. Tuhlaajatyttö oli tullut kotiin, Maria Nyström kertoo. (Sana 20.4.2006)

– Etsin kirkoista turvaa. Minulla on ystäviä monissa seurakunnissa, sanoo Thorbjörn Åhman. (Sana 6.4.2006)

– Jeesus on elämäni kumppani. Saan rohkeuden ja luottamuksen häneltä, sanoo Vanessa Martin. (Sana 30.3.2006)
Tuomo Hörkön mielestä hienoin raamatunkohta on Joh. 3:16, sillä siinä on sanottu ydin ihmisen pelastuksesta.
– Se ydin on Golgatan sovitustyö. (Sana 23.3.2006)

– Silmäni avautuivat Pyhän Hengen vaikutukselle. Ymmärsin, ettei Jumala ole paha, vaan hän on rakkaus. Se rakkaus liikkui tuntuvana keskellämme kuin huopa olisi laskeutunut ylleni. (Sana 16.3.2006)

Rosan kokema Jumalan rakkaus on niin suurta, että se ”lähtee valumaan yli”, ja niin hän saa olla Jumalan rakkautena myös muille. (Sana 9.3.2006)

– Tämä raamattupiiri on niin ihana asia, että voisin puhua siitä koko päivän, terveydenhoitaja Marja-Terttu Akonniemi sanoo. (Sana 2.3.2006)

Sipoolainen Anne Pircklen, 53, koki rajun uskoontulon 1980-luvun alussa. Nykyisin hän työskentelee Rekolan seurakunnan kanslistina. (Sana 23.2.2006)

- Ymmärsin, että mitä tahansa kykyä Jumala voi käyttää, jos se vain annetaan hänelle käytettäväksi, Anna Suominen sanoo. (Sana 16.2.2006)

UPM-Kymmenen metsätalousesimies Heikki Palojärvi kokee vähän yli nelikymppisenä tulleensa pohdinnan paikalla: mitähän uutta elämällä olisi annettavanaan? (sana 9.2.2006)

– Aamurukouspiiri ja uskovien yhteys ovat siunattuja hetkiä. Niistä saa rohkaisua ja voimia uskon kamppailuun ja voi itsekin kantaa oman kortensa kekoon, Tarja Komu sanoo. (Sana 2.2.2006)

Piia Rytilä aikoo lukion jälkeen lähteä lukemaan teologiaa, sillä jo yläasteajoista lähtien hän on haaveillut papin ammatista. (Sana 26.1.2006)

- Kun ei piilottele uskoa, säästyy ristiriidoilta ja selitysten keksimiseltä. On hyvä muistaa, että useimmat ihmiset itse asiassa haluavat kuulla uskovan todistuksen Jeesuksesta! sanoo Katja-Liisa Joensuu. (Sana 19.1.2006)

- Armo merkitsee minulle koko elämää ja ilman sitä en jaksaisi elää hetkeäkään. Joskus tosin luulin, että Jumalan mielisuosioon saattaisi vaikuttaa oma hyvä vaellus, mutta onneksi minut on riisuttu siitä luulosta, Laila Kivimäki sanoo. (Sana 12.1.2006)

Kuka on Jeesus, josta väitetään, ettei häntä ole, mietti alttoviulisti Lidija Scepancevic. Suomeen kotiutunut Lidija on etsinyt ja löytänyt kysymyksiinsä vastauksia. (Sana 5.1.2006)
Lääkäri kertoi Eino Koivuselle musertavan uutisen. Alkushokin jälkeen mies löysi luottamuksen, rauhan ja oman tehtävänsä. (Sana 22.12.2005)

Juha Hietaniemi kertoo olleensa koko ikänsä hengellinen etsijä ja lukeneensa paljon uskonnollista kirjallisuutta. (Sana 15.12.2005)

Markku Nissinen kertoo, että hän pääsi eroon raskaasta, vuosikymmeniä painaneesta taakasta, menneistä synneistä. Kaiken sai aloittaa alusta. (Sana 8.12.2005)

– Hengellisen heräämiseni ei ulkoisesti mullistanut maailmaa, mutta sisäisesti kyllä, kuten kaikki syntyminen, Taisto Tiittanen sanoo. (1.12.2005)

Heikki Kauraoja kertoo oman uskonsa perustuksen olevan Jeesuksessa. Olemme samanaikaisesti täysin syntisiä, mutta Jeesuksessa täysin puhtaita ja taivaskelpoisia. (Sana 24.11.2005)

Leirit ovat siitä hyviä, että niillä muistutetaan Jumalasta, samoin rukoilusta ja Raamatun lukemisesta, Jonatan Lintinen sanoo. (Sana 17.11.2005)

Omat ansioni ovat kuitenkin osoittautuneet niin vähäisiksi, että on ollut pakko turvautua yksinomaan Jumalan rakkauteen ja armoon. (Sana 10.11.2005)
- Epäiletkö, kysyi joku katsoessaan Karolina Eklundin eli Eekin selässä olevia tatuointeja.
– En mielestäni epäile. Vaikka kuinka uskoisi johonkin, ei pidä koskaan unohtaa kysymystä. (Sana 3.11.2005)

– Kun olin 30-vuotias, Jeesus koputti myös minun sydämeni ovelle. Tunsin olevani syntinen ihminen, joka tarvitsee Jeesusta syntiensä sovittajaksi. (Sana 27.10.2005)

Syksy hehkuu Sylvi Jauhiaisen kauniin kodin pihalla, uskon liekki hehkuu puolestaan sisimmässä. Mutta kuinka hädissään oleva varpunen liittyy rukoukseen? (Sana 20.10.2005)

– Jumalalle kelpaa sellaisina kuin on, ilman suorituksia, todistaa Sirpa Salonen, Ulvilasta.

Uskon Jumalan sanovan särjetyille lempeästi jotain tämäntapaista: "Rakas lapsi, korjataanko tämä yhdessä?". Näin sanoo Laura-Maaria Koskela. (Sana 6.10.2005)

Mikko Kervisen mukaan kristityn velvollisuus on tehdä ympäristön kannalta vastuullisia päätöksiä myös oman arkipäivän kulutustilanteissa.

– Olin kahden tien kulkija. Tietyissä ympyröissä näyttelin olevani uskossa, toisessa kaveripiirissä rooli oli taas päinvastainen, Mika Viitikko kertoo. (SANA 22.9.2005)

Eläkkeellä oleva metsänhoitaja Jukka Valtanen viettää mielellään metsän siimeksessä hiljaisia hetkiä Jumalansa kanssa. (Sana 15.9.2005)

Iisalmelaiselle Ritva Kesti-Väisäselle evankeliumi on nimenomaan ilosanoma. (Sana 8.9.2005)

Kemijärveläinen Helena Severinkangas on kiitollinen työstään. Hänellä on Luusuan kylällä, omassa kodissa toimiva jalkahoitola ”Helenan jalkakamari”. Siellä hänellä on asiakkaiden jalkoja hoitaessa mahdollisuus tavata ihmisiä ja käydä heidän kanssaan mielenkiintoisia keskusteluita.

– Oman vaelluksemme perusteella ja ilman armoa olisi toivotonta ajatella elämänsä tuonpuoleista jatkoa, muistuttaa tamperelainen Liisa Mäkinen. (SANA 25.8.2005)

Tapio Niemi viljelee synnyinkotinsa peltoja Lohtajan Marinkaisten kylässä. (SANA 18.8.2005)

Eeva Leinonen uskoi jo lapsena Jumalaan. Äiti opetti lapsilleen iltarukouksen ja kertoi Jumalan näkevän kaikkialle, joten aina pitää olla ehdottoman rehellinen. (SANA 11.8.2005)

Pellolaisia Raakel ja Seppo Ahvenjärveä kantaa luottamus Jumalan johdatukseen. Siihen kuuluu tärkeimpänä asiana se, että Jeesus on sovittanut ihmiskunnan synnit ja ihminen saa turvallisin mielin elää Jumalan yhteydessä. (SANA 28.7.2005)

– Löysin Jeesuksen elämääni vuonna 1989, kertoo elimäkeläinen Markku Hallikas. (SANA 21.7.2005)

Olavi Rantanen asuu ja tekee työtään Tampereen keskustan kulttuurimaisemissa. Hän kuuluu Tuomiokirkkoseurakuntaan ja on myös sen työntekijä toimien pääasiallisesti suntiona Finlaysonin kirkossa. (SANA 14.7.2005)

Lohtajalainen Antti Nissilä, 18, kertoo uskonasioiden tulleen hänelle tutuiksi jo lapsuudessa ja niiden ymmärtämisen vahvistuneen rippikoulussa. (SANA 7.7.2005)

Vammalan Ekojärvellä asuvalla Maria Mustalahdella on monta kiitoksen aihetta. Niistä tärkein on Jobin kirjan ajatus: "Minä tiedän lunastajani elävän." (SANA 16.6.2005)

Fyysisen voiman vähäisyys on osoittanut Joni Huopanalle elämän kallisarvoisuuden. Elämä on hänelle aina elämisen arvoista olosuhteista ja tunteista riippumatta. (SANA 9.6.2005)

Taivas ja perillepääsy merkitsevät Matti Välimäelle taisteluiden ja murheiden päättymistä. Jumalan omat pääsevät sinne, missä on rauhan ja onnen valtakunta. (SANA 2.6.2005)
Terttu Leino tahtoo suositella Jeesusta elämän Herraksi. - Jeesus on ainoa kestävä perusta ihmiselämälle, hän sanoo. (SANA 26.5.2005)
Tamperelainen etnomusikologian opiskelija Ruut Lemmetyinen toimii Finlaysonin kirkossa Lasten Katedraalin säestäjänä ja oppaana. Hän tuntee lapsuuden uskon kannattelevan itseään vielä aikuisenakin. (SANA 19.5.2005)
– Työni kautta saan kertoa lapsille ja nuorille siitä Jumalan rakkaudesta ja turvasta, jota olen itse saanut elämäni aikana kokea, sanoo Hanna Tiimo Vaasasta. (SANA 12.5.2005)
Pappilassa vaalittiin tarkasti erilaisia uskonnollisia perinteitä. Ne olivat hyvin merkityksellisiä pienelle lapselle ja loivat pohjan koko turvallisuusrakennelmalle. (SANA 5.5.2005)
Matti Virtasen auttoi uskontien alkuun amerikkalainen evankelista junassa vuonna 1991. (SANA 28.4.2005)

Vantaalaisella Soile Niemellä on monen mielestä omalaatuinen vapaa-ajan harrastus. Hän nimittäin sanoo harrastavansa seurakuntaa. (SANA 14.4.2005)

Naamioitsija Merja Ritarannan ammattitaitoista kädenjälkeä on nähty 15 vuoden aikana lukuisissa TV 2:n ohjelmissa. (SANA 7.4.2005)
Kiinteistöalan yrittäjää Raimo Rantalaa kantaa usko, jossa Jumala katsoo häntä ikään kuin Jeesuksen läpi. Siinä syntinen ihminen tulee armahdetuksi ja Jumalan hyväksymäksi Jeesuksen ansiosta. (SANA 24.3.2005)
Kun Impi Matinheimo oli nuori, hänen kotikunnassaan Peräseinäjoella oli nuorten ja vanhojen tapana kokoontua yhteen. Taloissa pidettiin raamatunselityskokouksia, joihin ihmisiä saapui suurin joukoin. Kuorma-auton lavalla saattoi silloin tällöin päästä isommille hengellisille juhlille.
Porilaisella Heikki Nummijärvellä on yksi raamatunkohta ylitse muiden: Johanneksen evankeliumin kolmannessa luvussa olevat Jeesuksen sanat Nikodemokselle ”...joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa” herättelivät häntä omakohtaiseen uskoon.